maanantai 19. kesäkuuta 2017

Erilaisena olemisen vaikeudesta

Törmäsin Youtubessa thaimaalaiseen lesboelokuvaan Yes or No. Elokuva kertoo thaimaalaisista nuorista yliopisto-opiskelijatytöistä ja käsittelee niitä hämmentäviä ja pelottavia tunteita/tilanteita, kun nuori ihminen huomaa olevansa ei-hetero tai sukupuolisesti poikkeava. Elokuvassa yliopistoon saapuu uusi opiskelija, jota opiskelijatoverit luulevat pojaksi, mutta joka paljastuu ns. tomiksi. Tom on Thaimaan lesbokulttuurissa sellainen nainen, joka pukeutuu ja käyttäytyy kuin mies ja puhuu niinkuin mies eli hän ottaa ikäänkuin miehen sosiaalisen roolin (thaikielessä mies ja nainen puhuvat eri tavalla käyttäen erilaisia sanamuotoja). Elokuva käsittelee ympäristön (negatiivista) suhtautumista outoon, poikkeavaan tyttöön sekä tytön tuntemuksia itsestään. Elokuva käsittelee myös tavallisen tytön kokemuksia, kun hän tajuaa olevansa ihastunut tähän outoon tyttöön (hänen hämmennystään, pelkoa perheen suhtautumisesta, ristiriitaisuutta ja sisäistä kamppailua yms.)

Katsoin elokuvan ja itkin. Elokuva toi mieleeni paljon omia muistojani. En ole lesbo, mutta pystyn erittäin hyvin samaistumaan elokuvan hahmojen tunteisiin ja tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan. Olen jossain määrin unohtanut, että miltä tuntuu olla nuori ei-hetero ihminen. En ole enää itse ihan sitä junioriosastoa ja monet aikoinaan akuutit ajatukset ja tunteet ovat painuneet jonnekin muistojen perukoille. LGBT-ihmisillä ei aina ole todellakaan helppoa monestakin syystä. Olen jo pitkään miettinyt, että mistä johtuu netin LGBT-ryhmissä vallitseva hyvin negatiivinen suhtautuminen valtaväestöön ja tietty katkeruus. Kauhean usein näkee hyvin katkeraa suhtautumista esimerkiksi uskovaisiin ja olen miettinyt, että onko nämä kaikki kirjoittelijat kotoisin jostain Pohjois-Suomen lestadiolaisalueilta, kun kaikki jauhavat vanhanaikaisuudesta ja uskovaisista, vai mistä ihmeestä tämä johtuu. Itselläni ei siis ole kertaakaan ollut tähänkään päivään mennessä mitään ongelmaa uskovaisten eikä vanhanaikaisuuden kanssa. En ole koskaan kokenut mitään oikeaa syrjintää (en laske ennakkoluuloja, kritiikkiä tai tietämättömyyttä syrjinnäksi). Mutta elokuvan katsottuani muistin, että mistä on kyse.

Kyse on ennen kaikkea yksilön sisäisestä kamppailusta. Kyse on yksilön sisäisestä hämmennyksestä ja peloista. Ei ole kauhean yleistä, että randomisti törmäät toiseen LGBT-ihmiseen esimerkiksi koulussa tai työpaikalla, koska me emme ole erityisen yleisiä, joten saatat olla täysin perusheteroiden ympäröimä. Voi olla suorastaan pelottavaa tulla tietoiseksi, että olen erilainen kuin nämä muut. Siinä alkaa miettimään, että mitähän nämä muut sanovat ja miten he reagoivat, jos ilmaisen avoimesti olevani homo, lesbo, bi tai trans. Se on siinä kohtaa itselle ja ympäristöllekin uusi ja outo asia. Et vaan voi tietää, että miten siinä käy, ennen kuin kokeilet. Asiasta saattaa muodostua henkilön sisimpään hyvin suuri vyyhti, joka aiheuttaa ahdistusta. Sellaisessa tilassa kaikki ulkoapäin tuleva arvostelu tuntuu todella, todella pahalta. Yksilön herkkyydestä riippuu, että miten hän kykenee tämän kaiken handlaamaan. Varsinkin nuorena sitä sitten helposti hakeutuu netin LGBT-ryhmiin avautumaan, koska siellä ymmärretään.

Perusheterot ovat yleensä erittäin tietämättömiä kaikista LGBT-asioista. He eivät välttämättä tiedä tai ymmärrä ollenkaan, että mitä on olla homo tai lesbo ja mitä siihen liittyy. He eivät varsinkaan ymmärrä, että mitä transsukupuolisuus tai biseksuaalisuus on. Heillä on kaikenlaisia harhakäsityksiä tai he eivät välttämättä ole koskaan kuulleetkaan koko asiasta. He saattavat ajatella, että ei tämä tämmöinen voi olla tottakaan. ”Sinähän olet ihan ok ja normaali, miten sinä voit olla homo/lesbo/bi/trans?” Asia ei myöskään heitä henkilökohtaisesti kosketa, joten heillä ei välttämättä ole mielenkiintoakaan ottaa selvää. Tästä syystä he saattavat sanoa jotakin hyvin ajattelematonta tai heittää ronskia läppää, erityisesti jos eivät tiedä sinun olevan LGBT-ihminen. Saatat olla ensimmäinen homo, lesbo, bi tai trans, jonka he koskaan tapaavat.

Tämä on se syy, miksi homoilla, lesboilla, biseksuaaleilla ja transsukupuolisilla voi olla vaikeaa. Jos tulet ykskaks kaapista, niin ympäristön reaktio saattaa olla voimakas. Saatat olla ensimmäinen heidän koskaan tapaamansa LGBT-ihminen ja he eivät kertakaikkiaan osaa suhtautua. Reaktio voi vaihdella ihmetyksestä ja epäuskosta närkästykseen tai suuttumukseen. Minulla oli hyvin vaikeaa, kun ensimmäisiä kertoja keskustelin transsukupuolisuudesta vanhempieni kanssa. He eivät suhtautuneet asiaan hyvin. Olen kuullut omalta äidiltäni koko elämäni hirveimmät kommentit liittyen transsukupuolisuuteeni. Isäni itki ja muu suku oli hämmentynyt ja epäuskoinen. Tätini koki asian onnettomuutena. Yli vuoden äitini suhtautui hyvin vihamielisesti kaikkiin pieniinkin viittauksiin. Hän ei esimerkiksi tykännyt, että aloin nostella painoja ja sanoin vaaleanpunaista kännykkäkoteloani ”homonpinkiksi”. En ottanut koko transsukupuolisuutta ollenkaan puheeksi uudestaan ennen kuin sain virallisen diagnoosin transklinikalta ja aloitin hormonit. Vanhempani eivät tukeneet minua. Olin pitkään varma siitä, että sukupuolenvaihdokseni tulee rikkomaan välit vanhempiini. Kykenin kestämään ajatuksen. Minä olen hyvin vahva ihminen, mutta tiedän, että moni muu ei ole yhtä vahva kuin minä. Herkemmälle ihmiselle tilanne olisi saattanut olla täysin kestämätön. Thaimaalainen elokuva käsittelee juuri tätä asiaa hyvin. Elokuvan tyttö ei uskalla kertoa äidilleen, että on suhteessa poikamaisen tom-tytön kanssa. Tilanne katkaisee tyttöjen välit ja molemmat päätyvät murheen murtamiksi.

Tässä blogissa olevien kirjoitusten perusteella minua on sanottu homo- ja transfoobikoksi. Minä kuulemma vastustan LGBT-ihmisten oikeuksia. En vastusta. Jumalauta, minä olen yksi teistä! Minä olen joutunut käymään aika kovan myllyn läpi ja tiedän, miltä teistä tuntuu. Minä en näe homoudessa, lesboudessa tai transsukupuolisuudessa yhtään mitään pahaa tai väärää. Mutta olen huomannut, että LGBT-piireissä on vallalla paljon outoja käsityksiä maailmasta ja yhteiskunnasta. Olen oman elämänkokemukseni ja havaintojeni perusteella todennut nämä käsitykset vääriksi. Tämän blogin tarkoitus on kritisoida käsityksiä, asioita ja ilmiöitä, mutta ei itse homoutta, lesboutta tai transsukupuolisuutta. Tämän blogin tarkoitus on tuoda perspektiiviä ja kriittistä ääntä asioihin. Syy, miksi aikoinaan alunperin lähdin LGBT-piireistä, oli siellä ilmennyt vahva heteroviha ja misogynia. LGBT-ihmiset väittävät olevansa suvaitsevaisia ja suvaitsevaisuuden asialla, mutta silti heistä moni pitää heteroja tyhminä, tylsinä tai ällöttävinä ja puhuu heteroista samaan tyyliin kuin pahimmat homofoobikot puhuvat homoista. Minä en koskaan sulattanut tätä vinksahtanutta ajattelutapaa. Myös heterous on seksuaalinen suuntautuminen ja se on yhtä vähän valinta kuin homouskaan on. Suvaitsevaisuuden pitää koskea myös heterouden suvaitsemista. Sain myös nähdä lähes päivittäistä misogyniaa homo- ja bimiehiltä. Ihan avoimesti puhuivat siitä, miten naiset on ällöttäviä ja rumia ja vaginat on oksettavia. He eivät edes yrittäneet peitellä sitä. Joo, ymmärrän, että ootte homoja ja tykkäätte kyrvästä, mutta joku raja. Misogynia ulottui myös transmiehiin (=biologinen nainen, joka on vaihtanut sukupuolensa mieheksi), kuten minuun itseeni. Jos äitiäni ei lasketa, niin en ole koko elämässäni saanut perusheteroilta sellaista kohtelua kuin sain homo- ja bi-tutuiltani. En saanut yhtään mitään tukea. Tiedän, että vastaavasti lesbopiireissä esiintyy misandriaa. Nämä kaksi asiaa, avoin heteroviha ja misogynia/misandria, saivat minut lähtemään LGBT-piireistä. Feminismi-, sukupuolisekoilu- ja kulttuurimarxismijutut tulivat vasta myöhemmin. Lähtöni jälkeen LGBT-piirit ovat vieläpä nousseet ihan uudelle levelille. Menetin uskoni LGBT-yhteisöön jo pelkän heterovihan ja misogynian vuoksi, mutta nykymeininki on jotakin täysin käsittämätöntä.

Olen omassa elämässäni jatkuvasti pyrkinyt aktiivisesti riisumaan ne homonpinkit lasit silmiltäni, astumaan sivuun ja tarkastelemaan maailmaa, ihmisiä ja yhteiskuntaa ikäänkuin yläpuolelta ja ulkopuolelta. Olen aktiivisesti pyrkinyt olemaan näkemättä asioita transsukupuolisena ja transsukupuolisen näkökulmasta. Sen sijaan pyrin katsomaan asioita ensiksi jonkun toisen näkökulmasta ja sitten ulkopuolisen näkökulmasta. Olen mielestäni hyvä irtaantumaan omista lähtökohdistani ja tunteistani ja asettumaan toisenlaiseen asemaan. Tässä blogissa esitellyt ajatukset ovat tulosta tästä toiminnasta. Moni LGBT-ihminen ei kykene samaan, eikä varsinkaan nuorena (en minäkään kyennyt), vaan kaikkea katsotaan niiden homonpinkkien lasien läpi. Mitä pinkimmät lasit, sitä vääristyneempää kaikki on. Lisäksi olen aktiivisesti vältellyt ghettoutumista samanmielisten porukoihin, vaan olen pyrkinyt sopeutumaan perusheteroiden keskelle. Tämä kykyni ei kuitenkaan tee minua yhtään vähempää LGBT-ihmiseksi. Minulla on omat kokemukseni ja omat tunteeni, jotka ovat kaikenaikaa olemassa taustalla.

Osa näitä kokemuksia on se, että olen itse mennyt läpi niistä asioista, joita nuoret LGBT-ihmiset pyörittelevät mielessään ja pelkäävät. Olen joutunut kohtaamaan kaikenlaisia reaktioita. Osa on ollut perseestä, osa on ollut positiivisia. Osa on ollut yllättäviä. Jo pelkästään tästä syystä kantani moniin asioihin on hieman erilainen. Minusta tuntuu, että monissa netin LGBT-ryhmissä ja foorumeilla on pääosin todella, todella nuorta porukkaa. Eikä nuoruudessa mitään pahaa itsessään ole, olenhan itsekin joskus ollut siellä. Olen vain huolissani juurikin tästä ghettoutumisesta. En pidä lainkaan monista LGBT-piireissä vallalla olevista asenteista ja käsityksistä. Minusta ne tekevät LGBT-yhteisölle itselleen pelkkää hallaa pitkällä tähtäimellä ja pyrin osoittamaan sen tässä blogissani.

Tämä nyt oli tällainen pieni ”musta tuntuu” -postaus. En ole tainnut tällaisia pahemmin kirjoitella, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Viestini tässä on nyt lähinnä se, että ei ole helppoa olla erilainen. Ei ole helppoa olla erilainen mistä tahansa syystä. Ja lohdutukseni on, että 1) kerran se vain kirpaisee ja 2) pelko on usein pitkälti aiheeton. Tiedän, että netissä kiertää näitä kauhutarinoita, että vanhemmat heittivät homon lapsensa kadulle, mutta väitän, että tuollaiset ovat aika harvinaisia. Perusheterot usein haukkuvat, mutta eivät pure. Tarkoittaen siis sitä, että heidän letkautuksensa ovat juuri sitä itseään, eli letkautuksia. He puhuvat ajattelemattomia, koska eivät ymmärrä. Kun he joutuvat oikeassa elämässä kasvotusten oikean homon/lesbon/transsukupuolisen kanssa, niin heidän asenteensa usein muuttuu ja he joutuvat tarkistamaan käsityksiään. Omaan perheeseeni kuuluu syvästi uskonnollinen henkilö, jonka olen tuntenut pikkukakarasta saakka. Kyseessä on hyvin homofoobinen ihminen, jonka homovihaa olen kuunnellut koko ikäni. Kun aloitin sukupuolenvaihdoksen, niin välttelin häntä tahallani pitkään, koska tiesin hänen kantansa. Mutta sitten jouduin yllättäen kohtaamaan hänet eräässä perhetapahtumassa. Hän tuli minua vastaan hymyillen, halasi minua ja käytti minusta uutta nimeäni niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Eräs lestadiolaistaustainen homokaverini taas ei uskaltanut vuosiin kertoa isälleen homoudestaan. Kun hänen isänsä sairastui vakavasti, niin hän päätti kertoa, ettei heidän välilleen jäisi selvittämättömiä asioita. Isä otti asian erittäin positiivisesti ja sanoi, että olet mikä olet, niin olet silti minun rakas poikani. Omat vanhempani kakistelivat pitkään transsukupuolisuuteni kanssa, mutta ajan kanssa oppivat hyväksymään sen. Äitini on sanonut, ettei vieläkään ymmärrä, että miksi halusin vaihtaa sukupuoleni, mutta ainakin hän on tosissaan yrittänyt ymmärtää. Hän esimerkiksi osti Marja Björkin kirjan ”Poika”, luki sen ja halusi minun lukevan sen ja kirjoittavan omia kommenttejani marginaaleihin. Sen jälkeen hän luki kirjan uudestaan. Molemmilla vanhemmillani on vieläkin vaikeuksia käyttää uutta nimeäni ja isäni sanoo minua vieläkin joskus tytöksi. Olen päättänyt olla välittämättä, sillä he ovat kuitenkin auttaneet minua paljon toipuessani leikkauksistani, joten mistään tahallisesta kiusanteosta ei varmasti ole kyse. Ei se kai ihan helppoa ole, kun tyttärestäsi tulee yhtäkkiä poikasi.

Anna ihmisille aikaa pureksia asiaa. Anna heidän mietiskellä ja pyöritellä asioita pienissä päissään. Myös suvaitsevaisuuteen ja hyväksymiseen tarvitaan usein kaksi. En pidä hedelmällisenä tai fiksuna sellaista homot vs. heterot -vastakkainasettelua, johon ihmiset ovat kauhean usein taipuvaisia. Sen sijaan peräänkuulutan yhteisymmärrystä ja yhteistyötä.

65 kommenttia:

  1. Transu, joka ei löydä paikkaansa vähemmistöyhteisöissäkään. Olet totisesti vähemmistön vähemmistöä, erilaistakin erilaisempi :p

    Minkähänlaisia reaktioita tämä blogi on mahtanut herättää noissa yhteisöissä. Olettaen siis että he uskaltavat edes puhua, sillä heille on olemassa niitä-joiden-nimiä-ei-mainita. Safe space -ajattelu ja väistämisvelvollisuushan ovat eräänlaista taikauskoa, jossa jo väärän asian tai henkilön mainitseminen vie automaattisesti "tilaa" syrjityiltä ja johtaa ilmeisesti hallitsemattomaan hyperventilointiin.

    Oikealla on helpompaa!

    Kun mietin omia asenteitani, eivät nekään mutkattomia ole. Pidän homoseksuaalisuutta pohjimmiltaan perversiona. Vaikkakin keskimäärin harmiton, en näe sitä vain yhtenä seksuaalisuuden ilmauksena toisten joukossa. Vedän rajan kuitenkin siihen, että jätän asian heille itselleen. Yritän tässä säilyttää liberaalin, tai oikeastaan jopa vanhanaikaisen asenteen: en välitä. Ei satoja vuosiakaan sitten juuri homoista piitattu tai heitä ainakaan laajamittaisesti vainottu; ei se ollut hyväksyttyäkään, mutta ei erityinen kiinnostuksen kohde viranomaisille. Oikeastaan vasta 1800-luvulla tieteellisen maailmankuvan lyötyä läpi, alettiin obsessoida seksuaalisuudesta. Homoutta pidettiin väestönkasvua haittaavana ja itsetyydytystä selkärangan mädättävänä toimintana. Homouskin kriminalisoitiin Suomessa virallisesti vasta 1894.

    Sukupuolen vaihtaminenkin on niin, että en usko sen todella olevan mahdollista. Kammoan ajatusta leikkauksesta, joka tuntuu lähinnä itsensä tarpeettomalta silpomiselta. Kuitenkin jos asia on niin tärkeä, että sen edestä ovat jotkut valmiita riistämään henkensäkin, voinko sitä heiltä kieltää? Ja hauska juttu: hahmotan sinut joka tapauksessa miehenä. Kirjoitustyylisi on maskuliinisen asiakeskeinen ja videoilla kuulostat keneltä tahansa jätkältä. Minä taidan muutenkin olla meistä kahdesta se feminiinisempi. Maailma on mutkikas.

    Mutta ei meikälle mitkään vierasrotuiset tule kieroilemaan, magnumit on täällä aina valmiina!

    VastaaPoista
  2. Vanhempani eivät tukeneet minua. Olin pitkään varma siitä, että sukupuolenvaihdokseni tulee rikkomaan välit vanhempiini. Kykenin kestämään ajatuksen. Minä olen hyvin vahva ihminen, mutta tiedän, että moni muu ei ole yhtä vahva kuin minä. Herkemmälle ihmiselle tilanne olisi saattanut olla täysin kestämätön.

    Olet tässä mielessä poikkeuksellinen. Ei oikeastaan tarvitse olla edes herkkä, että vanhempien torjuva reaktio hajottaa itsetunnon. Olet siinä määrin vahva, ettet kerryttänyt näistä kokemuksista kostonhimoista katkeruutta. Jos ja kun monilla seksuaalivähemmistöön kuuluvilla ovat lähipiirin reaktiot torjuvia, en sinänsä ihmettele heidän yleistä vihamielisyyttään. Sisintä jäytävä katkeruuus on asia, josta ei ole helppoa päästä yli. Ne, jotka eivät sitä ole kokeneet, eivät ymmärrä että se on tavallaan voimavara. Se antaa syyn mennä eteenpäin, siitä ei edes halua luopua. Vasta pitkällä aikavälillä sen tuhovaikutus alkaa tuntua mielessä ja kropassa, jolloin jotkut valitsevat päästää irti ja toiset jatkavat. Mitä pidemmälle etenen, sitä enemmän yritän päästää omista demoneistani irti.

    VastaaPoista
  3. Minkähänlaisia reaktioita tämä blogi on mahtanut herättää noissa yhteisöissä.

    Facebookissa on eräs LGBT-ryhmä, jossa tätä blogia on linkattu jo muutamaan otteeseen. Osa on sanonut mielenkiintoiseksi, mutta sitten on tämä osasto, joka veti huikeat pimppiraget. Kun viime vuonna kritisoin gay pridea, niin tuossa yhteisössä olleessa ketjussa oli yli sata kommenttia. En lukenut kuin muutaman ekan, mutta aikamoiset melonit oli vedetty sieraimiin. Mutta kuten blogini kommenttiosastosta voi päätellä, myös iso kasa LGBT-ihmisistä on täysin kyrpiintynyt tuon hysteriaosaston perseilyyn ja on jopa kanssani samaa mieltä.

    Kun mietin omia asenteitani, eivät nekään mutkattomia ole. Pidän homoseksuaalisuutta pohjimmiltaan perversiona.---Sukupuolen vaihtaminenkin on niin, että en usko sen todella olevan mahdollista.

    No näinhän se on. Homous ei ole ns. normaalia, vaan anomalia. Transsukupuolisuus on psyykkinen sairaus ja sukupuolta ei voi vaihtaa. Se on yksinkertaisesti totuus. LGBT-yhteisö ei tykkää myöntää totuuksia. Mutta pelkkä näiden asioiden toteaminen ei ole kannanotto siihen, että miten LGBT-ihmisten kanssa pitäisi yhteiskunnassa menetellä. Se on jo kokonaan uusi keskustelu. LGBT-porukka ei lähtökohtaisesti tajua tätä eroa.

    En näe homoudessa tai transsukupuolisuudessa itsessään lähtökohtaisesti mitään väärää. Mutta samaan aikaan uskon klassisiin yhteiskunnallisiin ihanteisiin, kuten ydinperheeseen, avioliittoon ja sukupuolirooleihin. Yksilö voi olla mitä on, mutta yhteiskunta tarvitsee ihanteita. Terveessä yhteiskunnassa ei nosteta ihanteeksi anomalioita ja perheitä rikkovia arvoja. Minusta homot tulee jättää omiin oloihinsa, heille on paikkansa omissa piireissään, mutta yhteiskunnan erityisessä valokeilassa heidän ei tarvitse olla. En usko tuohon sortohierarkiaan yhtään. Se joutaisi jo paskojen ideoiden romukoppaan.

    Olet tässä mielessä poikkeuksellinen. Ei oikeastaan tarvitse olla edes herkkä, että vanhempien torjuva reaktio hajottaa itsetunnon. Olet siinä määrin vahva, ettet kerryttänyt näistä kokemuksista kostonhimoista katkeruutta.

    On itseasiassa surullista, että olen tässä mielessä poikkeuksellinen. On ikävää huomata, miten pieni- ja umpimielisiä ihmiset keskimäärin ovat. He juuttuvat omaan kokemukseensa ja epäonnistuvat täysin tarkastelemaan maailmaa sen ulkopuolelta. He näkevät ihan kaiken tietynväristen lasien läpi ymmärtämättä, että näkymä on vääristynyt.

    Olen huomaavinani, että minussa on tiettyä alistunutta nöyryyttä, josta kumpuaa eräänlainen hyväksyntä. Ruukinmatruunalla on tapana sanoa, että hän katsoi kuiluun, kuilu katsoi häneen ja kuilun reunalla hän nörtyi. Minulle tapahtui juuri samoin. Huomasin esimerkiksi, että kaikki maailman ihmiset pitävät silmillään erivärisiä laseja ja maailma näyttää erilaiselta riippuen lasien väristä. Yksilön ymmärrys maailmasta rajoittuu hänen kokemuksiinsa ja ymmärrykseensä ja kaikki suodattuu tämän rajallisen tietämyksen läpi. Siksi eri ihmiset tulkitsevat samoja asioita niin eri tavoin. Mutta tämä tulkinta ei ole totuus, totuus on jossain sen tuolla puolen. Minä etsin kaiken aikaa tätä totuutta ja teen sen irtaantumalla henkilökohtaisista tunteistani ja kokemuksistani. Osa kuiluunkatsomisen vaikutusta oli maailman epätäydellisyyden hyväksyminen. Osa tätä epätäydellisyyttä on se, että tietyt asiat eivät koskaan muutu eikä niitä voida muuttaa tai "parantaa". Maailmanparannus on naiivien ihmisten hommaa. Mutta kyynikkokaan en ole, sillä näen epätäydellisyydessä kauneutta. Aina on valoa.

    Osa tätä alistunutta hyväksyntää on oman epänormaaliuteni hyväksyminen ja myöntäminen. Se ei ole katkeruutta, niinkuin minulle on väitetty, vaan se on teeskentelystä irtipäästämistä.

    Ja hauska juttu: hahmotan sinut joka tapauksessa miehenä. Kirjoitustyylisi on maskuliinisen asiakeskeinen ja videoilla kuulostat keneltä tahansa jätkältä. Minä taidan muutenkin olla meistä kahdesta se feminiinisempi. Maailma on mutkikas.

    :D :3

    VastaaPoista
  4. Perinteisestä suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen Suomessa tuli mieleen jokunen vuosi sitten Iltalehdessä (joka tosin ei ole mikään luotettava lähde) julkaistu artikkeli asiasta. Sen mukaan 1800-luvun ja 1900-luvun alun agraariyhteiskunnan suhtautuminen asiaan olikin paljon suvaitsevampi kuin myöhemmin on ymmärretty.

    Homoseksuaalisuus koettiin yhdentekeväksi yksityisasiaksi, jolla ei ollut merkitystä jos asianomainen oli aktiivinen, ahkera ja työteliäs henkilökohtaisissa asioissaan ja yhteisönsä jäsenenä. Suhtautuminen alkoi muuttua vasta kansallissosialistisen Saksan vaikutuksesta.

    Artikkelissa esitettiin tapauskertomus opettajasta, joka eli avoimesti homona kohtaamatta vaikeuksia opettajantoimessaan tai yksityiselämässään. Tilanne muuttui vasta, kun hänellä menivät sukset ristiin yhteisön kanssa jossain taloudellisessa asiassa. Vasta sitten vedettiin homoseksualisuus esiin lyömäaseeksi, jota vastaan hän ei voinut puolustautua mitenkään.

    Varsin mielenkiintoista, jos asiat olivat todellakin sata vuotta sitten noin. Voisi ottaa mallia nykypäiväänkin puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut myöskin, että historiassa homouteen ei ole suhtauduttu läheskään niin nuivasti kuin nykyään kuvitellaan. Sama pätee muihinkin anomalioihin. Luin jostain, että keskiajalla kirkossa istuttiin miehet omalla puolella ja naiset omalla. Jossain kylässä oli intersukupuolinen ihminen, jolle rakennettiin oma tuoli miesten- ja naistenpuolen väliin. Tuohan oli aivan esimerkillistä suvaitsevaisuutta.

    Myös transsukupuolisia on ollut maailman sivu ja he ovat eläneet vastakkaisen sukupuolen yksilön elämää ja jopa menneet naimisiin asti oman biologisen sukupuolensa yksilön kanssa.

    Elettiin sitä ennenkin, sanotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen antanut itseni ymmärtää että tuollainen ajatus on yksi keskeisimpiä juttuja monenlaista LGBT-tutkimusta ja -aktivismia inspiroineen Foucault:n Seksuaalisuuden historiassa.

      Muuten jos olet sitä mieltä, että transsukupuolisuus on psyykkinen sairaus, muttet halua sanoa sitä kannanottona siihen, miten LGBT-ihmisten kanssa pitäisi yhteiskunnassa menetellä, niin miksi sillä onko se sairaus tai jotain muuta, olisi mitää väliä?

      T: Transu- tms-skenä tuntematon VLHM

      Poista
    2. Transsukupuolisuus on lääketieteellistä väliintuloa vaativa vakava tila. Se on vähän samankaltainen juttu kuin anoreksia. Kyse on nimenomaan sairaudesta ja asiaan täytyy suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

      Poista
  6. Olen päättänyt itse kannattaa nykyisin kovin demonisoituja perinteisiä näkemyksiä. Mutta asiallinen haluan olla sukupuolivähemmistöjen edustajia kohtaan.

    VastaaPoista
  7. (Osa 1/2)
    Voi että. Minut vetää täysin sanattomaksi, tai pikemminkin niin puheliaaksi, etten viitsi edes aloittaa kirjoittamaan kaikkia niitä ajatuksia tähän, mitä blogisi lukeminen on minussa herättänyt. Sohin siis tähän jotain. Koska haluan edes sanoa sinulle jotain. Haluan tehdä sinut tietoiseksi siitä, että blogiisi on jälleen kerran eksynyt joku, jota sen sisältö on tosissaan puhutellut ja jopa ravistellut todellisuuteen.

    Tajunnanräjäyttävää, silmät avaavaa ja mieltä virkistävää tekstiä. Tuli kuunneltua läpi kaikki tuubavideotkin ja todettua että tämä rauhaisa järjen ääni, jolla puhut, on kuin musiikkia korville. Kuuntelin samalla kun maalasin autotallia.

    Minä olen joku, joka on nuoruutensa enimmäkseen saanut viettää raivovasemmistohenkisten ihmisten parissa. Nuorempana aivopesin itseäni kovin intersektionaalifeminismillä ja käyttäydyin kuin mikäkin sateenkaarihuuruja vetänyt raivotautinen, terävähampainen ja turhaa draamaa haastava räksyttävä rakki. Siitä olen sitten pikkuhiljaa vuosien varrella alkanut availla kääpäisiä silmiäni todellisuudelle ja tajuta, miten sekaisin ja typerä sitä on voinut olla.

    Hassusti, olen myös opiskelija joka on vähän jumissa tässä koulusta kouluun siirtmymispaskassa ja kaiken lisäksi mielenterveys ja keskittymiskyky ovat turhauttavan kärsineitä. Olen siis eskapistisesti useiden vuosien ajan paennut tätä kaikkea videopeleihin ja muihin fantasiamaailmoihin sekä ylensyöntiin ja pornon katsomiseen yms., mihin olen yrittänyt hukuttaa huoleni laiminlyödystä terveydestäni, sosiaalisesta elämästäni, työtilanteestani, kehityksestäni vakavastiotettavaksi aikuiseksi ja niin edelleen. Jokin on saanut minut alitajuisesti ja vahvasti kokemaan, ettei millään hemmetti ole enää mitään väliä. Ja sitten eksyin tänne ajatuksiani virkistämään, sain vihdoin lukea rajua kritiikkiä esim. LBGT-ihmisten ghettoutumisesta omaan kuplaansa (olen epähetero), transaktivismista (en mene sanomaan olenko trans vai en, koska sitä varten on tutkimukset keksitty ja olen juuri menossa tutkimuksiin, että tietäisin varmasti ja jotta minulle selviäisi, alanko hoitopaskeen vai en), nykyajan feminismistä ja länsimaisen kulttuurin surkeasta kuolemasta samalla, kun annamme mamuille ilmaiseksi kaiken, emmekä saa olla edes ylpeitä kotimaastamme, kulttuuristamme emmekä rodustamme... Ja silloin minä tajusin, MIKSI oikeastaan minusta on niin kauan tuntunut, etten jaksa välittää mistään. Olen passivoitunut siinä samalla, kun olen vaistomaisesti poiminut ilmasta sen ilmapiirin, mikä Suomessa nyt vallitsee ja koska en ole paremmin tiennyt, olen siihen alistunut, hiljaisesti hyväksynyt sen sietämättömän, mädänneen ja kuolleen kulttuurin ja muun paskan, missää elän... Ja koska se on ollut juuri sitä itseään, sietämätöntä paskaa ja mädätystä, olen kokenut sen täysin arvottomaksi ja paennut sitä eskapistisiin juttuihini.

    VastaaPoista
  8. (Osa 2/2)
    Mutta avasit silmäni. Kaikelle. Olisin ne jossain avannut joka tapauksessa, koska tiesin aina, että minut erottaa todellisuudesta jokin harso, joka tekee kaikesta paskaa ja usvaista ja jonka takaa elämäni ei tunnu omaltani ja digitaalinen fantasiamaailma, jossa ihminen saa materialisoitua dinosaurukseksi (yks hyvä peli vaan), maistuu paremmin kuin oma oikea elämä, - mikä on tietenkin vinksahtanutta, koska eihän sen niin pitäisi olla.

    Satuin eksymään tänne blogiisi ja se mitä aivosoluni tekivät, kun lueskelin ja samaa kautta perehdyin moneen muuhunkin asiaan muualla, _repi_ _tuon_ _harson_ _lopullisesti_ _kappaleiksi_ ja mystisesti herätti minut eloon. Sanoin että saatanaperkelehelvetti, en enää ikinä halua olla liberaali loinen, jolle kaikki annetaan valmiina, ja saatana, vaikka olenkin tällainen epänormaali homovittu niin voin ainakin silti olla integroitunut valtaväestöön ja lakata papukaijamaisen homoihkutuksen ja ennen kaikkea heräsin siihen kaikkeen, mikä on vialla Suomessa ja miksi. En voisi kiittää kylliksi siitä, että sain juttujasi lukemalla suunnan avata silmäni, jotta voin aloittaa omien siipieni kokeilemisen ja kasvattamisen ja kerrassaan ihan uuden elämän, koska näen nyt vihdoin maailman värit sellaisina kuin ne ovat, en minkäänlaisen vääristävän linssin lävitse.

    On tosi liikuttavaa ja tärkeää sekin, että transtietoa saa jostain muustakin lähteestä kuin raivovasemmistoa ja nykyfeminismiä edustavasta Setasta tai Transtukipisteestä. Sateenkaariliike haluaa kyllä suojella homoja ja transuja ja muita, mutta jotkut asiat siinä tekee meille kaikille vaan vakavasti hallaa.

    Kaikesta en osaa olla samaa mieltä kanssasi ja minun pitäisi varmaan valistua joistain jutuista vielä lisää kyetäkseni niistä järkevästi juttuamaan. Haluaisin esittää sinulle tosi paljon erilaisia kysymyksiäkin... Mutta taidan tehdä sen myöhemmin! Kuha nyt jotenki morjestin sua kommentilla koska halusin niin kovasti kommentoida. Hyvää juhannusta ja kaikkea hyvää! Joskus kirjoittelen ehkä lisää.

    VastaaPoista
  9. Sysiperkele:
    Moikka. No huhhuh, tässähän menee itse kukin sanattomaksi, jos tästä blogista on ollut oikeaa, aitoa hyötyä jollekulle.

    Tiivistit aika hyvin sen, että mitä olen itsekin havainnoinut nyky-yhteiskunnasta. Juuri tuollaista porukkaa oli kaveripiirissäni, kunnes päätin häipyä kokonaan ja päädyin aivan muualle. Olen iloinen, jos olen saanut jonkun heräteltyä sieltä suosta. Kun vielä saisi mahdollisimman monta kiskottua sieltä suosta ylös.

    Kommentoi ihmeessä lisää. Haluaisin kuulla kokemuksiasi ja ajatuksiasi. Osaat selkeästi kuvata asioita hyvin sanoilla.

    Tsemppiä sinnekin.

    VastaaPoista
  10. Tom Kärnä:
    Kuin myös.

    Tulipa vielä mieleen tuosta entisaikojen suhtautumisesta homoihin. Minusta näyttää, että entisaikoina ihmisten suhtautuminen moneen asiaan oli tyyliä "tuo ihminen nyt vaan on tuollainen". Entisaikaan kyläyhteisöt, perheet ja muutkin yhteisöt olivat tiiviitä ja ihmiset olivat hyvin paljon tekemisissä toistensa kanssa. Kaikenlaisia ihmisiä eli ennenkin. Eivät homot, transut, sfääreissä pyörivät taiteilijat, perverssit, neurootikot yms. ole putkahtaneet maailmaan vasta modernina kautena. Heitä on ollut aina. Eivätkä he eristäytyneet omiksi rinkirunkkupiireikseen, vaan olivat osa suurempaa yhteisöä. Ihmiset ovat kyllä entisaikaan kohdanneet elämässään aivan kaikenlaista porukkaa ja yrittäneet tulla toimeen. Yhteisö on pannut stopin vasta, kun meininki on mennyt vahingolliseksi.

    Eräs kaverini kertoi minulle, että oli junassa ollessaan kuunnellut kahden mummon keskustelua. Mummot keskustelivat mielenterveysongelmista. Toinen mummoista sanoi: "Nykyään on syndroomia, ennen oli persoonallisuuksia". Mummot eivät pitäneet modernista tavasta luokitella ihmisten piirteitä "häiriöiksi" ja "syndroomiksi" ja "oireyhtymiksi". Kaverini piti tästä ajattelutavasta. En itse tiedä, missä määrin olen samaa mieltä, mutta mummon lausahdus pani miettimään.

    Psykologia häiriöiden luokitteluineen on historiallisessa perspektiivissä aivan uusi juttu. Entisaikojen ihmiset eivät tienneet sen käsitteistä yhtään mitään. "Se nyt vaan on tuollainen".

    VastaaPoista
  11. Minun mielestäni ajatuksesi ovat järkeviä ja suhtautuminen sukupuoliasioihin kiihkotonta ilman "värilaseja". Olen seurannut feministien (ja samalla LGBT-väen) keskustelua. Tyylisi ei sovi siihen ollenkaan. Feministien keskustelu alkaa muistuttaa uskonnollisia opinkappaleita, jossa ei hyväksytä vääriä näkemyksiä ollenkaan.

    Kirjoitit:

    "No näinhän se on. Homous ei ole ns. normaalia, vaan anomalia. Transsukupuolisuus on psyykkinen sairaus ja sukupuolta ei voi vaihtaa. Se on yksinkertaisesti totuus. LGBT-yhteisö ei tykkää myöntää totuuksia. Mutta pelkkä näiden asioiden toteaminen ei ole kannanotto siihen, että miten LGBT-ihmisten kanssa pitäisi yhteiskunnassa menetellä. Se on jo kokonaan uusi keskustelu. LGBT-porukka ei lähtökohtaisesti tajua tätä eroa."

    "En näe homoudessa tai transsukupuolisuudessa itsessään lähtökohtaisesti mitään väärää. Mutta samaan aikaan uskon klassisiin yhteiskunnallisiin ihanteisiin, kuten ydinperheeseen, avioliittoon ja sukupuolirooleihin. Yksilö voi olla mitä on, mutta yhteiskunta tarvitsee ihanteita. Terveessä yhteiskunnassa ei nosteta ihanteeksi anomalioita ja perheitä rikkovia arvoja. Minusta homot tulee jättää omiin oloihinsa, heille on paikkansa omissa piireissään, mutta yhteiskunnan erityisessä valokeilassa heidän ei tarvitse olla. En usko tuohon sortohierarkiaan yhtään. Se joutaisi jo paskojen ideoiden romukoppaan.

    Tämä on totaalisen erilainen feministisen ideologian pääkappaleiden kanssa. Sinua todennäköisesti vihataan näissä piireissä. Yhteiskunnallinen keskustelu on muutenkin polarisoitunutta. "Väärät" ajatukset teilataan välittömästi ja ihminen lokeroidaan johonkin ryhmittymään kuuluvaksi. Yksi tuolla ylläolevista ajatuksista on paljolti samanlainen rajakkipiirien käyttämästä "homosaatiosta". Homosaatiosta puhuvat saattavat aivan hyvin ollakin homokammoisia. Sinun ajatuksesi on aivan ymmärrettävä, mutta leimaudut todennäköisesti samaan ryhmään rajakkien kanssa.

    Minä olen saanut hyvin uskonnollisen kasvatuksen. Siitä huolimatta (tai sen takia) suhtaudun homouteen neutraalisti. Omassa tuttavapiirissäni ei ole kukaan tullut ulos kaapista. Kaksi homomiestä olen kyllä tuntenut. Ollessani teini-ikäinen yritti toinen näistä homomiehistä lähestyä minua, mutta en lämmennyt ollenkaan. Mitään traumoja tästä ei jäänyt.

    VastaaPoista
  12. Terve!

    Kommenttini ei liity suoranaisesti tähän kirjoitukseen, vaan blogiisi ylipäänsä. Olen feministi, ja haluan ennen kaikkea tehdä työtä esimerkiksi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan parissa. Mä olen kokenut, että transaktivistit ovat aika hyvin ottaneet haltuun feministisen liikeen ja kapeuttaneet toimintamahdollisuuksia. Olen ollut aivan helvetin ahdistunut, sillä mielestäni transaktivistien toimintakeinot ovat välillä kammottavia. Sen lisäksi tulee itse haukutuksi TERFiksi ja suljetuksi ulos, jos ei esimerkiksi ala kieltää biologiaa. Mä en ymmärrä, miten olen transihmisten oikeuksia vastaan kun mielestäni kaikkien hoitojen pitää olla saatavilla, kaikki syrjintä transihmisiä kohtaan on väärin jne. Mutta mä myös tarvitsen sanan, jolla voin kuvata todellisuutta ja tehdä näin sorron näkyväksi. Sitä sanaa mulla ei saisi olla, tai jos sitä käytän "väärin", olen transfoobikko ja paskapää-terf. Emt saaks tästä edes selvää, aivot käy ylikierroksilla eikä tää mun juttu ole ihan loppuun asti ajateltu.

    Niin mitä mä siis halusin tulla kommentoimaan? Sun blogi on vähentänyt huimasti mun ahdistusta, sillä oikeasti toi transaktivistien viha vyöryy netissä (ja välillä myös irl) päälle sellaisella voimalla, ja varsinkin kun jää itse aina yksin tietyissä tilanteissa, on mahtavaa, että joku muukin tuo esille samoja juttuja. En mä tiedä osaanko mä edes selittää, mitä tarkoitan. Pelottaa, että onnistun taas kuulostamaan joltain ihmisperseeltä joka sortaa ihan vaan puheellaan ja olemassaolollaan... (sarkastisesti sanottu mutta fiilis taustalla on ihan aito) :P Eli: kiitos blogistasi. Se on lievittänyt mun ahdistusta todella paljon ja auttanut jäsentelemään miksi ahdistaa niin helvetisti. Jään lukemaan blogiasi ja oppimaan lisää ajattelutavoistasi. Kaikkea parasta sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Vau, toinen erilailla näistä jutuista ajatteleva feministi! Itse myös läpikäynyt hämmennystä, ahdistusta ja ihan puhdasta vitutusta tämän nykyisen tilanteen johdosta. Kävin tuonne edelliseen kirjoitukseen kommentoimassa omaa näkemystäni translaista ym. ja kuinka se, että eriän näkemyksiltäni ja ajattelultani nykyfeminismin valtavirrasta sai minut etsimään lisää infoa aiheesta ja tätä blogia lukemaan.

      Ja joo, toi TERF -juttu on mulle nykysellään jopa huvittava. Tuntuu olevan synonyymi kaikille naisille, ketkä ilmaisevat olevansa eri mieltä jostain kun nämä kaikki aktivistit ja heidän ajatusmalleja rituaalisesti ja kultinomaisesti seuraavat ihmisjoukot. Omilla aivoilla ajattelu = kielletty.

      Mulle helpotusta on tuonut erilaisten näkökulmien löytyminen, kuten esim. tää blogi ja tietty englanniks tietoa on saatavilla enemmän. Mut hienoa, et muutkin feministiksi itsensä mieltävät on täällä Suomessakin heräilemässä tähän hulluuteen!

      Poista
    2. Kyllä, pikku hiljaa alan heräillä äärimmilleen viedyimmän transideologian harmeihin. Mä esimerkiksi itse olen seksuaalisen väkivallan uhri ja mut on kasvatettu äärimisogynistisessä, ääriautoritaarisessa ympäristössä. Tämä johti siihen, että yhdessä vaiheessa olin niin sekaisin ja niin itseinhoinen, että vain halusin pois naiseuden itsestäni. Katselin youtube-videoita ja keksin ratkaisuksi ongelmiini sukupuolenkorjauksen! Olin niin pitkällä, että puhuin asiasta läheisilleni, olin osittain ulos kaapista transmiehenä, selvitin korjausprosessin aloittamista jne. Luojan kiitos, sain laadukasta psykiatrista apua, ahdistukseni väheni ja tajusin että ei, mä EN ole mies, vaan esim. itseinhoni johtui traumoistani (ja nyt eräs mahdollisena pitämäni tulkina on esim. sisäistetty misogynia). Mutta auta armias, jos tällaista diskurssia toisi nykyfeministipiireissä esille! Tulisi aivan varmasti kohdatuksi transfoobisena vihaajana etc. Todella ahdistavaa. Tuntuu, ettei yksinkertaisesti ole mitään paikkaa, jossa tällaisesta voisi puhua. Mielestäni on todella kullanarvoista, että blogisi nostaa näitä asioita esille. En tiedä, olemmeko kaikessa samaa mieltä, mutta esität asiasi niin hienosti ja ymmärrettävästi, että todella opin uutta ja opin ymmärtämään näkemyksiä, joiden kanssa en välttämättä olisi täysin samaa mieltä. Mielestäni se on myös todella arvokasta ja jotain, jota tämä maailma kipeästi kaipaa...

      Poista
    3. Hei, feministit. Olen itse asiassa yllättynyt, että joku feministinä itseään pitävä saa jotain irti tästä blogista. En ole feminismin ylin ystävä ja olen tietääkseni tehnyt sen varsin selväksi tässä blogissa. Paitsi, jos olette ns. alkuperäisiä feministejä eli siis naisasianaisia. Modernilla feminismillähän ei ole enää juuri mitään tekemistä naisasialiikkeen kanssa.

      Olen aika järkyttynyt tuosta, mitä kerroitte transaktivistien vihasta ja omasta ahdistuksestanne. Tämä on lähtenyt aivan lapasesta. Olen ihmetellyt, että missä ihmeen kohdassa transaktivistit saivat kaapattua vallan sekä naisasialiikkeessä että LGBT-liikkeessä ja miten hemmetissä se on ollut edes mahdollista. Ette tosin ole yksin. Ulkomaillahan kaltaisenne ovat organisoituneet omiksi ryhmikseen vastustamaan tätä transvetoista "feminismiä". Saman soisi tapahtuvan Suomessa.

      Transaktivistien negatiivinen vaikutus naisasiallehan on päivänselvä. He sotkevat termit ja sitä kautta ihmisten mielet. Mielenhallinnan kautta he rampauttavat koko naisasian vaikutukset ja toiminnan. Kun "nainen" voi tarkoittaa mitä tahansa, niin silloin myös OIKEAT naisten tasa-arvoon ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat lakkaavat olemasta. Kuten raiskaus, naisiin kohdistuva väkivalta, women only-tilat kuten pukukopit ja vessat, ympärileikkaukset yms. Näin englanninkielisen kirjoituksen, jossa lukuisin elävän maailman esimerkein kerrottiin transnaisten väkivallasta bionaisia kohtaan. Kirjoituksen sanoma oli, että kun feministejä kiinnostaa enemmän transnaisen identiteetin suojelu, niin sen oikean väkivallan uhri jää varjoon, hänet hiljennetään ja häntä estetään puhumasta tai saamasta apua. Hitto, kun muistaisin, missä sen näin. Pitää yrittää kaivaa se ja kirjoittaa siitä ihan oma postaus.

      Myöskin tuo traumoista johtuva sukupuolihämmennys on ihan oikea asia ja sitä todellakin tapahtuu. Kirjoitin aiheesta sukupuolenvaihdoksen peruuttaneista ihmisistä kertovassa kirjoituksessani. Näitä ihmisiä estetään saamasta heidän tarvitsemaansa apua. Sama pätee moneen muuhunkin ongelmaan, kun yhtäkkiä kaikki huomio kiinnittyy transidentiteetin tukemiseen. Aivan erityisen huolissani olen noista "translapsista".

      Meidän ei tarvitsekaan olla kaikesta samaa mieltä. Ihmiset voivat aina oppia toinen toisiltaan ja olla sovussa (tai jopa hyviä ystäviä) erimielisyyksistä huolimatta. We can agree to disagree on mottoni. Nykymaailman vika on tuo prkleen kuplautuminen ja ghettoutuminen, missä erimielisyyttä pelätään kuin ruttoa.

      Poista
    4. Olen niin huojentunut tuon sun kommentin lukemisesta, että itken. Kiitos. Musta tuntuu, että tunteeni ja ajatukseni sekä käsitykseni tästä ilmiöstä validoidaan ensimmäistä kertaa. Jos yrittää sanoa mitään tuon suuntaista feministipiireissä, alkaa välitön henkilöön menevä haukkuminen ja vaientaminen. Mielestäni siinä on kyse vallankäytöstä. Epätasapainoisten yksilöiden halusta luoda oma todellisuutensa, jossa pätee omat lakinsa. Tämä kielletään, sillä eihän transihmisillä ole mitään valtaa yhtään missään. Touhu feministipiireissä on mennyt juuri tuollaiseksi kuin kuvaat. Päättömäksi mielenkontroilloinniksi, joka on vahingollista. Sen lisäksi, että "perinteinen" naisasia (esim. seksuaalinen väkivalta) jää jalkoihin, niin mielestäni myös esim. lesbojen aseman huonontuminen ja lesboviha on uhassa nousta. Se, ettei tykkää peniksestä (koska näissä piireissähän on yleistä, ettei haluta tehdä keholle korjaushoitoja) on transmisogyniaa myös. :( Pahinta on, että tulee eristetyksi ja no platformatuksi alta aikayksikön. Asiaa ei auta, että minulla traumataustaisena on esim. sosiaalisia pelkoja ja välillä tosi vaikeaa seistä lujana puolustamassa itseäni. Lisäksi näin kilttinä ihmisenä ei tietenkään tahdo omalla puheellaan vihata ja sortaa... Se on yksi syy, miksi niin moni lähtee tohon, väittäisin.

      Joo, saan blogistasi irti paljonkin.

      T. Edellisten kommentien feministi (myös transihmisten oikeuksien puolella oleva naisasianainen :))

      Poista
    5. Ops, mä (ano 25.6., 30.6.2017 3.52 sekä juuri äsken) katsoin ensin, että kommenttiini vastannut ano olisi ollut Sametti. Siksi hassut muotoilut (esim. en tiedä olenko kaikesta samaa mieltä - tarkoitettu tietysti Sametille eikä toiselle anolle jonka mielipiteistä en tiedä sen enempää :)). Mutta mitääh, toinen feministi joka ajattelee näin?? Missä tätä heräilyä on nähtävissä? Nämä viestit ovat mulle valonpilkahduksia <3

      Poista
    6. *virtuaalihali* Tässähän menee jälleen sanattomaksi.

      Jos yrittää sanoa mitään tuon suuntaista feministipiireissä, alkaa välitön henkilöön menevä haukkuminen ja vaientaminen.

      Olen nähnyt itsekin. En käsitä, miksi itseään feministeiksi kutsuvat ihmiset toimivat näin. Mitä hittoa noiden päässä liikkuu vai liikkuuko mitään? Mitä tapahtui naisasialle, naisten turvallisuudelle ja naisten koskemattomuudelle?

      Olen muuten vähän ihmeissäni, että miksi Suomessa ei ole näkyvämpää heräämistä tapahtumassa. Tässä on nimittäin kyse aivan oikeasta, vakavasta ongelmasta, ja jos henkilöllä on oikeasti sydäntä lähellä naisten asiat, niin miten hän voisi ikinä imautua tähän nykyfeminismin menoon? Luulisi, että joku 90% feministeistä vastustaisi nykymenoa. Ulkomaillahan on vastarinta on jo suurta ja transvetoista feminismiä vastustavilla feministeillä on isot omat foorumit yms. He ovat esimerkiksi sanoneet, että nykyfeminismi on kääntynyt päälaelleen siten, että se on nostanut keskiöön transnaiset eli siis biologiset miehet. Eli miehet ovat kaapanneet feminismin itselleen.

      Olen huolestuneena seurannut lesboskeneä sivusta. Olen ihmetellyt, että kuinka kummassa on edes mahdollista, että transaktivistit ovat täysin miehittäneet lesbopiirit. Lesboskene on täysin transvetoisen feminismin mädättämä. Jos olisin lesbo, niin olisin aivan täysin vittuuntunut. Miten lesbot sietävät tätä?

      Ehkä Suomessa on kyse siitä, että koko maan laajuiset piirit ovat hyvin suppeat ja pienet. Jos joudut ulos porukasta, niin vaihtoehtoista porukkaa ei ole. Se on monelle liian kova pala ja siksi ovat hiljaa.

      Mutta emme voi enää olla hiljaa. Itsehän otin sen riskin, että jään täysin yksin ja asetuin koko LGBT-liikettä vastaan. Samalla jouduin poikkiteloin kaikkien LGBT-liikettä tukevien piirien kanssa eli siis kaikkien primääristen sosiaalisten piirieni kanssa. Mutta yllätyksekseni ympärille alkoi tulla muita. Me emme ole yksin, meidän pitää vain organisoitua.

      Poista
    7. Anonyymi, joka olit miettinyt sukupuolenkorjausta:

      Olen törmännyt kaltaisiisi tarinoihin toisaalla netissä, et ole yksin! Kasvatus ja monet muut seikat todellakin vaikuttavat meihin ja myöskin identiteetin muotoutumiseen, samoin myös aivomme kehittyvät aikuisiälle asti. On hyvä kuulla että sait asiantuntevaa apua.

      Ja kyllä, täältä Suomesta ei valitettavasti juuri vielä löydy muita ihmisiä jotka ymmärtäisivät tämän tilanteen feminismin ja transaktivismin kohdalla. Keskusteluakaan aiheesta ei voi käydä, koska se nähdään automaattisesti hyökkäävänä. Jos yhtään lohduttaa, niin täällä on ainakin yksi toinen feministi joka tämän tiedostaa! Ehkä meidänkin pitää muodostaa oma ryhmämme täällä ja saada nämä muut kuuntelemaan meitä. Mikään ideologia ei voi olla sellainen, etteikö sitä voisi kritisoida.

      Heh, huomasinkin että taisit sekoittaa kommentteja keskenään. Mutta tosiaan mä olen itse lesbonainen ja feministi, eli voin todeta että vaikeaksi on mennyt kaikin puolin tämä. Sanot ei penikselle niin olet transfoobikko... tätä kutsuttiin siis ennen seksuaaliseksi suuntautumiseksi /sarkasmi. Mut joo, juttelisin sulle mielellään enemmänkin, kun meillä on kovin samanlainen tilanne.

      Sametti:

      Mun näkemys feminismistä on juurikin se perinteinen näkemys, että naisten asioita ajava liike. Tämä nykyinen on... jotain muuta. Itsekään en havahtunut tähän tilanteeseen kun vasta lähiaikoina, vaikka pitkään olenkin ollut sillä kannalla että nykyinen kaikki aktivismi yms. "SJW" piirit ovat aivan järkyttävän myrkyllinen paikka, ja että siellä on lähtenyt hommat lapasesta aivan totaalisesti. Tarkoituksella siis etäännytin itseni näistä kaikista jutuista ja olinkin pitkään autuaan tietämätön.

      Nämä kaikki hölmöilyt ja ideat kumminkin rantautuvat Suomeen aina vähän viiveellä. Ilmeisesti kuitenkin muutamia vuosia ollut muualla jo tämä tilanne missä ns. oikeat alkuperäistä feminismiä edustavat ihmiset ovat joutuneet tappelemaan näiden uusimpien transaktivistien ja "feministien" kanssa perusasioista kuten biologiasta. En meinannut ensin uskoa että todellakin tässä tilanteessa ollaan. On musta nimenomaan käsittämätöntä, että naiset jotka pitävät itseään feministeinä, katsovat tätä kaikkea läpi sormien. Olen myöskin päättänyt ottaa tehtäväkseni alkaa kysellä muilta lesboilta ja ihan vaan LGBT tuttaviltani, että mikä heidän näkemyksensä on tähän kaikkeen. On vaikea kuvitella, että lesbot joita tunsin vähän nuorempana (ennen kun oli tällaista tämä meno) vain tosta noin toteaisivat että "ok, kyrpä on ihan kiva vaihtoehto!" Lol.

      Ainiin, ja musta puolestaan on yllättävää että löytyy näinkin paljon yhteistä säveltä konservatiiviksi tunnustautuvan ihmisen kanssa. Näinpä sitä hyvin huomaa kuinka maailma ei ole mikään mustavalkoinen paikka. Erimielisyyksiä voi todellakin olla, mutta se ei tarkoita etteikö silti voisi tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Keskustelujen puute erilaisten ihmisten välillä tosiaan on suuri ongelma nykyisin.

      Poista
    8. *halaus* Nyt mä sitten taas vollotan. Helpotuksesta, onnellisuudesta, että viestin jonkun toisen kanssa, joka näkee tämän asian kuten mä.

      Siinä saa heti niin vahvat vihat niskaansa... Mä olen eräässä fb-ryhmässä, joka ei ole aivan pahimmasta päästä esim. siinä suhteessa että kielenkäyttö ei ole niin pahaa ja vihamielistä kuin joillain muilla foorumeilla, ollut huomaavanani naisten tarvetta ottaa tilansa. Yleensä se menee niin, että toiset bionaiset (joista osa on tehnyt selväksi, etteivät ole trans) tulevat haukkumaan lyttyyn ja alkuperäinen alkaa soperrella anteeksipyyntöä sillä "mitäs mä cisnainen nyt mistään tietäisin tai ymmärtäisin". Toi toimii no platformaamisena; mitään järkevää keskustelua ei pääse edes syntymään, sillä se vaiennetaan heti transfoobisena.

      Jotenkin mä omalla järkeilylläni näkisin, että nämä transaktivistit, joille transsukupuolinenkin tarkoittaa kaikkea paitsi cissukupuolista (ja toi cis. Imo nää tyypit pitää yllä jäätävän tiukkoja käsityksiä siitä mitä se cissukupuolisuus ja sen kokeminen ovat, että mieluummin on muunsukupuolinen eli trans kuin joku "cissupaska") haittaisivat myös ihan oikeasti transsukupuolisia... (varmaan tästä löytyykin sun blogista settiä, en ole ihan hirveästi ehtinyt vielä lukemaan.) Oonko mä nyt ihan hakoteillä jos väitän, että ei se hyvää tee transsukupuolisillekaan, jos teidän kokemukset rinnastetaan johonkin perusjampan "olen genderfluid"-settiin? Eikö se oo vähän eri kamppailu käydä läpi noi korjaushoidot yms. kuin kokea jotain vaan angstii, ilman mitään aikomusta korjausprosessiin yms.? Mä joskus oon miettinyt, että mitenkähän paljon näiden ihmisten kokemasta niin sanotusta transvihasta on ihan vaan nihkeää suhtautumista siihen, että niillä on rajuja taipumuksia kusipäisyyteen? (joo, enimmäkseen "muunsukupuoliset" on kivaa porukkaa mutta kumma kyllä siltä suunnalta ei kuule kertomuksia kohdatusta transvihasta...) Joku kyseli jotain tän suuntaista hyvin varovaisesti muotoiltuna fb-ryhmässä. Joku innokas vaiensi keskustelun huutamalla, että transsukupuolisetkin voivat olla omaksuneet transfobian. Voi huoh. Siis eiks toi termiomiminen oo aika nihkeetä myös transihmisten kannalta? Sitten kun transaktivisti esittää, että olemalla naisten puolesta olet automaattisesti transihmisiä vastaan. Ne tekee aivan harhaisen vastakkainasettelun, jolle ei ole mitään perusteita. Mutta jos asiaa kelaa edes hetken, niin luulis, että päinvastoin, transaktivistien ideologia voi olla haitallinen transihmisille. Sitten on vielä se, että kun en itse ole trans (tosin mä nyt en ole enää ihan varma, onko kaikki noi transaktivistitkaan sellaisten määritelmien mukaan, jotka olisi järjellisesti hyväksyttävissä), niin oma puhetila on todella kapea... Toivottavasti nää mun pohdinnat ei mee ihan pieleen. Oon kokenut sellaista tuskaa ton feminismiskenen omimisesta, etten ole liiemmin miettinyt asiaa transsukupuolisten näkökulmasta.

      Poista
    9. ja lisää asiaa, kaikki ei mahtunut yhteen viestiin. automaattinen halu pyydellä anteeks kun "vien tilaa" (yleinen keino vaientaa "cis"naiset), mutta prkl, täällä mä olen ja kirjoitan enkä pyytele sitä anteeks!

      Juu, piirien pienuus on musta ongelma. Ja se, että kyllähän niistä piireistä saa joissain asioissa myös tukea ja niissä on myös ihmisiä, jotka oikeasti välittävät esim. seksuaalisesta häirinnästä. Niin tuntuisi pahalta menettää se ainoa tuki, mieluummin sietää niitä älyttömyyksiä. Mutta ei niitäkään voi loputtomasti sietää. Sitten on vielä sekin, että jos on jotain tänsuuntaista ajatustakaan, niin jos joku on tästä tiedostamaton, niin KAIKKI tähän viittaava mustamaalataan ja esitetään näin ajattelevat puhtaan transfobisina paskapäinä. Siinä voi olla aika kova ennakkoluulo lähtee perehtymään asioihin, jos ei ole niitä kaikkein itsenäisemmin ajattelevia yksilöitä.

      Voi kyllä, organisoituminen! Mä olen kelannut, miten vaikkapa fb:n ryhmistä voisi päästä keskusteluyhteyteen samansuuntaisesti ajattelevien kanssa. Oon aatellut heittää jotain avausta tohon yhteen fb-ryhmään, että muut sais tietää, että näin ajatellaan. Mutta sen pitäis olla tosi hyvin kirjoitettu. Erinäisistä syistä mulla ei hirveästi ole tosielämän tukea tän suuntaisissa asioissa (kaikki läheiset joko aivopestyjä ja sekaisin kuin seinäkellot itsensä kanssa ton moninaisuusajattelun takia tai sitten ihan välinpitämättömiä koko juttua kohtaan). Sitä mä kaipaisin, sen jälkeen jaksaisi ehkä yrittää isompaa organisoitumista esim. netissä. Tälle hulluudelle on tultava loppu. Kunpa mä löytäisin teidänkaltaiset tosielämästä tai edes joltain foorumilta, mutta tämä on jo alku <3 Tulipa vuodatus, tää on vaan niin huojentavaa. Luulin jo, että ratkean. Luulin olevani yksin.

      Poista
    10. Olen tässä miettinyt tuota organisoitumista ja ajatellut aloittaa perustamalla foorumin. Sinne saa kuka tahansa kriittisestä näkökulmasta kiinnostunut tulla aloittamaan keskusteluja ja sinne ovat ehdottomasti tervetulleita myös teidän kaltaisenne naisasianaiset. FB-ryhmiä en halua perustaa, sillä FB ei ole anonyymi ja FB on sitoutunut moninaisuusideologiaan. Sensuurista ja bänneistä on jo lukemattomia ennakkotapauksia. Postaan blogiin tiedotuksen, kun saan foorumin kasaan.

      Täällä ei tarvitse kenenkään pyydellä anteeksi omia ajatuksiaan. Vastustan aivan ehdottomasti tuota safe space -ajattelua, enkä usko slurreihin tai väistövelvollisuuksiin. Kunhan omaa peruskäytöstavat, niin minun tontillani saa avoimesti puhua mitä tahansa. Asiat riitelevät, eivät ihmiset, ja aikuinen ihminen ei tarvitse mitään jatkuvaa suojaa potentiaaliselta pahalta mieleltä.

      Ainiin, ja musta puolestaan on yllättävää että löytyy näinkin paljon yhteistä säveltä konservatiiviksi tunnustautuvan ihmisen kanssa.

      Konservatiivisuudella on kohtuuttoman paha kaiku. Olen kohdannut paljon ihmisiä, jotka eivät edes pysähdy miettimään, että mitä konservatiivisuus edes on, vaan sen oletetaan olevan jotain tiukkapipoista Raamatulla päähän -meininkiä. Tämähän ei pidä paikkaansa. Tunnen ihmisiä esimerkiksi Perussuomalaisista ja heistä osa on konservatiivisempiä kuin minä, mutta he ovat fiksuimpia ja suvaitsevaisimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. He suhtautuvat eri mieltä oleviin erittäin sivistyneesti ja heidän kanssaan on helppoa luoda keskusteluyhteys. Heistä monella on vihervasurikavereita ja he seuraavat aktiivisesti vihervasuri-, feministi- yms poliitikkoja ja kyseisten ryhmien verkkosivuja, blogeja yms. He tietävät OIKEASTI, että mitä vastapuoli ajattelee ja miksi. He ovat pääsääntöisesti hyvin sivistynyttä porukkaa. Aivan tousenlaista kuin nuo kiljuvat hysteeriset suvakkilaumat.

      Poista
    11. Olen Youtube-kanavallani selittänyt omaa konservatiivisuuttani tällä videolla mikäli kiinnostaa tutustua enemmän.

      Poista
    12. Jotenkin mä omalla järkeilylläni näkisin, että nämä transaktivistit, joille transsukupuolinenkin tarkoittaa kaikkea paitsi cissukupuolista (---) haittaisivat myös ihan oikeasti transsukupuolisia...

      Olen ehdottomasti samaa mieltä. Transaktivistien perseily vahingoittaa oikeita transsukupuolisia. Olen käsitellyt asiaa esimerkiksi tällä videolla. Samasta aiheesta tässä ja tässä.

      Mä joskus oon miettinyt, että mitenkähän paljon näiden ihmisten kokemasta niin sanotusta transvihasta on ihan vaan nihkeää suhtautumista siihen, että niillä on rajuja taipumuksia kusipäisyyteen?

      Hahhahhaa juuri näin! :D Mulkumpaa sakkia saa hakea.

      Poista
    13. "Jos yhtään lohduttaa, niin täällä on ainakin yksi toinen feministi joka tämän tiedostaa!"

      Lohduttaa. Lohduttaa oikeasti ihan tosi paljon :) Nämä tyypit kun ovat mestareita siinä, että ne saavat kritisoijan näyttäytymään saatanan kätyrinä ja päästään viallisena vihaajana. Ehm, manipulaatioksi tuota myös on tapana sanoa. Musta oikeasti tuntuu välillä noita juttuja seuratessa, että iso osa niistä tyypeistä jotka eivät ole varsinaisia transaktivisteja mutta tahtovat tukea transoikeuksia on tullut aivopeseytyneeksi siihen transaktivistien agendaan ja toistelee sitä kuin jonkin kirouksen alla. Te ette tajua miten vituttavaa mulle on nyt ottaa tällainen mikälie tolkun ihmisen positio sillä oon jotenkin erehtynyt ajattelemaan, että mitä äärilaidammalla on, sen parempi olla, mutta eihän tässä nyt muutakaan voi! :D

      "Ja kyllä, täältä Suomesta ei valitettavasti juuri vielä löydy muita ihmisiä jotka ymmärtäisivät tämän tilanteen feminismin ja transaktivismin kohdalla. Keskusteluakaan aiheesta ei voi käydä, koska se nähdään automaattisesti hyökkäävänä. Jos yhtään lohduttaa, niin täällä on ainakin yksi toinen feministi joka tämän tiedostaa! Ehkä meidänkin pitää muodostaa oma ryhmämme täällä ja saada nämä muut kuuntelemaan meitä. Mikään ideologia ei voi olla sellainen, etteikö sitä voisi kritisoida."

      Ennenhän feminismiä on perusteltu sillä, että se on jatkuvassa liikeessä olevaa, ja siinä mielessä omaa tieteellisen metodin piirteitä. Se on ollut yksi syy, miksi olen aina kokenut feminismin omakseni: siinä on ollut mielestäni itsekriittikiä mutta voimaa, se ei ole jähmettynyt kuolleisiin tai huonoihin opinkappaleisiin, se on mielestäni ollut älyllisesti rehellistä touhua. Mutta tämä koko hienous on menetetty, en tiedä, onko kyse transaktivistien vallankaappauksesta vai jostain muusta. Se keskustelu, jotka mahdollistaisivat jutun kehittämisen, on kielletty. Mutta oikeesti ei ihmiset voi olla niin pahvipäitä ettei näkis tätä perseilyä ja sen vahingollisuutta!

      "Ilmeisesti kuitenkin muutamia vuosia ollut muualla jo tämä tilanne missä ns. oikeat alkuperäistä feminismiä edustavat ihmiset ovat joutuneet tappelemaan näiden uusimpien transaktivistien ja "feministien" kanssa perusasioista kuten biologiasta. En meinannut ensin uskoa että todellakin tässä tilanteessa ollaan."

      Vaarallisin on taistelu kielestä. Sitä näissä piireissä käydään. Sanokaa mun sanoneen, jos tähän ei puututa nyt, niin tilanne huononee ja nopeasti. Naiset pyyhitään tältä pallolta. Esim. HS:n Nyt-liite on alkanut jo kirjoittaa tähän malliin kun se on niin helvetin progressiivista.

      "Olen myöskin päättänyt ottaa tehtäväkseni alkaa kysellä muilta lesboilta ja ihan vaan LGBT tuttaviltani, että mikä heidän näkemyksensä on tähän kaikkeen."

      Tee se! Herätetään tietoisuutta ja heitellään ilmoille hyviä argumentteja :) Vähänkö muuten nauroin kun mietin jotain lesboo joka kokee kyrpäherätyksen kun transaktivisti maltillisesti transplainaa transmisogynian ja kyrvän hienouden... :'D (joo vakava asia kun on esim. corrective rape mutta pakkohan tälle sekoilulle on voida nauraakin)

      "Mut joo, juttelisin sulle mielellään enemmänkin, kun meillä on kovin samanlainen tilanne."

      Tähän en voi muuta sanoa kuin samoin!!! Aloin jo miettiä, miten suhun saisi yhteyden, pitäisköhän luoda jokin anosähköposti ja kirjoitella s-postia? Miltäs kuullostais?

      -toinen feministi

      Poista
    14. "Olen tässä miettinyt tuota organisoitumista ja ajatellut aloittaa perustamalla foorumin. Sinne saa kuka tahansa kriittisestä näkökulmasta kiinnostunut tulla aloittamaan keskusteluja ja sinne ovat ehdottomasti tervetulleita myös teidän kaltaisenne naisasianaiset. FB-ryhmiä en halua perustaa, sillä FB ei ole anonyymi ja FB on sitoutunut moninaisuusideologiaan. Sensuurista ja bänneistä on jo lukemattomia ennakkotapauksia. Postaan blogiin tiedotuksen, kun saan foorumin kasaan."

      Huikeaa, kannatan. Tälle on kysyntää ja keskustelu ja organisoituminen olisivat nyt tärkeitä. Ymmärrän, fb on tietyssä mielessä perseestä.

      "Täällä ei tarvitse kenenkään pyydellä anteeksi omia ajatuksiaan."

      Jes. Tunteet on nostettu sellaisen pyhän lehmän asemaan, että joissain piireissä on tunnuttu unohtanee, miten nautinnollista on käydä kunnon keskusteluita, älyllisesti rehellisiä ja avartavia.

      "Vastustan aivan ehdottomasti tuota safe space -ajattelua, enkä usko slurreihin tai väistövelvollisuuksiin."

      Mä kyllä ymmärrän ton safe space -ajattelun ja kannatan sitä tietyissä konteksteissa, mutta tällöin sen safe spacen kuuluisi olla tarkoin rajattu ja sen pitäisi olla kaikkien tiedossa että se on safe space ja mitä se tarkoittaa siinä kontekstissa. Esim. joku seksuaalisen väkivallan uhrien safe space niin ei tulla heittämään raiskausvitsejä tms. Mutta nykyäänhän se toimii niin, että kaikki tilat on transaktivistien safe spaceja, mitään rajoja ei ole ääneen asetettu vaan mikä tahansa voidaan vaientaa transfobiana. Se ei ole safe space, se on puheen rajoittamista. Mä en ihan oikeasti ole ikinä pystynyt ymmärtämään koko slur-juttua. Joku loukkaus siis..? Mielenkiintoisinta on kun annetaan trigger ja content warningeja tyyliin l-slurri, t-slurri, å-slurri :D Mä tajuun joo että jos jotakuta on vaikka haukuttu jollain sanalla ja on jotenkin emotionaalisesti epävakaassa tilassa niin eihän sen sanan lukeminen nyt kivaa ole, mutta oikeesti, triggeröityminen sanan lukemisesta ja suojautuminen siltä sanalta? Voisin melkein väittää, että se on vähän epäterve ilmiö, ja tiedän kyllä asian ja toisenkin traumasta, ptsd:stä ja traumasta paranemisesta. Muiden ihmisten käytöksen kontrollointi möksin välttämiseksi ei ole se keino.

      "Konservatiivisuudella on kohtuuttoman paha kaiku. --He tietävät OIKEASTI, että mitä vastapuoli ajattelee ja miksi."

      Ottamatta kantaa konservatiivisuuden asiasisältöihin, vaan ennemmin konservatiivisuuteen piirteenä. Ihmisethän voi karkeasti jakaa temperamentiltaan konservatiiveihin ja liberaaleihin. Molempia tarvitaan yhteisöissä. Jos ei olisi liberaaleja, konservatiivit vaan junnaisivat ja samoissa ummehtuneissa jutuissaan ja jos ei olisi konservatiiveja, niin selvinpäinkin spiidiä ottaneen oloinen liberaalilauma olisi johtanut koko porukan rotkoon sateenkaaren päätä jahdatessaan, sillä siellä piti olla jotain uutta ja hienoa. Mä olen asioista eri mieltä tuntemieni konservatiivien kanssa, mutta ei hemmetti, miten avartavaa ja mielenkiintoista on oppia heidän näkemyksiään ja maailmankatsomustaan. Musta on tosi mielenkiintoinen ilmiö, että nykyään ihmiset unohtaa, että meitä tarvitaan täällä erilaisia ja se asia on niin ihan syystä.

      Tsekkasin sun videoita. Loistosettiä! (kritiikkiäkin voisi heittää; kenelle videot on suunnattu? Jos tahtoo auttaa vaikka jossain määrin transaktivistien ideologian omaksuneita ihmisiä näkemään ongelmallisuutta, ei kannata aloittaa sanomalla sekopäiksi vai mitä sanoitkaan, koska siihen vedotaan, että ihmisen sanoma yritetään pyyhkiä pois esittämällä tämä mielenterveyspotilaana ja sen jälkeen mitään ei tarvitsekaan enää kuunnella.) Ja todella mageet musat ja visuaaliset ilmeet muuten. :)

      Poista


    15. Sametti:

      "Olen ihmetellyt, että missä ihmeen kohdassa transaktivistit saivat kaapattua vallan sekä naisasialiikkeessä että LGBT-liikkeessä ja miten hemmetissä se on ollut edes mahdollista."

      Eksyin pari vuotta sitten lukemaan feministi-ryhmästä otettuja kuvakaappauksia. Muuten linja nokkimisjärjestyksen suhteen oli selkeä, mutta yhdellä miehellä oli oli kummallisen suuri rooli. Hän sai kritiikittä esittää ihan mitä tahansa ja hän oli jopa yksi administrateista. Syykin selvisi luettuani yhden kirjoituksistasi. Kyseessä olikin transsukupuolinen.

      Poista
    16. Sametti:

      Todella hyvä idea tuo foorumi. Kannatan. Nimenomaan tarvitaan paikka, jossa voi ihmiset (erityisesti LGBT-ihmiset itse) keskustella ja kritisoida tätä nykyistä menoa ja politiikkaa asiallisesti ilman, että tullaan kirkumaan ja syyttelemään kaikista fobioista. Kyseessähän on meidän omat oikeudet ja me ollaan ihmisryhmänä paljon moninaisempi (aktivistien omaa lempisanaa lainatakseni :D) kun mitä annetaan esim. SETA:n ym. organisaatioiden puolesta ymmärtää.

      Itse harkitsen jonkinlaisen blogin tai sivuston perustamista, mikä voisi keskittyä käsittelemään näitä juttuja feminismin kannalta ja haastaa nykyfeminismin käsityksiä kaikesta, ikään kuin yrittää palauttaa keskustelun takaisin maan pinnalle. Samalla olisi joku paikka, mihin tätä touhua kyseenalaistamaan alkaneet feministinaiset voisivat kokoontua.

      Anonyymi:

      Samaa mieltä tuosta kieleen kohdistuvasta sodasta. Kun puututaan kieleen, puututaan samalla meitä ympäröivään todellisuuteen. Kieli määrittelee mistä voidaan puhua ja miten. Kaikki tällainen feikki-progressivismi on kyllä syöpää. Eikö nämä ihmiset tiedä oikeista ongelmista? Isoin ongelma mitä sanoja tulee käyttää ja tottakai englannissa pronominisekoilut vielä päälle. Olen miettinyt samaa, mitä kirjoitit ekaan kommenttiisi: naisiin kohdistuva väkivalta. Siinä olisi meillä ihan aito ongelma mistä keskustella... mutta sen sijaan väittelemme siitä mitä on naiseus.

      Niin... mitenhän sitä helpoiten pääsisi yhteyksiin? Sähköposti tietty yksi vaihtoehto. Mainitsit tuolla, että tosielämän tuki olisi tärkeä. Mulle sopis kans joku enempi face-to-face tyyppinen seura tän asian kanssa! Kavereita oon yrittäny herätellä, mutta heille ehkä tää juttu ei oo niin tärkee tai sit suhtautuvat varauksella mun kyselihin ja kommentteihin (perus aivopesu-mentaliteetti).
      En tiiä uskallatko tänne mainita missä päin oleskelet IRL? Itse majailen pääsääntöisesti Pohjois-Karjalan suunnalla, mutta toisinaan myös Pirkanmaalla. Tälleen ihan heittona tää, tiiä vaikka oltais naapureita :D

      - Vee (Nyt on nimimerkkikin, niin ei tartte aiheuttaa sekaannusta näillä ano-viesteillä)

      Poista
    17. Meitähän alkaa olla kasassa jo muutama. :)
      Tosiaan jos foorumin viitsisit Sametti perustaa, liittyisin mielelläni keskusteluun. Olen huomannut keskustelutilan käyvän vuosi vuodelta ahtaammaksi rapakon takaisessa ajatusmaailmassa kehittyneiden ideoiden levitessä Suomeenkin ja kaipaisin todella jotakin paikkaa, jossa voisi vaihtaa ajatuksia joutumatta heti ad hominemin ja raivopäisen höykytyksen kohteeksi.

      On ollut hämmentävää huomata, miten samaa mieltä olemme joissakin asioissa, vieläpä kun olen itse kommunisti eli monen mielestä ns. perinteisen konservatiivin arkkivihollinen. Todellisuudessa olen täysin tympääntynyt nykyisiin vasemmistolaispiireihin, jotka ovat joutuneet yhtäältä transaktivistien ja toisaalta antifa-porukan valtaamiksi. En viitsi enää edes avata suutani, kun koko ajan pitää olla varpaillaan ja varoa tuplaplus epähyviä ajatuksia.

      Toivoa kuitenkin on. Anglosaksisessa kulttuuripiirissä yhä useammat ovat heränneet transaktivismin ynnä gender-ideologian päättömyyteen, joten eiköhän sekin aalto aikanaan Suomeenkin ehdi. Harmi vain, että sitä odotellessa menee varmasti monen elämä pilalle, etenkin monen ns. "translapsen." (Lukiko kukaan muuten Voima-lehden juttua "Kimmosta"? Muusu-Kimmon päiväkoti-ikäinen tytär halusi itselleenkin binderin ihan kuin äidillään. Case in point ja karmivaa luettavaa.)

      Poista
    18. Luin ton Kimmo-artikkelin uudestaan. Enhän mä ko. henkilön fiiliksiin pääse (ja tietty mut on opetettu noissa femakkopiireissä helvetin varovaiseks ton suhteen...), mutta itsekin ennen sekaisin kuin seinäkello olleena mielenterveyspotilaana ja "muunsukupuolisena" musta vaan tuntuu, että Kimmo saattais olla onnellisempi, jos hän voisi vaan todeta olevansa biologisesti nainen ja persoonaltaan ja identiteetiltään sekä identiteettinsä ilmaisulta juuri sellainen kuin on! Mä en tajuu, mitä sillä saavutetaan, että aletaan tohon muunsukupuolisuuspähkäilyyn. Jos joku ymmärtää, kertokoon. Kyllä mä tässä kieltämättä käyn läpi fiiliksiä, että entä jos toi muunsukupuolisuus vaikka onkin ilmiönä oikeesti olemassa ja mä oon nyt siirtynyt oikeesti paskasortajien puolelle? Kun totahan siis perustellaan esimerkiksi sillä, että "biologista sukupuolta ei ole, vaan se on sosiaalinen konstruktio ja mielivaltaa", perusteluksi heitetään tän kaltaisia artikkeleita: https://www.nature.com/news/sex-redefined-1.16943

      Tuolla biologisella vaihtelevuudella pyritään perustelemaan näitä älyttömyyksiä. Koska jokainen on biologisesti erilainen, on jokaisen kokemus erilainen, jolloin ainoa oikea määrittelytapa sukupuolelle on itsemäärittely. Mä toki haluan toki, että intersukupuolistenkin oikeudet toteutuu, mutta onko nää transaktivistien keinot nyt siihenkään parhaita?

      Ja siis kun mä oon nyt siinä ymmärryksessä, että aika iso osa transaktivisteista on just näitä muunsukupuolisia, jotka eivät tahdo käydä korjausprosessia läpi. Niille se itsemäärääminen ja varsinkin juridisen sukupuolen itsemäärääminen on vaan jokin pyhä opinkappale. Mä en oikeesti ymmärrä, mitä sillä saavutettaisiin. Eikä kukaan suostu kertomaan.

      Poista
    19. Esim. joku seksuaalisen väkivallan uhrien safe space niin ei tulla heittämään raiskausvitsejä tms.

      Tällaisessa kontekstissä ymmärrän minäkin safe spacen. Transaktivistit tuntuvat irrottaneen safe space-ajatuksen sen alkuperäisestä ideasta ja vääristelleet siitä oman version. Sama tosin tuntuisi pätevän moneen muuhunkin alunperin feminismistä peräisin olevaan ajatukseen.

      Mä en ihan oikeasti ole ikinä pystynyt ymmärtämään koko slur-juttua.

      En minäkään. Minua erityisesti kismittää tuo transu-sanaan liittyvä hysteria. Minusta se on hauska sana. Se on lempinimi samaan tyyliin kuin "homppeli" (joka on minusta myöskin hulvattoman hauska sana). Jos joku ääliö on joskus jossain keksinyt, että transu on hirveäkauhea sana, niin minun ei todellakaan tarvitse uskoa häntä eikä olla hänen kanssaan samaa mieltä. Käytän jatkossakin transu-sanaa.

      Ihmisethän voi karkeasti jakaa temperamentiltaan konservatiiveihin ja liberaaleihin.

      Tällä määrittelyllä minäkin olen liberaali. Olen erittäin avomielinen ja kiinnostunut kaikesta uudesta ja jännästä. Kokeilen ennakkoluulottomasti ihan kaikkea. Mutta jotkut asiat eivät vaan toimi, eivätkä jotkut asiat koskaan muutu. Siksi olen konservatiivi.

      kritiikkiäkin voisi heittää; kenelle videot on suunnattu?

      Videot ovat tämän blogin jatke. Tämä blogi (ja sitä kautta myöskin videot) on ollut alusta asti suunnattu ensisijaisesti perusheteroille, joille halusin selittää trans- ja LGBT-asioita erilaisesta näkökulmasta ja tarjota heille alustan, missä he saavat kysyä LGBT-ihmiseltä kaikennäköistä ilman voimakkaita viha- ja loukkaantumisreaktioita. En ikinä uskonut, että blogin lukijakuntaan hyppäisi muita LGBT-ihmisiä, mutta niin siinä vain kävi.

      Poista
    20. On ollut hämmentävää huomata, miten samaa mieltä olemme joissakin asioissa, vieläpä kun olen itse kommunisti eli monen mielestä ns. perinteisen konservatiivin arkkivihollinen. Todellisuudessa olen täysin tympääntynyt nykyisiin vasemmistolaispiireihin, jotka ovat joutuneet yhtäältä transaktivistien ja toisaalta antifa-porukan valtaamiksi.

      Itse asiassa olen huomannut, että todella monet transagendan ja intersektionaalisen feminismin kriitikot ovat nimenomaan vasemmistolaisia. Nyt kun tässä mietin, niin avoimen oikeistolaisista kriitikoista tulee mieleen ainoastaan Milo Yiannopoulos. Kaikki muut ovat vassareita tai keskustalaisia. Kaipa tässä on kyse siitä, että poliittinen vasemmisto on nykyään synonyymi queerfeministiselle vihersosialismille. Mutta tuohan on vain yksi vasemmistolaisuuden muoto. Alkuperäinen sosialismihan oli nimenomaan työväenliike ja mikään viherfasismi, sukupuoli-ideologia tai feminismi ei liittynyt siihen yhtään mitenkään. Kommunismi ja konservatismi eivät ole todellakaan toisensa poissulkevia asioita, eivätkä he ole arkkivihollisia. Konservatismi on vain katsantotapa ja maailmankuva, joka hyväksyy tietyt tosiasiat, kuten sen, että jotkut asiat eivät koskaan muutu ja siksi niitä ei pidä yrittääkään muuttaa, ja siten suhtautuu skeptisesti erinäiseen ideoihin. Mutta mitä tämä kaikki tarkalleen ottaen sitten tarkoittaa riippuu yksilöstä ja maailmanajasta. Minähän olen itse oikeastaan hyvin, hyvin liberaali (erityisesti sanan klassisessa merkityksessä) ja suorastaan neofiliaan asti kiinnostunut kaikesta uudesta ja erikoisesta. Mutta tietyt asiat eivät koskaan muutu, tämän olen elämänkokemuksen kautta oppinut, ja tämä ajaa minut torjumaan monet ideat ja ajatustavat, kuten genderideologian ja monikulttuurin. Siksi olen modernissa kontekstissä konservatiivi.

      Lisäksi kannattaa huomata, että "konservatiivi" ei kerro mitään henkilön talousajattelusta. Esimerkiksi konservatiivisissa ja maahanmuuttokriittisissä piireissä on sellaisia ihmisiä, jotka ovat tietyissä arvokysymyksissä jopa patavanhoillisia, paljon vanhoillisempia kuin minä, mutta talousasioissa suorastaan kiiluvasilmäisiä vassareita sosialismiin saakka, kun itse olen talousasioissa oikeistolainen. Ja huom, myös kansallissosialistit ovat konservatiiveja ja he ovat äärivassareita.

      Olen tarkastellut omaa konservatiivisuuttani tässä kirjoituksessa ja pohtinut konservatiiviutta, liberaaliutta ja oikeistoa ja vasemmistoa tässä kirjoituksessa.

      Nykyisellä queerfeministisellä vihersosialismilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä alkuperäisen sosialismin eli työväenliikkeen kanssa. Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat sosialismiin päin kallellaan juuri sanan alkuperäisessä merkityksessä. Kyse on samasta ilmiöstä kuin että modernilla feminismillä ei ole enää mitään tekemistä alkuperäisen feminismin eli naisasialiikkeen kanssa.

      Poista
    21. 16:45 ano täällä, sanotaan vaikka Dante, koska tein sähköpostin: dante.inferno@keemail.me

      Luin artikkelin, ja se oli mielestäni kiinnostava, mutta lopussa ollut väite identiteetistä parhaana sukupuolen määrittäjänä särähti korvaan. Artikkeli itsekin käsittelee biologista sukupuolta ja siinä esiintyviä poikkeamia (mielestäni intersukupuolisuus on arvoneutraali poikkeama samalla tavalla kuin vaikkapa albinismi) joten miten ihmeessä biologisella sukupuolella ei olisi enää merkitystä? Juurihan siinä todettiin, että kudoksen solujen sukupuolikromosomit saattavat vaikuttaa esimerkiksi sairauksien esiintyvyyteen! Onko se yhtäkkiä merkityksetöntä jonkin (kulttuuriin sidotun) identiteetin rinnalla?

      Artikkelissa sivuutettiin kätevästi nimenomaan biologiseen sukupuoleen perustuva sorto (tai siis oletettuun biologiseen sukupuoleen, paha vaan että oletus menee oikein 97% ajasta). Tuskinpa naisvihamielisessä ympäristössä elävä tyttö välttyy pakkoavioliitolta tai pääsee kouluun ihan tuosta vaan, kunhan vain älyää todeta sukupuolen olevan moninainen. :D

      Poista
    22. Luin ton Kimmo-artikkelin uudestaan. Enhän mä ko. henkilön fiiliksiin pääse (ja tietty mut on opetettu noissa femakkopiireissä helvetin varovaiseks ton suhteen...), mutta itsekin ennen sekaisin kuin seinäkello olleena mielenterveyspotilaana ja "muunsukupuolisena" musta vaan tuntuu, että Kimmo saattais olla onnellisempi, jos hän voisi vaan todeta olevansa biologisesti nainen ja persoonaltaan ja identiteetiltään sekä identiteettinsä ilmaisulta juuri sellainen kuin on!

      Samaa mieltä. Luin artikkelin Kimmosta ja luin myös hänen oman bloginsa läpi. Kyseessä on samanlainen moniongelmainen mielenterveystapaus kuin vaikka Wolf Kankare. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kyseisten tyyppien ongelmilla on erittäin suuri osa siinä, että miksi he ovat hurahtaneet näihin sukupuolijuttuihin. Heidän maailmankuvansa ja minäkuvansa on heidän muiden ongelmiensa vuoksi erittäin vääristynyt ja he tarvitsisivat apua juuri tähän ongelmaan. Nämä sukupuoli-ideologiat ainoastaan hämmentävät heitä lisää ja pahentavat heidän ongelmiaan. Lisäksi transagendan vaikutus estää heitä saamasta oikeaa apua, kun kaikki keskittyvät heidän transidentiteettinsä (eli harhaisen minäkuvansa, joka on seurausta heidän ongelmistaan) tukemiseen. Ja he itsehän eivät tiedosta tätä kaikkea ollenkaan.

      Transsukupuolisuus ei ole sitä, että henkilöllä on vaikeuksia sopeutua sukupuolirooleihin. Intersukupuolisuus ei ole sukupuoli, eikä siinä ole kyse sukupuolirooleihin sopeutumattomuudesta, vaan se on fyysisen sukupuolen kehityshäiriö eli siten kehitysvamma. Muunsukupuolisuus ei ole mikään sukupuoli. Kyse on henkilön sukupuolen kokemuksesta. Sukupuoli-identiteetistä. Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen kokeminen ovat täysin eri asia kuin sukupuoli. Sukupuoli on fyysinen asia, joka on muuttumaton ja joita on olemassa vain kaksi: mies ja nainen, uros ja naaras.

      Transaktivistit sotkevat keskenään sukupuolen kokemuksen/sukupuoli-identiteetin ja biologisen sukupuolen. He ovat saaneet asian sotkeentumaan ihmisten mielissä niin pahasti, että ihmiset eivät enää tajua, mikä sukupuoli on ja mikä se ei ole. Omat pohdintasi ovat hyvä esimerkki tästä, esimerkiksi seuraava kappale: Kyllä mä tässä kieltämättä käyn läpi fiiliksiä, että entä jos toi muunsukupuolisuus vaikka onkin ilmiönä oikeesti olemassa ja mä oon nyt siirtynyt oikeesti paskasortajien puolelle? Ei ole sortoa myöntää päivänselviä tosiasioita ja vastustaa täydellisen harhaisia, pähkähulluja ideoita. Olen tarkastellut sukupuolihämmennystä esimerkiksi tässä kirjoituksessa.

      Niille se itsemäärääminen ja varsinkin juridisen sukupuolen itsemäärääminen on vaan jokin pyhä opinkappale.

      Bingo. Pyhä opinkappale. Kun vähääkään miettii noiden sanomisia logiikalla, niin eipä löydy logiikkaa. Kävin kohta kohtalta translakiuudistuksen läpi edellisessä kirjoituksessani.

      Poista
    23. Tuli vielä vassareista mieleen, että rapakon takanahan vasemmistopiireihin kyllästyneet vassarit perustivat ns. vaihtoehtoisen vasemmiston, alt-leftin. Mutta alt-left ajautui kokonaan antifan käsiin ja korruptoitui. Nykyään heillä ei käsittääkseni ole omaa organisaatiota ja ovat hajallaan. Jotkut heistä ovat siksi alkaneet siirtyä oikeiston kansoittamiin piireihin. Sama ilmiö on nähtävissä Suomessa. Esimerkiksi Perussuomalaiset on juuri talouskysymyksissä erittäin jakaantunut puolue ja puolueen riveissä on tai on ollut sekä alt-right -porukkaa että kiiluvasilmäisiä sosialisteja.

      Poista
    24. englannissa pronominisekoilut vielä päälle

      Sama sekoilu vaivaa myös riikinruotsin puhujia: kielessä on viime vuosikymmeninä ruvettu suosimaan sukupuolineutraalia "hen"-pronominia.

      naisiin kohdistuva väkivalta

      Mielestäni aiheesta puhutaan jo nyt julkisuudessa. Sen sijaan vähemmän keskustellaan naisten miehiin kohdistamasta väkivallasta, mikä on ihan yhtä traumaattista kuin miesten väkivalta naisia kohtaan. Miksi? Pitääkö tosimiehen vain kestää valittamatta ja rakastaa kumppaniaan, vaikka tämä olisi minkälainen hullu hyvänsä?

      Niin ja Vee: minäkin majailen samoilla seuduilla kuin sinä. ;)

      Poista
  13. https://yle.fi/uutiset/3-9692603

    ever since prince turned himself a symbol

    VastaaPoista
  14. Sakke:

    Yritän henkilökohtaisesti olla vain järkevä. Kuten sanoit, moderni feminismi on jo suorastaan uskonto, jossa on oma maailmankuva ja omat dogmit. Feministit jopa väittelevät näistä dogmeista keskenään ja ovat jakautuneet eri leireihin näkemystensä perusteella. Toisinajattelijoihin siellä suhtaudutaan kuin kiihkouskovaisten hulluimmassa lahkossa. Minua siellä vihataan joo, kuten siellä vihataan kaikkia muitakin transsukupuolisia, jotka kehtaavat väittää vastaan. Esim. amerikkalainen Blaire White on saanut tappouhkauksia ja hänen omat feministiystävänsä yrittivät puukottaa häntä saatuaan tietää hänen näkemyksistään. Hullu maailma.

    En fanita yhtään tuota mainitsemaasi lokerointia. Ihmisillä on joku pakkomielle lokeroinnista nykyään. Natsi ja rajakkihan minä jonkun mielestä olen. Jonkun toisen mielestä taas kulttuurimarxilainen mädättäjä.

    Minä en edusta mitään ajatussuuntaa, ideologiaa tai joukkoa. Minä olen minä. Olen itsenäinen omilla aivoillaan ajatteleva yksilö, joka on tullut johtopäätöksiinsä omien havaintojensa ja kokemustensa kautta.

    VastaaPoista
  15. https://yle.fi/uutiset/3-9698573
    "
    Ihmisoikeusaktivisti Sakris Kupila on päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.

    – Aika usein käy niin että hormonihoidot johtavat hedelmättömyyteen, mutta minulla ei. Minun siis täytyisi mennä sterilisoivaan leikkaukseen, johon en suostu menemään, Kupila sanoi ja jatkoi:

    – Koen, että se olisi aivan järjettömän iso rikos omaa kehollista koskemattomuuttani vastaan.
    "

    ...eihän sitä steriiliyttä mitenkään sen enempää testailla? Vai olenko jotenkin ulapalla asian suhteen?

    VastaaPoista
  16. Mitähän ihmettä nuo nyt oikein selittää tuossa? Jos Kivistö on itse omasta tahdostaan mennyt sukupuolenvaihdokseen, niin silloin lisääntymiskyvyttömyys on kyllä ihan hänen oma valintansa. Ja miten voi olla mahdollista, että hormonihoito ei muka ole tehnyt Kupilasta steriiliä? Mikäs mutantti hän on? Ja jos hän on transsukupuolinen, niin miksei hän halua leikkaukseen (jossa hänelle tehdään uudet värkit)?

    Menee minulta aivan yli ymmärryksen, että miksi nämä tarttuu tuohon pakkosterilisaatiojuttuun. Sillä ei edelleenkään ole mitään käytännön merkitystä, sillä sukupuolenvaihdos tekee ihmisestä AINA steriilin!

    Mun pitänee käydä tökkimässä noita itse jossain. Haluan vastauksia.

    Ja oikeassa olet, ei sitä steriiliyttä testata. Kun olet ollut x ajan hormoneilla, niin sinut julistetaan steriiliksi. Ei sitä minultakaan mitenkään testattu, vaan sain sen steriiliyslausunnon automaagisesti.

    VastaaPoista
  17. Sakke, mä tiedän tasan tarkkaan, mistä ja kenestä sä puhut. Eihän siinä nyt muuten mitään, saisivat nämä tyypit mellastaa omalla pikku hiekkalaatikollaan kuten parhaaksi näkisivät, mutta kun näillä tyypeillä oikeesti ihan hätkähdyttävästi tarmoa lobata ja no platformata.

    Vee, mä nyt tein s-postin. Se on girlsheretostay@outlook.com (:D). Palataan sillä puolella.

    Anonyymi, laita säkin mulle s-postia jos tahdot keskustella. Mä luulen ton perusteella, mitä kirjoitit, meilläkin on varmaan yhteistä. Esim. hienoinen kyllästyminen antifahan. :P

    Luin jutun Kimmosta. Vieläpä ollessani niin sisällä tässä moninaisuususkossa kuin mahdollista. :D Musta oikeesti tuntuu kun alkaisin herätä jostain kultin ideologiasta... Tästä olisi tosi paljon sanottavaa. Ehkä munkin pitää perustaa blogi. Perustakaa tekin jokainen joka kelaatte näitä juttuja!!! Me ei voida antaa periksi noille kaheleille!

    VastaaPoista
  18. Jos mä nyt oon kärryillä tilanteesta, niin Sakris on nyt näitä muunsukupuolisia transsukupuolisia. Eli ei kirurgiaa. Ok. Tee kehollesi mitä tahdot. Tossa haastiksessa Sakris kuvaili altistuvansa väkivallalle ja turvattomuudelle väärän juridisen sukupuolen vuoksi. Ensinnäkin, ainakin tossa haastiksessa Sakrisen habitus oli sellainen, että mun on oikeesti pikkasen hankala uskoo, että henkkarikysymys nyt olisi elämää haittaavan suuri. Toiseksi, Sakris sanoi altistavansa itsensä väkivallalle ja turvattomuudelle kun on ei saa vaihtaa juridista sukupuoltaan. Tuota. Voisiko joku kertoa mulle, miten tää toimii? Jos joku kusipää tulee kadulla vastaan ja ei oo ihan varma sun sukupuolesta, niin tsekkaaks se sun henkkarit ja alkaa sit vetää pataan? Tahdon ymmärtää. Mutta toi ei vaan aukee mulle. Miten se juridinen sukupuoli poistaa turvattomuuden? Koska tossahan Sakris laittaa turvallisuutensa ja itsemääräämisoikeutensa vastakohdiksi. Ei nää heidän ajatuspolut kestä minkäännäköistä tarkastelua. En mä jaksais ees välittää, mutta jos sillä juridisella sukupuolella on negatiivisia vaikka naisille...

    VastaaPoista
  19. Musta oikeesti tuntuu kun alkaisin herätä jostain kultin ideologiasta... Tästä olisi tosi paljon sanottavaa. Ehkä munkin pitää perustaa blogi. Perustakaa tekin jokainen joka kelaatte näitä juttuja!!! Me ei voida antaa periksi noille kaheleille!

    Tee se. Perusta blogi. Kehota muitakin tekemään niin. Mitä enemmän saamme ääntä ja enemmän ihmisiä mukaan, sitä todennäköisempää, että muutkin alkavat kyseenalaistaa kaheleita ja he lopulta menettävät valtansa. Älä unohda tulla linkkaamaan tänne, sillä haluan ehdottomasti lukea. :3

    Olen tiennyt aina, että intersektionaalinen feminismi on kultti. Mutta joka kerta, kun kuulen jonkun siellä itse mukana olleen sanovan saman, hätkähdän. Se jotenkin validioi kaikki pelkoni ja tekee asiasta yhtäkkiä paljon todellisemman ja siten paljon pahemman ja vaarallisemman.

    Jos mä nyt oon kärryillä tilanteesta, niin Sakris on nyt näitä muunsukupuolisia transsukupuolisia.

    Se, mikä Sakriksen kaltaisten ihmisten toimissa vahingoittaa oikeita transsukupuolisia, on tuo kielen sotkeminen. Eli puhutaan "muunsukupuolisista transsukupuolisista" tai "ei-binäärisistä transihmisistä" tai laitetaan muunsukupuolisuus transsukupuolisuuden alalajiksi. Oikeasti nämä ovat kaksi eri ilmiötä. Transsukupuolisuus on vakava anoreksian kaltainen psyykkinen häiriö, kun muunsukupuolisuus on politiikkaa, ideologiaa sekä jonkinasteista sukupuolirooleihin sopeutumattomuutta. Minun yksi tavoitteeni on takoa ihmisten päihin, että miten erilaisista ilmiöistä on kyse ja ne eivät liity toisiinsa. Muunsukupuoliset ovat itse esimerkiksi sanoneet, että eivät koe kehodysforiaa, kun transsukupuolisen kaikkein suurin ongelma on nimenomaan kehodysforia ja juuri kehodysforia ajaa transsukupuolisen hyvin radikaaleihin toimiin. Muunsukupuolisten perseily nimenomaan invalidioi transsukupuolisuuden eli tekee vakavasta häiriöstä ihmisten silmissä yhtä naurettavan ja epätodellisen kuin mitä muunsukupuolisuus on. Tämä on juuri se vahinko, mitä Sakriksen kaltaiset transaktivistit tekevät transsukupuolisille.

    VastaaPoista
  20. Ei helvetti, luin ton Kimmo-jutun. Samoilla linjoilla teidän kanssa näistä ihmisistä. Trans-ideologia tekee hallaa ihmisten (mielen)terveydelle. Ihan jokainen tällänen tapaus johon oon törmännyt, on ollut sellainen, johon liittyy jos jonkinlaista mielenterveysongelmaa. Ja kun näin sanon, niin se ei tarkoita että väheksyisin ihmisiä, jotka mielenterveytensä kanssa kamppailevat. Päinvastoin. Suurin kunnioitus kaikille, ketkä vakavien sairauksien kanssa jaksavat selviytyä päivästä toiseen. Musta vaan nää aktivistit ja myös terveydenhuolto joiltain osin tekevät aivan uskomattoman karhunpalveluksen näille ihmisille!

    Mitä enemmän aiheeseen perehtyy, sitä enemmän vaikuttaa sille, että olemassa olevat mielenterveysongelmat luovat näitä päättömiä identiteettejä, eikä suinkaan toisinpäin. Mun mielestä on aivan todella vastuutonta hyväksyä näitten ihmisten itseensä kohdistuvat harhaluulot (esim. tämä biologisen sukupuolen moninaisuus mistä jauhavat). Eihän esim. psykiatriassa normaalisti pidetä hyvänä menettelynä, että validoidaan potilaiden harhoja tai todellisuuden kieltämistä. Ongelma onkin just siinä, että ollaan tultu sellaseen tilanteeseen, että näitä mitä omituisempia "sukupuolia" pidetään vaan hauskoina, moninaisina identiteetteinä, eikä esim. oireena jostain vakavasta, taustalla olevasta ongelmasta.

    Samaten tämä, että rinnastetaan nämä kaikki transsukupuolisuuteen, joka on oma diagnoosinsa. Ja musta mielenkiintoista, että toi Kimmo kuvailee että ei koe dysforiaa, mutta kuitenkin kokee binderin tarpeelliseksi? Ei huhhuh kans toi et lapsikin haluis oman binderin... onko nää ihmiset tietosia millasia vaikutuksia pitkäaikaisella käytöllä voi olla? Ei ilmeisesti.

    Queerfeminismi on perseestä ja sosialismillakin on nykyisin omituisia konnotaatioita. Itse olin muutamia vuosia sitten aivan täysin aivopesty näihin queerfeminismi-ideoihin (Tumblr on syöpäisintä syöpää), mutta luojan kiitos en enää. Sitä sai varoa joka ikistä sanaansa.

    Tosi hyvä päästä keskustelee näistä jutuista, meitä on jo kohta koko joukko. Blogin perustaminen alkaa tuntua välttämättömältä. Katsotaan, milloin sitä saa aikaiseksi :D

    Sähköposti löytyy nyt myös: veeniinkuvapaus@outlook.com

    VastaaPoista
  21. Eihän esim. psykiatriassa normaalisti pidetä hyvänä menettelynä, että validoidaan potilaiden harhoja tai todellisuuden kieltämistä.

    Juuri näin.

    VastaaPoista
  22. Joku kuka ihan sama3.7.2017 3.33

    Sinua kiinnostanee tämä artikkeli:

    http://www.hs.fi/elama/art-2000005269918.html

    Jos et ole Hesarin tilaaja eli artikkeli on maksumuurin takana, sen voi lukea copypastetettuna tästä ketjusta:

    https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/6jzaja/tiina_luuli_saaneensa_pojan_mutta_lapsi_sanoo/?st=j4gtafj6&sh=90b8df76

    Artikkelissa mainitun lapsen ikä ja kaikki muut merkit viittaavat siihen, että haastattelun on antanut bloggaaja "Magdaleenan äiti", josta täällä on puhuttu jo aikaisemmin.

    Artikkeli liittyy viime kuussa perustettuun Suomen translapsiyhdistykseen. Sen perustajiin lukeutuva Riikka Aapalahti selittää täällä, kuinka hänen 11-vuotias tyttönsä on muusu, koska ei sovi äidin mielikuvaan oikeanlaisesta tytöstä™, jolla on letit, poikien mutapainileikeissä tuhriutumaton vaaleanpunainen hame ja joka tykkää hoivailla nukkeja:

    http://geekgirls.fi/wp/blog/2017/05/11/matkani-pienen-ihmisoikeustaistelijan-aidiksi/

    Lisäksi tuossa särähtää korvaan (tai siis silmään, koska kyse on kirjoitetusta tekstistä) se, että äiti puhuu ala-asteikäisestä lapsestaan ihmisoikeustaistelijana, joka kiertää koulussaan "käännytystyötä" tekemässä. Tulee mieleen eräät tietyt karismaattiset kristilliset uskonlahkot, jotka ovat käyttäneet lapsisaarnaajia vetonauloinaan (esim. Yhdysvalloissa ja kartanolaisuus Suomessa).

    Aikaisemmin Aapalahden tyttären kaltaiset lapset olisi leimattu poikatytöiksi. Tunnettuja fiktiivisiä poikatyttöjä ovat esimerkiksi Viisikon Pauli ja Harper Leen Kuin surmaisi satakielen -romaanin päähenkilö, Jean Louise "Scout" Finch. Näiden kirjojen tapahtumat sijoittuvat 1930-1950-luvuille. Elämme kyllä mielenkiintoisia aikoja, kun Hesarinkin tuputtama "edistyksellisyys" on mennyt niin pitkälle, että käsitykset sukupuolirooleista ovat nyt taantumuksellisempia ja seksistisempiä kuin yli 80 vuotta sitten!

    Aapalahti sanoo Hesarin artikkelissa seuraavaa: ”On olemassa tosi tyttömäisiä poikia, jotka ovat tosi tyytyväisiä omana itsenään. Jos poika pitää mekkoa, se ei tarkoita, että poika olisi transsukupuolinen.” Eli yhtäkkiä stereotypiat eivät määrääkään sukupuolta, vaikka koko artikkeli on siihen mennessä käytetty sen asian havainnollistamiseen, ettei lapsi voi tykätä vaaleanpunaisesta ja mekoista olematta oikeasti tyttö. Hämmentävää...

    Aapalahden ja "Magdaleenan äidin" translapset ovat muuten kumpikin sijoitettuja, eivät heidän omia biologisia lapsiaan. Aikamoinen yhteensattuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magdaleenan äiti ja Riikka Aapalahti ovat yksi ja sama henkilö.

      Poista
  23. Eli siis tuo ulkomailla riehuva translapsihaloo on nyt tullut Suomeen koko voimallaan...

    Lisäksi tuossa särähtää korvaan (tai siis silmään, koska kyse on kirjoitetusta tekstistä) se, että äiti puhuu ala-asteikäisestä lapsestaan ihmisoikeustaistelijana, joka kiertää koulussaan "käännytystyötä" tekemässä.

    Samaa mietin minäkin. Lapsi halusi vain olla oma itsensä -> ihmisoikeustaistelija. Täh?

    Aikaisemmin Aapalahden tyttären kaltaiset lapset olisi leimattu poikatytöiksi.

    Niinkuin Peppi Pitkätossu, Pikku Myy, Ronja Ryövärintytär... Kuten sanoit, tämä transhaloo ei laajenna sukupuolikäsitystä, vaan kaventaa sitä huomattavasti.

    Juuri eilen luin lisää sukupuolenvaihdoksensa peruuttaneista ihmisistä. Siellä oli (lesbo)nainen, joka kirjoitti pitkät pätkät siitä, että häntä ja hänen sukupuoli-identiteettiään hämmensi ja rikkoi juuri se, että hänellä oli erittäin kapea käsitys siitä, että mitä nainen voi olla. Hän selitti, että olisi tarvinnut tukea tässä. Olen sanonut alusta asti, että noille sukupuolensa kanssa kipuileville lapsille pitää tähdentää, että ei ole vain yhtä tapaa olla tyttö tai poika. Voit olla millainen tyttö tai poika tahansa ja se ei muuta sinua vastakkaisen sukupuolen yksilöksi. On vaarallista alkaa puhua lapsesta muusuna tai transsukupuolisena. On kornia kutsua häntä kaupanpäällisiksi ihmisoikeustaistelijaksi.

    Aapalahden ja "Magdaleenan äidin" translapset ovat muuten kumpikin sijoitettuja, eivät heidän omia biologisia lapsiaan. Aikamoinen yhteensattuma.

    Hälytyskellot soivat.

    VastaaPoista
  24. Tuo Riikka Aapalahti on näköjään Vihreiden kunnallispoliitikko ja hänellä on blogi täällä: http://www.raapalahti.fi/

    VastaaPoista
  25. "Sen perustajiin lukeutuva Riikka Aapalahti selittää täällä, kuinka hänen 11-vuotias tyttönsä on muusu, koska ei sovi äidin mielikuvaan oikeanlaisesta tytöstä™, jolla on letit, poikien mutapainileikeissä tuhriutumaton vaaleanpunainen hame ja joka tykkää hoivailla nukkeja"

    Tiedättekö, mikä asia yhdistää joka ikistä tuntemaani aikuista muusua? Kun he kertovat aiheesta, heidän kaikkien kertomuksessa toistuu kuvaus lapsuudesta, jossa ei olla sopeuduttu sukupuolirooliin, ja seuraavaksi esille nousee vanhempien uskonnollisuus ja siitä seuranneet tiukat sukupuolikäsitykset. Ja olen tästä puhunut varmaan toistakymmenen ihmisen kanssa. Itsellä ex-muusuilijalla sama. Pelottaa näiden translasten kohtalo. Voiko olla niin, että vanhempi mieluummin hyväksyy transulapsen kuin omaan rooliodotukseen sopimattoman lapsen? Tuota mietin jo viime viikolla lukiessani Hesarin artikkelia Annasta.

    Feministipiirien reaktio artikkeliin: "ihanaa! Tietoisuutta!! Miks tos nyt käytettiin deadnamee,hyihyi HS, sehän on vaan Anna!!" Ketään ei kiinnostanut että lapsen transsukuouolisuuden vahvin ilmentymä vaikutti olevan mieltymys pinkkiin...

    VastaaPoista
  26. Voiko olla niin, että vanhempi mieluummin hyväksyy transulapsen kuin omaan rooliodotukseen sopimattoman lapsen?

    Kuulemma kyllä. Tämä asia toistuu jatkuvasti lukemissani teksteissä. Siksi homot/lesbot ovatkin sanoneet, että translapsi-ilmiö on uusi homojen eheytysterapian muoto. Mikä on ajatuksena ihan oikeasti pelottava ja erityisesti siksi, että siinä on perää.

    VastaaPoista
  27. Entisenä poikatyttönä on pakko kommentoida, että yllämainitut tapaukset oikeasti suututtavat. Vanhemmat pilaavat lapsensa lapsuuden ja kuvittelevat nyt olevansa kovinkin edistyksellisiä.

    Kommentoin lisää töiden jälkeen.
    -Dante

    VastaaPoista
  28. Äh. Mä luin Magdaleenan äidin blogista hänen maalailujaan teinitytön elämästä. Olen pahoillani, mutta ei tuollaista sontaa voi kirjoittaa, jos ei ole omaksunut ahdistavan tiukkoja sukupuolinormeja. Mä en ole ikinä murehtinut tissieni erikokoisuutta tai sitä että en saanut jotain toivottoman pientä huomion elettä "siltä pojalta". Apua! En tokikaan ota kantaa Magdaleenan sukupuoleen, mutta vanhempien vaikutuksesta pitäisi olla tietoinen... Toivottavasti Sametti ei haittaa että otan kantaa toiseen blogiin, tämän kommentin voi jättää julkaisematta tai sensuroida bloggaajan.

    VastaaPoista
  29. Tottakai saa keskustella muista blogeista.

    VastaaPoista
  30. Mun mielestä on sairasta, että nää aikuiset ihmiset ennemmin lokeroivat lapsensa tälleen, sen sijaan että tekisivät heille selväksi että on erilaisia tyttöjä ja poikia, ja että kukaan ei täysin mahdu johonkin tiettyyn rooliin. Lasten pitäisi antaa kasvaa rauhassa, ja sitten vasta myöhemmin alkaa selvittää asiaa, jos lapsi kivenkovaa väittää olevansa jotain muuta kuin biologisesti on.

    Nämä vanhemmat tuntuu olevan kanssa kovin pimennossa siitä, että minkälainen se sukupuolenkorjausprosessi sitten heidän kullannupulle tulee olemaan. Ja ihan sekin fakta tuntuu menneen ohitse, että nykylääketieteen keinoin biologista sukupuolta ei voi vaihtaa. Tietty kun vakavasta sairaudesta muokataan aktivistien toimesta pelkkä identiteettijuttu niin mitä voi odottaa.

    Toi Magdaleena-blogi on karmaisevaa luettavaa. Siellä on äiti suunnitellut ruusuisen tulevaisuuden hänen "tytölleen", leikkaukset ja kaikki. Siis se kaikki "sitten yo-kirjoitukset ja leikkaukset ja sitten hän on valmis nainen" siis oikeasti mitä vittua? Kuka ajattelee tälleen? Oikeesti ahdistaa ja pelottaa näiden lasten puolesta.

    Kiinnostaisi tietää, mikä on lastensuojeluyhdistysten ym. tahojen kanta tähän kaikkeen... voiko olla niin, että kaikki tällaisetkin on aivan aivopestyjä tähän transideologiaan?

    VastaaPoista
  31. Lastensuojelua luulisi kiinnostavan nämä tällaiset. Toivon totisesti, että transaktivisteilla ei ole lastensuojelun palleista kuristusotetta...

    Magdaleenan äidin blogissa oli jossain kohtaa keskustelua minun leikkauskokemuksistani. Siellä sivuutettiin kokemukseni paskapuheena. Olin niin vihainen, että teki mieli rikkoa jotain. Tuo, mitä kerroin tekstissäni, tapahtui minulle ihan oikeasti. Se ei ole vitsi eikä pimeää legendaa. Jos olisin lapsen vanhempi, niin olisin oikeasti kauhuissani leikkauksista. Magdaleenan äiti ei voi olla noin tyhmä. Hän on aivan täysin edistysuskonsa sokaisema ja on valmis uhraamaan oman lapsensa edistyksen alttarilla.

    VastaaPoista
  32. Kirjoitan pidemmän kommentin myöhemmin, mutta näillä muusuasiaa ajavilla on lobbaus kv-tasolla. Tarkoitus siis ajaa tää ideologia esim. YK:ssa läpi. Onko kukaan pysähtynyt ikinä ajattelemaan, että jos sana trans tarkoittaa ihan mitä tahansa, niin sillä voi olla oikeasti haittavaikutuksia myös transihmisten asioihin? Entä jos jossain yritetään kieltää oikeasti transsukupuolisilta pääsy hoitoihin perusteella"sukupuoli on tunne, riittää, että vaihdat juridisen sukupuolen"? Missä vitun massapsykoosissa tää jengi on? Mitä ne tahtoo ja miks?

    -naisasianainen (nyttemmin en vain naisasian vaan ihan vaikka järjen asialla)

    VastaaPoista
  33. Missä vitun massapsykoosissa tää jengi on?

    Jengin oletettu vastaus kuulunee "tämä on nykyaikaa". Jostakin syystä juuri "nykyaikaan", "kehitykseen" ja "edistyksellisyyteen" vetoamalla saadaan aina oikeutettua kaikki päättömimmätkin ideat. Ilmeisesti vanhanaikaisuutta, perinteiden ja maalaisjärjen arvostamista jne. pidetään tänä päivänä suurimpina mahdollisina kirosanoina tms.

    VastaaPoista
  34. Magdaleenan äiti on täysin ideologiansa sokaisema. Bloginsa mukaan lähetti transasioista parisataasivuisen (ihan oikeasti!) pumaskan lapsensa uudelle koululle. Itsemurha mainitaan ensimmäisessä kappaleessa. Toisessa postauksessa maalailee, että lapsen itsemurhaa saa sitten päivittäin pelätä, jollei lasta laiteta välittömästi hormonihoitoon. Todellakin hirvittää lapsen puolesta, kun äiti ainakin jollakin tasolla syöttää itsemurhan ideaa pienestä pitäen ja siinä sivussa pitää genitaalikirurgiaa (ja hoitoja ylipäätään) itsestäänselvyytenä lapselleen.

    En tiedä, onko täällä blogissa aiemmin keskusteltu afganistanilaisesta bacha posh -perinteestä, jossa yksi perheen tytöistä kasvatetaan murrosikään asti poikana, jos perheeseen ei ole syntynyt vielä poikia. Bacha poshiksi tuleminen (vanhempien päätöksellä) on oikeastaan ainoa keino tytölle olla vapaa kiipeilemään puissa ja käymään yksin kaupungilla ja töissä yhteiskunnassa, jossa sukupuoliroolit ovat äärimmäisen ahtaat ja naisen asema heikko. Jotenkin näen translapsi-ilmiössä paljon samoja piirteitä; rooleihin sopeutumattomalle lapselle transidentiteetin omaksuminen on ainoa keino päästä toteuttamaan kiinnostuksenkohteitaan, koska vanhemmilla ja muilla aikuisilla on niin jäykkä käsitys siitä, millainen pojan tai tytön pitäisi olla.

    -Dante

    VastaaPoista
  35. Jotenkin näen translapsi-ilmiössä paljon samoja piirteitä; rooleihin sopeutumattomalle lapselle transidentiteetin omaksuminen on ainoa keino päästä toteuttamaan kiinnostuksenkohteitaan, koska vanhemmilla ja muilla aikuisilla on niin jäykkä käsitys siitä, millainen pojan tai tytön pitäisi olla.

    Niinpä niin. Puistattavaa.

    Tulee mieleen myöskin se islamilaisen maailman ilmiö, että homoseksuaalit kivitetään, mutta sukupuolenvaihdos naiseksi on täysin ok.

    VastaaPoista
  36. Muistaako kukaan Enkeli Elisa -ilmiötä ja sen taustalla ollutta Minttu Vettenterää? Jostain syystä mulle tulee Magdaleenan äidistä todella vahva mielleyhtymä Vettenterään. En siis tosiaan väitä saati vihjaa, että kyseinen henkilö olisi Vettenterä tai että Magdaleenaa ei olisi. Jotain hyvin samaa niissä on. Suuri, tunteellinen uhritarina, jossa taistellaan herkän yksilön oikeudesta pahaa maailmaa vastaan. Toisella puolen on ihmisoikeudet, toisella kuolema itse ja vielä oman käden kautta. Kieli on täynnä tunneilmaisuja ja vetoavuutta alkaen blogin nimestä"Magdaleenan elämä ja teot". No jaa. Jotenkin tästä tulee todella nihkeä fiilis, en vain ihan tarkalleen osaa sanoa miksi.

    VastaaPoista
  37. Sametti tai joku muu asiasta tietävä. Olen nyt yrittänyt perehtyä parhaani mukaan tähän translakia ajavien ajatusmaailmaan. Tänään sain jopa yhden oikeasti pätevän oloisen argumentin translain puolesta: kaikille hoidossa oleville ei hormonihoito sovi. Tällöin olisi kohtuutonta, ettei henkilö saisi muuttaa edes juridista sukupuoltaan. Eli henkilö oikeasti on transsukupuolinen, muttei pysty käymään korjausprosessia läpi. Mitenkähän yleistä tällainen on? Muuten, miten iso ongelma "väärä" merkintä henkilöllisyyspapereissa on? Tänään sain kuulla sellaisen väitteen eräältä asiaa lobbaavalta taholta, että transsukupuolisilta kysyttäisiin jopa huomattavasti enemmän papereita (ei kerrottu kyllä missä ja miksi - ja toisaalta jos transihmisiltä oikeasti kysytään papereita sen takia, että he ovat trans, niin kai se kysyjä silloin ymmärtää tilanteen..?)

    -hitto pitäis keksiä jokin nimimerkkikin-feministi

    VastaaPoista
  38. Tänään sain jopa yhden oikeasti pätevän oloisen argumentin translain puolesta: kaikille hoidossa oleville ei hormonihoito sovi. Tällöin olisi kohtuutonta, ettei henkilö saisi muuttaa edes juridista sukupuoltaan. Eli henkilö oikeasti on transsukupuolinen, muttei pysty käymään korjausprosessia läpi. Mitenkähän yleistä tällainen on?

    Tämä on taas tätä, että pitää ruveta perustelemaan poikkeustapausten poikkeustapauksilla. Olen kuullut, että jotkut eivät voi ottaa hormonihoitoa esimerkiksi sairauden takia. Mutta en ole kertaakaan törmännyt tällaiseen ihmiseen edes netin kautta. En muista transfoorumeilta yhtäkään tapausta. Eli kyse on harvinaisesta poikkeamasta. Olen jokseenkin avoin idealle, että tällaisessa tapauksessa ihminen voisi saada jotain myönnytyksiä. Mutta hänen pitäisi käydä ne transtutkimukset läpi, tulla diagnosoiduksi ja sitten miettiä ratkaisuja hoitohenkilökunnan kanssa. Eli tuota noiden ajamaa translakiuudistusta ei tähän tarvita, vaan kyse olisi jonkinasteisesta translain päivittämisestä tai tarkistuksesta.

    Tänään sain kuulla sellaisen väitteen eräältä asiaa lobbaavalta taholta, että transsukupuolisilta kysyttäisiin jopa huomattavasti enemmän papereita

    En ole kuullut enkä törmännyt. Olisi kiva kuulla perustelut tälle.

    Matkustaessani Aasiassa kävin eräässä maassa, missä lentokentällä viranomaiset suhtautuivat hyvin epäilevästi passiini ja sanoivat kahdesti, että tämä ei ole sun passi. En sitten tiedä, että mistä johtui. Valokuvassa olin pitkätukkainen ja ilman laseja, lentokentällä olin lyhyttukkainen ja lasit päässä. Päästivät eteenpäin, kun otin lasit pois päästä. Tuo on ainoa kerta, kun minua on koskaan epäilty missään, mutta voisi olla ylitulkintaa pitää sitä transsukupuolisuudesta johtuvana.

    VastaaPoista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.