lauantai 20. toukokuuta 2017

Väliaikaistietoutta: Maailman laidalla

Moi kaverit.
Blogi päivittyy taas säännöllisen epäsäännöllisesti ja sisältö on hyppivää, joten ajattelin laittaa vähän päivitystä, että missä mennään. Olen siis tässä kohtaa ollut yhtäjaksoisesti poissa Suomesta yhdeksän kuukautta ja olen tällä hetkellä Suomesta katsottuna maapallon vastakkaisella laidalla. Olen nyt ollut täällä töissä pari kuukautta. Työkulttuuri on varsin toisenlainen kuin Suomessa ja esimerkiksi työajat ovat välillä aika veikeät. Olin eilen töissä klo 5:30-9, klo 12-14:30 ja klo 17:30-21. Tulee poukkoilua ja välillä joutuu miettimään sellaisia perusasioita, että missä välissä ehtii syödä ja nukkua.

Koin alkuvuodesta 2016 burn-outin, josta en ole vieläkään toipunut. Joulun 2016 kieppeillä alkoi vähän helpottaa, mutta olen yhä poissaoleva, kärsin aivosumusta, unettomuudesta ja keskittymisvaikeuksista. Minun on suurimman osan ajasta hyvin vaikea saattaa ajatuksiani johdonmukaiseen muotoon, vaikka ajatuksia ja ideoita olisikin kasapäin (kuten lähes päivittäin on). Olen jo valmiiksi todella hidas kirjoittaja ja tämä sumuisuus hidastaa minua entisestään. Kun on vain pari tuntia vapaa-aikaa työvuorojen välillä, niin jätän suosiolla kirjoittamatta ja keskityn fitness-rutiineihini tai johonkin muuhun, kuten Juutuuban töllöttämiseen. Lisäksi kun täällä maailman äärissä ollaan, niin kiinnostaa myös turistina olo ja sightseeing ja sen sellainen.

Olen kaivannut takaisin Suomeen jo pitemmän aikaa ja en malta odottaa, että pääsen telttailemaan johonkin korpeen kauas kaikesta kiireestä, vilskeestä ja maailmanmenosta. Mieleni kaipaa todellista nollautumista ja virkistystä ja minun kohdallani siihen ainoa lääke on Suomen luonto ja luonnon rauha. Joka valitettavasti on tällä hetkellä toisella puolen maapalloa. Täkäläinen luonto on aivan liian vieras ja eksoottinen. En löydä sieltä rauhaa. En tunnista yhtäkään kasvia ja jopa maaperä on oudon värinen.

Matkaa on kuitenkin vielä jäljellä useita kuukausia ja useita tuhansia kilometrejä, sillä täältä matka jatkuu Tyynenmeren saarille ja sitä kautta tuonne rapakon taakse eli USAan. Paljon aktiviteettia luvassa.

Joku oli huolissaan siitä, että aion siirtyä kokonaan Juutuuban puolelle. Ei tule tapahtumaan, sillä kypsyttelen myös blogin päivitystä. Ihminen on kuitenkin pieni ja aika rajallinen, joten palataan astialle.

Joko on Suomeen saapunut kevät, hiirenkorvat ja lämpimämmät säät?

15 kommenttia:

  1. Terve.

    Kyllä, kevät on viimein saapunut myös tänne päin maapalloa. Pitkäänhän tuossa menikin, kun vielä viikko sitten satoi lunta. Hiirenkorvia ei vielä näy, mutta ensimmäiset kimalaiset ja perhoset on jo bongattu, ja käen kukuntaa on kuulunut jopa kahdesti. Tällä hetkellä aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää 15•C, mutta tuuli puhaltaa viileästi - toisin kuin eilen, jolloin oli yhtä painostava ilma kuin ennen ukkosta.

    Entä muita sää-/ilmasto-/jne. havaintoja? No... valoisuus on lisääntynyt siinä määrin, ettei kotipihalle 50 km päästä näkyvän tv-maston valoja pystynyt enää erottamaan viime yönä.

    Mainitsit työajoista. Oletko vuorotyössä, vai pidetäänkö siellä yleisesti siestan tapaisia taukoja keskellä päivää? Ja että seuraavaksi USA:han? Meinaatko käydä myös muuallakin uudella mantereella - kuten esim. Meksikossa ja/tai Brasiliassa?

    VastaaPoista
  2. Toukokuun loppu ja ei vielä hiirenkorvia? Onko kunnon takatakatakatalvi vai asutko Rovaniemellä?

    Olen vuorotyössä. Täällä on tosin työaikalait toisenlaisia kuin Suomessa. Suomessa tällaisten vuorojen teettäminen on laitonta myös vuorotyössä. Nämä kutsuvat täällä näitä vuoroja nimellä split shift ja ovat normaalia.

    Tällä reissulla Amerikan mantereella pitäydyn vain USAssa. Ei riitä rahat käydä muualla, kun olen menossa LA:han ja NYCiin missä varmasti palaa hirveät kasat rahaa. Pakko tulla välillä Suomeen takaisin duuniin.

    VastaaPoista
  3. On sulla vittu työajat. Ole kuitenkin kiitollinen ns. turnauskestävyydestäsi, itse olisin hyytynyt jo alkumetreille. Minulle tuottaa kylliksi hommaa selviytyä jo ihan perus kahdeksasta neljään -duunista.

    USA-raportteja odottelen mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
  4. Nämä työajat on itse asiassa ihan jees, kun pääsee huilimaan välillä eikä tarttee jaksaa 8 h putkeen. Varsinkin työaika 5:30-10 + 17:30-21 sopii minulle, sillä tuossa välissä voi vaikka mennä nukkumaan.

    VastaaPoista
  5. Kyllä: vaikka toukokuu on lopuillaan, hiirenkorvat eivät ole vielä puhjenneet. Tämä kevät on näet ollut poikkeuksellisen kylmä koko maassa, ja esim. vappuna oli vielä ihan kunnon lumipeite maassa. Ja ei, en asu Rovaniemellä saati muuallakaan Lapissa, vaan idässä.

    L.A. & Big Apple... molemmat on koettu - tosin yli 25 vuotta sitten! ;) Nykyään Jenkkilä ei enää kiinnosta matkakohteena - maan kulttuuria kun pakkosyötetään ihan kaikkialla - vaan sen sijaan haluttaisi tutkia esim. Pohjois-Norjan kveenialueita. Onko sinulla kokemusta sieltä?

    Työajoista taas... työaikasi eivät kuulosta mitenkään pahoilta, etenkään kun välissä voi levätä. Itse olen osa-aikatyössä, jossa päivän pituus ei ole kiinteästi määrätty, vaan viikkotunnit. Kaiken lisäksi siihen kuuluu etätyömahdollisuus, joten alkuviikon päivät ovat usein sarjaa "6 h työpaikalla ja 3 h etänä".

    VastaaPoista
  6. Itse olen menossa USAan ekaa kertaa. :3 Jännä nähdä kaikki viimein omin silmin.

    Norjassa en ole käynyt koskaan. Mutta on listalla Islannin kanssa.

    VastaaPoista
  7. Täällä Turussa on kyllä jo koivuissa pienet lehdet, kirsikat kukkii ja tänäänkin oli 22 astetta lämpöö... Shortsikelit, siis!

    VastaaPoista
  8. Kiva kuulla. Ehkä Keepon on Kouvolasta. Siellä kun on oma mikroilmasto.

    VastaaPoista
  9. Hauskaa että matkasi edistyy ja palailet burn outista.
    Mutta mikä kevät....
    Täällä Itä-Suomessa on ihan syyskuun kelit.



    VastaaPoista
  10. Ai minäkö Kouvolasta? :D Ei nyt sentään, vaan elän huomattavasti pohjoisempana. Eipä silti... luulin sinuakin aluksi oululaiseksi (sic!) ennen kuin sanoit eräässä videossasi olevasi eteläsuomalainen.

    Norjaa on pakko suositella lämpimästi matkakohteeksi. Kävin viimevuotisen Lapin-matkan yhteydessä Varangerbotnissa Varanginvuonon rannalla, ja tie Sevettijärveltä sinne kulki aivan helvetin komeiden maisemien halki. Matkan varrella tuli nähtyä mm. Näätämön kylä (alle 100 asukasta ja silti kaksi kauppaa, kaksi huoltoasemaa, autokorjaamo, päiväkoti jne.), Skoltefossen-koski ja kalojen viljelyä.

    VastaaPoista
  11. Olen käynyt Oulussa tasan kaksi kertaa koko elämässäni. :3

    Pitääpä käydä tsekkaamassa Norjan maisemat itsekin. Itsellä on tosin aina veri vetänyt voimakkaasti Svalbardin suunnalle...

    VastaaPoista
  12. Ei tainnut viesti lähteä, joten yritetään uudelleen.

    Vai Huippuvuorille. Entäpä Grönlanti? Houkutteleeko?

    Norja-aihetta vielä sivuten... en tiedä, olenko sekoamassa, mutta tässä tekstissä http://ruijan-kaiku.no/sukuni-suuri-salaisuus/ on jotain painostavan hiljaista tunnelmaa, sillä sen lukeminen aiheutti onton olon. Aiheuttiko sinulle?

    VastaaPoista
  13. Grönlantiin olen halunnut ala-asteelta saakka. Olen talvi- ja jääromantikko. Koen voimakasta vetoa arktisiin alueisiin, niiden karuun luontoon, eläimistöön ja kulttuuriin.

    Painostavan hiljainen on juuri oikea ilmaisu kuvaamaan tuon kirjoituksen tunnelmaa. Mikä on oma kytköksesi kveeneihin?

    VastaaPoista
  14. Kas, mehän jaamme saman intohimon. :) Itsekin pidän talvesta ja jäästä, enkä aina ole ymmärtänyt joidenkin hinkua päästä talvea pakoon aurinkorannoille. Toki kesä ja varsinkin syksy menettelevät myös, mutta kevät ei niinkään.

    Kveeneistä taas... olen varmaan maininnutkin täällä joskus olevani kiinnostunut saamelaisista ja että olen hankkinut heistä tietoa. Ikään kuin sivutuotteena siinä on tullut mukana tietoa myös kveeneistä: kansasta, joka on vieläkin uhanalaisempi kuin saamelaiset. Lisäksi kiinnostusta on lisännyt dokumenttifilmi kveenitytöstä ja hänen mummostaan https://vimeo.com/124188478

    Mitä taas tuohon edellä linkkaamaani kirjoitukseen tulee, niin vastaavanlaisia kokemuksia oman juurien häpeämisestä on mm. kolttasaamelaisilla. Heitä näet pidettiin aikoinaan arvottomina ihmisinä jopa muiden saamelaisten taholta.

    VastaaPoista
  15. Pakkanen ja lumi on jees, loskapaskakelit ei. Loskapaskaa tai harmaata sadekeliä voi Etelä-Suomessa olla 80% syys-talvi-kevät -kaudesta. Aion itse paeta jatkossakin loskapaskaa. :D

    Kveenit oli mulle uusi juttu. Näitä uhanalaisia pohjoisia kansojahan on itse asiassa aika paljon, varsinkin Venäjän puolella.

    Itseä kiinnostaa eniten, että miten ihminen selviää luonnonoloissa Siperian, Grönlannin ja Alaskan tyyppisissä pakkasissa. Se on oikeasti kiinnostavaa. Olen joku 10 vuotta suunnitellut puolivakavasti, että hiihtäisin talvella Suomesta Siperiaan. Ei vaan erätaidot riitä millään... Olisipahan haastetta, jos tuohon vakavasti ryhtyisi. Alaskan kultarynnäkön ajalta on aika paljon tietoa siitä, että miten ihmiset liikkuivat pitkiä matkoja ilman teknologiaa jopa 50 asteen pakkasissa. Olen lukenut noita tatti tanassa. Samoin 1800-luvun naparetkijutut on huiseja.

    VastaaPoista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.