perjantai 3. maaliskuuta 2017

Hämmentävät biseksuaalit

Olen ollut vuosien varrella huomaavinani, että ihmisten on todella usein vaikea ymmärtää biseksuaalisuutta. Junteinkin perushetero ymmärtää, mitä homous tai lesbous on, mutta he eivät usein noteeraa biseksuaalisuutta yhtään mitenkään, eivät välttämättä edes tiedä sen olemassaolosta, ja kun heille mainitsee siitä, niin he pyörittelevät silmiään tai toteavat mitä v....a. Myös yhteiskunnallisessa keskustelussa biseksuaaleista ei yleensä puhuta puolella sanallakaan ja myös biseksuaalit itse ovat asioistaan hipihiljaa.

Minä olen biseksuaali ja iso osa kaikista tutuistani viimeisten noin 11 vuoden ajalta ovat olleet biseksuaaleja. Aion nyt tässä kirjotuksessa vähän kertoa biseksuaalin tunnelmia ja valottaa sitä, että millaista biseksuaalisuus on.

Biseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalisen ja/tai romanttisen kiinnostuksen kohdistumista molempiin sukupuoliin. Siinä missä hetero on kiinnostunut vain vastakkaisesta sukupuolesta ja homo tai lesbo vain omasta sukupuolestaan, niin biseksuaali on kiinnostunut sekä vastakkaisesta että omasta sukupuolestaan.

Biseksuaalisuus on parhaimmillaan rikkautta, valinnanvaraa ja sopeutumiskykyä. Pahimmillaan se on eräänlainen seksuaalinen limbo. Et ole hetero, mutta etpä ole homokaan. Et oikein kuulu perusheteroiden joukkoon, mutta etpä kuulu homoyhteisöönkään. Jotkut homot ja lesbot eivät voi sietää biseksuaaleja, sillä pitävät heitä petollisina ja oikukkaina. Eräs lesbonainen kertoi minulle kerran, ettei halua enää koskaan seurustella bi-naisten kanssa, sillä he jättävät hänet joka ikinen kerta miehen takia. Bi-nainen oli särkenyt hänen sydämensä useammin kuin kerran ja hänen vaatimuksensa oli, että hänen tulevien kumppaniensa täytyy olla täys-lesboja. Tässä kaksi videota eräältä yhdysvaltalaiselta homomieheltä. Näissä hän puhuu biseksuaaleista ja siitä, että miksi bisset ovat usein rasittavia. Olen kuullut useita kertoja, että jotkut biseksuaalit käyttävät homobaareja ja homobileitä vain kokeilunhalusta eli homosuhteet ovat heille vain kokeilua, eivät vakavaa pariutumista. Tämä loukkaa homoja ja lesboja. "Bi-curious" -termiä eli bi-utelias käytetään sellaisista ihmisistä, jotka ovat käytännössä heteroita, mutta ovat kiinnostuneet omasta sukupuolestaan ajatuksen tasolla ja heitä kiinnostaa ainakin kokeilla oman sukupuolensa edustajaa. Aiemmin mainittu lesbonainen pohdiskeli, että tarkoittaako biseksuaalisuus sitä, että voi harrastaa seksiä oman sukupuolen edustajan kanssa, mutta ei halua seurustella. Vastauksena voin todeta, että riippuu biseksuaalista. Heidän preferenssinsä voivat vaihdella todella paljon.

Biseksuaalisuus voi olla vaikeaa, etenkin nuorille ihmisille. Nuorille biseksuaaleille on hyvin tyypillistä identiteettipallohukkaisuus, sillä heidän on hyvin vaikeaa ottaa selkoa siitä, että ovatko he homoja vai heteroita ja mistä he oikeastaan tykkäävät tai eivät tykkää. Kannattaisiko olla miehen vai naisen kanssa, kannattaisiko hakeutua hetero- vai homoporukoihin jne. Jos tähän vielä sotkeentuu sukupuoli-identiteettiongelmat, niin lopputuloksena voi olla pitkään jatkuva hämmennys, joka voi johtaa mielenterveysongelmiin. Vastaavasti hämmennys omasta seksuaalisuudesta voi ennestään pahentaa jo olemassaolevia mielenterveysongelmia. Tämä ei ole väite, että kaikki biseksuaalit ovat pallohukkaisia tai mielenterveysongelmaisia. Eivät ole. Tämä ilmiö on kuitenkin toistunut piireissäni aivan jatkuvasti.

Useimmat biseksuaalit eivät ole kiinnostuneet sukupuolista tasaveroisesti, vaan he ovat kiinnostuneet miehistä ja naisista eri tavalla. Biseksuaaleille erilaiset "preferenssit" ovat tyypillisiä eli he preferoivat jompaakumpaa sukupuolta ja tietynlaisia suhteita, vaikka eivät kiellä kiinnostustaan myös toisenlaisiin suhteisiin. Esimerkiksi eräs bi-nainen kertoi minulle, että hän preferoi miehiä ja miehen kanssa hän on alistuva, mutta naisen kanssa hän on dominoiva. Eli hänen suhteensa miehen kanssa on erilainen kuin hänen suhteensa naisen kanssa. Juuri selonteko omista preferensseistään ja omasta roolista voi olla biseksuaaleille hyvin vaikeaa. Nuorille biseksuaaleille onkin tyypillistä "heterokaudet" ja "homokaudet" eli välillä heistä tuntuu, että vain vastakkainen sukupuoli kiinnostaa ja välillä vain oma sukupuoli kiinnostaa. Homokaudellaan he saattavat liikkua lähinnä homopiireissä. Naisilla esiintyy ns. lesbofeministikautta, jolloin julistaudutaan lesboiksi, digataan feminismiä ja vihataan miehiä. Myös pettymykset jompaan kumpaan sukupuoleen voi aiheuttaa kauden vaihtumisen. Iän myötä biseksuaalit sitten usein asettuvat johonkin. Olen esimerkiksi nähnyt, miten homo- tai lesbopiireissä pyörivä henkilö yhtäkkiä löytää vastakkaisen sukupuolen yksilön, johon rakastuu ja päätyy naimisiin asti. Pian heillä onkin jo lapsi. Olen aika varma, että välillä mediassa olleet heteroituneet homot ovat juurikin näitä hämmentyneitä biseksuaaleja, jotka ovat harrastaneet lähinnä homo-/lesbosuhteita joko pettymysten tai ujouden takia, mutta yhtäkkiä löytäneetkin vastakkaisen sukupuolen yksilön, jonka kanssa klikkaa. Homma tosin toimii myös toiseen suuntaan. Tunnen erään miehen, jolla oli nuoruudessaan lähes yksinomaan suhteita naisten kanssa, kunnes hän vakiintui suhteeseen toisen miehen kanssa. Uskoisin, että biseksuaaleista ei käydä kauheasti keskustelua juuri siksi, että he niin usein sulautuvat ja samaistuvat joko homo- tai heteroporukoihin, mutta mitään erillistä bi-yhteisöä on oikein ole olemassa.

Itselläni kesti noin 25-26 ikävuoteen saakka ottaa selko omista tunteistani ja preferensseistäni. Olen itsekin käynyt läpi ylläkuvatut "kaudet". Elämää vaikeutti huomattavasti se, että olen kiinnostunut miehistä ja naisista hyvin eri tavalla. Kuulostaa tässä sanottuna yksinkertaiselta, mutta näiden selkiytyminen minulle itselleni kesti hyvin kauan ja vaati aika paljon kokeilua ja pohtimista.

Kiinnostukseni miehiä kohtaan on lähinnä viatonta ja romanttista, myös voimakkaan ihailevaa. Usein ihailen ja arvostan miehiä, joko heidän ulkonäköään tai ominaisuuksiaan, niin voimakkaasti, että siihen sotkeentuu romanttista ihastumista. Iso osa tästä ihailusta on vertailua itseeni eli ihailun kohteena olevalla miehellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka haluan itselleni. Käytän ihailemiani miehiä roolimalleina ja jopa apinoin heitä. Ihailen erityisesti miesten leveitä hartioita ja syvää puheääntä ja haluan kosketella heidän hartioitaan, mikä voi syventyä halailemiseksi yms. Mutta petipuuhat miesten kanssa eivät kiinnosta oikeastaan ollenkaan. Hyvännäköisiä miehiä on ihan kiva katsoa ja vertailla, mutta he eivät kiinnosta minua seksuaalisesti, vaikka kiinnostukseni onkin seksuaalissävytteistä. Vähän voin vehkeitä silitellä, mutta muutaman sekunnin jälkeen tulee sellainen olo, että voisin tehdä muuta. Hanurini on exit only ja suihin en ota. Molemmat ovat ehdoton turn-off. Anaali on turn-off yleisesti, myös naisen kanssa. Puuhailut miehen kanssa vaativat naisen siihen väliin. Koen kuitenkin, että ihmissuhde miehen kanssa on paljon helpompi kuin naisen kanssa. Miehet ovat rentoja ja vaatimattomia, heidän kanssaan ei tule riitaa pikkuasioista ja heille ei yleensä tarvitse selitellä yhtään mitään. He eivät kysele ja jos kyselevät, niin yksinkertainen looginen selitys riittää. Miehet ovat auttavaisia ja empaattisia, kunhan heiltä vain osaa pyytää apua. Miehet eivät ole herkkiä lukemaan rivien välistä, niin hyvässä kuin pahassa. He yleensä arvostavat sitä, että heille sanoo asiat suoraan. Ongelmia tulee siitä, jos heille ei osaa sanoa suoraan ja olettaa heidän tajuavan lukea rivien välistä (mitä he eivät tajua tehdä). Miehissä onkin se huono puoli, että he ovat ihmissuhteissa pahimmillaan uskomattomia tumpeloita, eivätkä osaa ottaa muita huomioon ilman, että sitä heiltä erikseen pyytää. Esimerkki: Sinulle on tapahtunut jotain pahaa ja olet surullinen tai itkuinen. Normimies ei osaa tai tajua reagoida tähän oikein mitenkään. Sinun täytyy erikseen mennä hänen luokseen ja pyytää, että voisitko tehdä näin ja näin, koska mulla on paha mieli ja se piristäisi mua. Pyydettäessä mies kuitenkin yleensä mielellään tekee, mitä pyydät, ja hän haluaa sinun tulevan paremmalle tuulelle. Huonona puolena miehissä on myös yleinen sottaisuus eli miehet eivät ole elinympäristöstään turhan tarkkoja, he eivät ole siisteysfriikkejä, eivätkä häpeä ruumiintoimintojaan, kuten suolistokaasua. Miesten lempipuuhaa on ihan liian usein mietojen alkoholijuomien kiskominen ja nettipelien pelaaminen (usein samanaikaisesti). Seurusteleminen miehen kanssa on usein lähinnä rentoa yhdessäoloa, sellaista kämppäkaveruutta with benefits.

Kiinnostukseni naisiin eroaa miehistä siinä, että se on nimenomaan seksuaalista. Naiset ovat upeita, kauniita ja seksikkäitä ja kaikki heissä heidän tuoksustaan lähtien on seksuaalisesti kiinnostavaa. Rakastan myös samaa perussettiä, mitä miehet yleisesti, eli korsetteja, korkokenkiä ja liehuvia helmoja. Sen perusteella mitä olen heteromiehiä havainnoinut, niin kiinnostukseni naisia kohtaan on samanlaista kuin heteromiesten kiinnostus naisia kohtaan. Toivoisin, että minulla olisi jalkovälissä enemmän materiaalia, jotta voisin olla naisen kanssa niinkuin biologinen mies voi olla. Eroa miehiin on myös yleisessä tunnemaailmassa. Minä samaistun miehiin, tunnen vahvaa empatiaa heitä kohtaan yms. mutta naisiin en samaistu ollenkaan. He ovat jotakin minusta irrallista, jotakin minulle tuntematonta, jotakin mystistä ja lumoavaa. Mutta en ole kertaakaan elämässäni rakastunut naiseen. Olen tuntenut joitakin naisia, joita kohtaan olen tuntenut lämmintä kiintymystä tai ystävyyttä, mutta se ei ole samanlaista kuin ihastuminen tai rakastuminen. Olen ihastunut sanan varsinaisessa merkityksessä vain miehiin. On myös huomattavaa, että minusta lähes kaikki naiset ovat seksuaalisesti kiinnostavia. Naismakuni on hyvin laaja. Kaikenkokoiset, -väriset ja -tyyliset naiset voivat olla kauniita ja haluttavia. Oikeasti rumat tai epäkiinnostavat naiset ovat suhteellisen harvinaisia. Miehillä tilanne on päinvastoin. Valtaosa kaikista miehistä on mielestäni täysin epäkiinnostavia. Pidän vain ihan tietynvärisistä, -kokoisista ja -tyylisistä miehistä. Mutta kun oikeanlainen mies tulee vastaan, niin hän iskee jalat alta. Upeakaan nainen ei aiheuta minussa samaa reaktiota, vaan naiset ovat miehiin verrattuna tasaista massaa. Naisissa on miehiin verrattuna se helvetin huono puoli, että ihmissuhteet heidän kanssaan ovat helpoimmillaan hankalia ja vaikeimmillaan yhtä painajaista, useimpien naisten asettuessa johonkin näiden kahden väliin. Naiset ovat ylpeitä, itsepäisiä, yliherkkiä, itseriittoisia ja tungettelevia. He ovat hirvittävän kiinnostuneita kaikista tunteistasi, kokemuksistasi ja ajatuksistasi ja haluavat tietää niistä kaiken pieniäkin yksityiskohtia myöten. Jos et jotain halua kertoa, niin he suuttuvat ja/tai loukkaantuvat. Naiset ovat vainoharhaisuuteen asti yliherkkiä lukemaan asioita rivien välistä ja he reagoivat voimakkaasti kaikenlaisiin pieniin eleisiin ja äänenpainoihin ja kyselevät, että mitä tarkoitit niillä, kun et itse edes noteerannut koko asiaa, etkä tarkoittanut yhtään mitään. Jos vastaat, että et tarkoittanut mitään, niin nainen kuvittelee, että valehtelet tai yrität salata jotain ja saattaa aloittaa asiasta ison riidan. Naiset ovat myös todella kovia arvostelemaan tekemisiäsi ja ominaisuuksiasi ja varsinkin huonolla tuulella ollessaan he tekevät tämän todella, todella epäystävällisesti, jopa uskomattoman mulkkumaisen ilkeästi. Aivan erityisesti vihaan naisten tapaa käyttää henkilökohtaisia asioitani, joita olen heille uskonut, minua vastaan sellaisissa tilanteissa, joissa joudun naisen kanssa johonkin konfliktiin tai erimielisyyteen. Naiset myös rakastavat mässäillä muiden ihmisten asioilla ja jaksavat jauhaa joistain tuttujensa sanomisista tai tekemisistä tuntitolkulla (lupasin itselleni, etten enää koskaan lähde mihinkään kahden naisen kanssa, mukana täytyy olla minun lisäkseni vähintään yksi mies). Koen ihmissuhteet naisten kanssa varsin stressaaviksi ja välttelen usein naisia tahallani, enkä päästä heitä liian lähelle (liian läheisiksi ystäviksi), ellei kyseinen nainen ole keskivertoa rennompi yksilö. Miehiin verrattuna naisilla on verrattomana hyvänä puolena heidän suurempi herkkyytensä ottaa muita huomioon. Naisilta saa mieltälämmittäviä synttäritoivotuksia, ystävänpäivätoivotuksia, joululahjoja, osanottoja yms. ihan erikseen pyytämättä ja he osaavat halutessaan olla aivan uskomattoman ihania enkeleitä. Miehiltä ei yleensä saa edes korttia tai edes tekstaria. Olen saanut naiselta koko elämäni paskinta kohtelua, mutta myös koko elämäni parasta kohtelua. Miehet ovat tasaisia, kun naiset ovat pyörremyrsky. Naiset ovat myös keskimäärin miehiä siistimpiä ja paremman hajuisia, he kuorsaavat harvemmin ja heillä on harvemmin suolistonsa kanssa ongelmia. Naisilla on myös ihan yleisesti sellaisia kiinnostuksenkohteita, joita itselläni on, esimerkiksi viinit, ruoanlaitto, antiikki, ooppera, taide, muoti, museot yms. kun miehillä nämä ovat todella harvinaisia. Miehillä näitä kiinnostuksenkohteita löytyy lähinnä homoilta, mutta suhteeni homon kanssa on ongelmallinen sattuneista syistä (olen biologinen nainen ja minulle ei ole tehty jalkovälileikkausta) ja en olekaan vielä kertaakaan ollut homon kanssa.

Eli pähkinänkuoressa, miehet ja naiset ovat erilaisia ja seurusteleminen heidän kanssaan on erilaista. Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Loppupeleissä ainakin omalla kohdallani yksilö ratkaisee. En enää hakeudu pariutumismielessä tietoisesti vain tietynlaisiin piireihin tai tietyn sukupuolen luo, vaan ainoa, millä on minulle enää merkitystä, on yksilö. Olen huomattavasti enemmän kiinnostuneempi naisista, mutta suhteista naisten kanssa saa todennäköisemmin päänsärkyä. Miehet ovat keskimäärin loistotyyppejä, mutta kiinnostavat vähemmän. Joudun siis tekemään kompromisseja, menetän jotain saadessani jotain. En enää osaa vastata kysymykseen, että olisinko mieluummin miehen vai naisen kanssa. Voin olla kumman kanssa tahansa, kunhan henkilötasolla klikkaamme.

Oletko itse biseksuaali? Millaisia kokemuksia, preferenssejä, havaintoja ym. sinulla on?

33 kommenttia:

  1. Tietyissä piireissä ja ryhmissä täytyy piilotella ja yrittää olla ihan hetero, mutta se kyllä sujuu luonnostaan. Niissä kuuluisissa taiteilijapiireissä™ on helpompaa, ja voi varovasti yrittää signaloida että olen mitä tahansa haluat, darling.

    Erästä komeaa artistituttavaa flirttailin baarissa, ihan vaivihkaa, niin veitsenterällä ettei se edes voinut kuulostaa tai näyttää homolta. Siitä lähtien olen saanut siltä vinkkkauksia, kosketuksia, lentopusuja(leikillään tietysti, sillein "heh heh") ja muuta jännää. Jos vien asian pitemmälle, hän arvatenkin torjuu ajatuksen, on sen verran überhetero ainakin julkisesti. Mutta kummasti hän leikittelee.

    Tjaa, mutta nyt perjantain kunniaksi kiskon mietoja alkoholijuomia(viiniä) ja pelaan sotaisia pelejä. Eli turvallisia tapoja ja rituaaleja menneiltä ajoilta kun yritin olla vain se mitä piti olla. Mutta taustalla soi soundtrackinä musikaaleja, joka stereotypisessa homoudessaan yhdistyy jännästi teinimäiseen räiskintäpeliin. Kummallista on olla ihminen.

    VastaaPoista
  2. Minulla on asiaan vain valkoisen heteromiehen näkökulma, josta katselen biseksuaalisuutta samaan tapaan kuin Woody Allen: biseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että lauantai-iltana on kaksinkertaiset mahdollisuudet.

    Jossain viestimessä, muistaakseni Iltalehdessä oli joskus vuosia sitten juttua biseksuaalisuudesta tätä näkökulmaa laajentaen: se ei ole useinkaan fifty-fifty, vaan siinä on enemmän tai vähemmän painotusta oman tai vastakkaisen sukupuolen suuntaan.

    Asiaa havainnollistettiin seuraavasti: täysin heteroa ei väräytä millään tavalla kukaan omansukupuolinen, kuten ei myöskään täysin homoa kukaan erisukupuolinen. 70-prosenttinen hetero lähtee lauantai-iltaan etsimään vastakkaista sukupuolta, mutta ellei sellaista löydy mutta omaa sukupuolta olisi tarjolla, menettelee sekin paremman puutteessa. 70-prosenttinen homoseksuaali voi suuremmitta tuskitta elää heteroavioliitossa perheenisänä/-äitinä, kokien kuitenkin kaipausta siihen paremmaksi kokemaansa sukupuoleen.

    Antiikin roomalaisten suhtautuminen oli suorituskeskeistä: jos mies esiintyi miehen kanssa seksisuhteessa maskuliinisena eli panevana osapuolena, se rinnastettiin heteroseksiin. Feminiinisenä eli pantavana esiintyminen sen sijaan tuomittiin homosteluna. Julius Caesar olikin metka tapaus aikoinaan: hänet tunnettiin seksiatleettina, jolle kelpasivat molemmat sukupuolet, mutta poikkeuksellisesti hän esiintyi miessuhteissaan feminiinisenä osapuolena. Hänellä oli tähän varaa, koska oli todistanut maskuliinisuutensa sotapäällikkönä.

    En tiedä, oliko Caesar ollut alusta asti miessuhteissaan ottavana osapuolena. Mikäli se tuli vasta myöhemmässä vaiheessa, oli hänen ajattelunsa saattanut kulkea ehkä siihen tapaan, että hän panee naisia ykköseen ja kakkoseen ja miehiä kakkoseen, mutta miltähän se mahtaisi tuntua olla pantavana...?

    VastaaPoista
  3. Eräässä porukassa törmäsin termiin "varttihomo". Se tarkoittaa biseksuaalia, joka on 85% hetero ja 15% homo. Eli tyyppi pääsääntöisesti elää heterosuhteissa, mutta suklaapuuhat kiinnostaa jollain tasolla, pääasiassa eräänlaisena seksielämän mausteena. Varttihomo ei välttämättä kykene seurustelemaan oman sukupuolensa yksilön kanssa.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos. :) Itselläni ei ole ollut ihmeempiä identiteettiongelmia tämän asian kanssa. Olen tiennyt varmaankin jostain kuudennelta luokalta asti olevani biseksuaali ja suurimman osan ajasta olen ajatellut, että se on ihan ok. Ainoat ongelmat ovat olleet uskonnon kanssa. Se myös aina välillä vähän harmittaa, etten ole koskaan ehtinyt seurustelemaan naisen kanssa, kun vakiinnuin suhteeseen miehen kanssa niin nuorena. Seksiä olen kyllä muutaman naisen kanssa harrastanut.

    Jännästi suhtautumiseni eri sukupuoliin oli tosi samanlaista kuin sinulla pitkään. Eli melkein kaikki naiset kiinnosti ja miehistä vain harvat ja valitut, mutta niihin sitten rakastuin. Mutta nykyään se on tasoittunut, eipä toisaalta ole tilaakaan ollut rakastumisille kun olen ollut pitkään parisuhteessa. Ihastumisia tietysti tulee aina.

    VastaaPoista
  5. Niin joo, äskeisestä kommentista unohtui se, että minulle on tosi vaikeaa käsittää, miten heterot ajattelevat. En pysty kuvittelemaan, miltä tuntuu, kun toinen sukupuoli ei vaan nappaa. Itselleni ihmisen täytyy olla fyysisesti luotaantyöntävä, lähisukua, liian nuori tms. ollakseen seksuaalisesti kiinnostamaton.

    VastaaPoista
  6. Sitäkö se elämä on - pelkkää sukuelimen ja sen toiminnan ihmettelyä ? Eikö korkeampia arvoja ole ?

    VastaaPoista
  7. Ruukinmatruuna tunnustautuu biseksuaaliksi.

    Biseksuaalisuus ei tarkoita sitä, että pitäisi kuksia jokaisen vastaantulijan kanssa sukupuoleen katsomatta. Se tarkoittaa sitä, että kykenee muodostamaan merkityksellisen ihmis- ja seksuaalisuhteen riippumatta ihmisen sukupuolesta ja että seksuaalinen kiinnostus ei riipu ihmisen sukuelimistä.

    Kärjstäen: bisse määrittää partnerinsa sen mukaan, mitä hänellä on korvien välissä, ei sen mukaan, mitä hänellä on jalkojensa välissä.

    Mutta se tarkoittaa ennenkaikkea kykyä valita, ei ylikorostunutta seksuaaliviettiä saati nymfomaniaa. Ruukinmatruuna on aina ollut sitä mieltä, että kun valinta on kerran tehty, niin sen jälkeen pysytään uskollisena, sillä ihminen, joka kykenee pettämään kaikkein läheisimmän ihmissuhteensa ja ystävänsä, kykenee kyllä pettämään ihan kenet tahansa. Vaikka ruukinmatruuna on bisse, se ei tarkoita kulkemista vieraissa naisissa yhtään sen enempää kuin vieraissa miehissäkään eikä sitä, että aina välillä pitäisi saada lattapillua. Vaan sitä, että jos oikea nainen olisi joskus sattunut kohdalle, ruukinmatruuna olisi kyennyt suhteeseen myös hänen kanssaan - jos sielujen sympatia olisi osunut yksiin.

    VastaaPoista
  8. Ironmistress:

    Juurikin näin. Unohtui päätekstistä mainita tuo, että tosiaan jotkut luulevat biseksuaaleja joiksikin suuriksi yleisiksi jakorasioiksi. Näin ei ole.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi:

    Myös minulla on vaikeuksia kuvitella, että miten heterot ajattelevat. Mutta en ymmärrä myöskään, että miten homot ajattelevat. En ymmärrä, millaisia heterojen ihmissuhteet oman sukupuolen kanssa ovat, ja vastaavasti homojen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

    Joku jossain kiteytti hippityttömäisesti, että biseksuaali rakastuu sieluihin. En osaa mitenkään kuvitella, että millaiselta tuntuu, kun ihmissuhteita rajoittaa toisen ihmisen jalkovälin sisältö.

    VastaaPoista
  10. Menee taas vaihteeksi sivuraiteelle, mutta...

    Mitä mieltä olet siitä, että biseksuaalisuutta pidetään jotenkin trendikkäänä? Että on coolia olla välillä parisuhteessa vastakkaisen, välillä oman sukupuolen edustajan kanssa, vaikka olisi muuten hetero? Mieleen hiipii väkisinkin tapaus nimeltä Saara Aalto... en tosin tiedä ihan varmasti, onko hän aito bi, mutta vaikuttaa vähän kulissitapaukselta...

    Mitä taas tulee mainintaasi naisista ihmissuhteissa hankalana osapuolena, niin valitettavasti huomasin saman jo nuorena. Siksi en olekaan lähtenyt koskaan parisuhteisiin. Hermoni eivät yksinkertaisesti kestäisi sitä jatkuvaa kiukuttelua, jota pitäisi aina olla ymmärtämässä. Ja ikävä tosiasia on myös tuo mainitsemasi ilkeys. Yksikään mies ei ole ikinä sanonut minulle yhtä törkeästi kuin muutama nainen - enkä tarkoita tätä ruikutuksena.

    VastaaPoista
  11. Biseksuaalisuuden trendikkyys on todella outoa. En ymmärrä sitä. Ei ole edes eka kerta lähihistoriassa, kun se tapahtuu. Linkkaamassani Youtube-videossa nimimerkki Prince of Queens kertoo biseksuaalisuuden trendikkyydestä 90-luvulla. Amerikassa heistä käytettiin nimitystä "bistraightuals". Hän kertoo, että osa bistraightuaaleista kääntyi myöhemmässä elämässään jyrkäksi homovastaiseksi konservatiiviksi, joka pitää homosuhteita vain feikkinä tietyn ikäkauden oikkuna, eikä todellisena ilmiönä, sillä sitä se oli heille itselleem bistraightuaaleina. Eli biseksuaalisuuden trendikkyys ei ole todellakaan hyvä asia LGBT-ihmisten kannalta.

    Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema yhteiskunnassa on loppupeleissä hyvin, hyvin hatara ja alati tietynlaisen uhan alla. Kannattaa muistaa, että meitä on koko väestöstä mitättömän pieni osa. Kannattaa olla väleissä valtaväestön kanssa.

    Joo, naiset voivat olla käsittämättömän ilkeitä. Itse en siedä ollenkaan sitä käytöstä, mikä on naisille suorastaan normaalia. Minulle ei todellakaan puhuta ihan miten tahansa ja laitan ilkeäksi ruvenneen akan samantien pihalle, joten tässä on rima noussut todella ylös ja minusta onkin tullut supernirso ja superkriittinen. Yksikään mies ei ikinä käyttäydy niin kuin norminainen käyttäytyy.

    VastaaPoista
  12. Tuli myös opittua kantapään kautta, ettei pidä ikinä uskoutua tai avautua naiselle. Ei koskaan. Kaikkia sanomisiasi TULLAAN käyttämään sinua vastaan. Naiselle uskoutuminen on aseiden ojentamista hänelle.

    VastaaPoista
  13. "Itse en siedä ollenkaan sitä käytöstä, mikä on naisille suorastaan normaalia."

    Sama juttu. On oikeasti käsittämätöntä, miten jotkut miehet roikkuvat naisissaan kiinni ja "ymmärtävät" tätä, vaikka tämä olisi minkälainen idiootti tahansa. Kusipää on kusipää sukupuolesta riippumatta, sitä on ihan turha yrittää selittää millään "naiseudella". Ja jos kysymys on pelkästään pillun saannista, niin sitten mieluummin maksullisiin palveluihin tai ikuiseen selibaattiin, kuin kiduttamaan itseään henkisen väkivallan alle.

    "Minulle ei todellakaan puhuta ihan miten tahansa"

    Tässäkin samoilla linjoilla. Takavuosina katkoin välit erään naisen (ihan kaveri vain) kanssa, koska en vain enää jaksanut kuunnella hänen ilkeilyjään - vaikkei hän niitä minuun kohdistanutkaan.

    VastaaPoista
  14. Pillun takia ei kannata roikkua kenessäkään. Pillua kyllä saa aina, jos oikeasti haluaa. Rahalla viimeistään, jos ei muuten. Myös pelimiestekniikat ovat opittavissa ja kuulemani mukaan ne toimivat ihan oikeasti.

    Tapasin kerran jätkän, jonka ystävä oli ollut nuorempana todella kova naistenmies. Tämä naistenmies opetti pari perustekniikkaa kaverilleni. Kaverini lähti baariin kokeilemaan ja suorastaan säikähti, miten hyvin tekniikat toimivat. Kaverini ei myöskään ollut mikään ranta-adonis, vaan höröhampainen taikinamahainen rillipää.

    VastaaPoista
  15. Biseksuaalista käyttäytymistä on kovin monenlaista, osalla siinä näyttäisi olevan jonkinlaista parafiliaa - enempikin eräänlaista fetissiä.
    Kiihotutaan ennemminkin esineestä, asiasta, tunteesta tai fiiliksestä, eikä varsinaisesti ihmisestä, vaikka kiihottumisen kohde ja ärsyke näennäisesti olisikin ihminen, sukupuoli tai sukupuoliominaisuudet.
    Nuorista ihmisistä osalla ilmenee luonnostaan vähän vastaavanlaista ilmiötä - seksuaalisuus on irrallista, ulkoista käyttäytymistä tai fantasiaa, eikä ikään kuin vielä kiinni sekä oikeissa ihmisissä että omissa tuntemuksissa.

    Ihminen noin muutenkin voi kiihottua hyvinkin monenlaisista asioista, ja suuntautuminen voi olla joillain myös selviytymissopeutumaa. Äärimmäinen esimerkki on hyväksikäytön uhrit, joista osalla seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaali-identiteetti kietoutuu trauman ympärille. Kun traumaa lähdetään purkamaan, suuntautuminen muuttuu, oletettavasti astetta luonnollisempaan.

    Joillekin biseksuaalisuus on siis välitila. Kun elämä ja pää selkenee, irrallisemmat ärsykkeet jotenkin asettautuvat. Tunteet kehittyvät. Kenties jotku sisäiset solmut aukenevat, tai omia haluja alkaa tiedostamaan uudella tapaa.
    Kaikilla tuommoista ei tietenkään ole, eikä muuttuva seksuaalisuus ole konseptina kaikkien mieleen.

    VastaaPoista
  16. Anonyymi:
    Mitä tulee muuttuilevaan seksuaalisuuteen, niin siinä on erityisen paljon perää juuri traumatapausten kohdalla. Seksuaalisuus ei ole vain biologiaa. Se on hyvin pitkälti psykologiaa.

    Havaintojeni perusteella noissa mainitsemissani feministilesboissa on erityisen paljon traumatapauksia, joilla on huonoja kokemuksia miehistä, seksuaalisen hyväksikäytön taustaa yms. Tarkoitan nyt siis niitä naisia, jotka eivät ole 100% lesboja.

    Itselläni seksuaalisuutta sotki oma transsukupuolisuus. En kyennyt nuorena suhtautumaan naisiin järkevästi tai edes neutraalisti, koska näin heissä itseni ja tämä aiheutti vihaa ja dysforiaa. Kun kävin läpi sukupuolenvaihdoksen, niin pääsin irtautumaan naiseudesta ja seurauksena kykenin tarkastelemaan sitä ikäänkuin yläpuolelta ja kokonaan toisesta näkökulmasta. Tuolloin huomasin, miten paljon pillu kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osallahan homoseksuaalisempi käyttäytyminen ei ole pelkästään toisen sukupuolen, vaan myös oman sukupuolellisuuden välttelyä - esimerkin feministilesbokaan ei välttele pelkästään miehiä, vaan myös omaa konfliktissa olevaa naiseuttansa, jonka joutuisi kohtaamaan heteromiesten kautta. Homosuhteessa hänen ei tarvitse ajatella itseänsä naisena.
      Homosuhteisiin liittyy tietynlainen kupla - toinen tietää, tuntee ja haluaa suurinpiirtein samoja asioita.
      Se on siksi turvallinen ja joiltain osin helppo. Tämmöinen erilaisuuden kohtaamattomuus on joillekin erityisen viehättävää ja viettelevää, psykologisesti.

      Psykologiset tekijät estävät ja mahdollistavat asioita.
      Seksuaalisuuden ilmeneminen ja ilmaiseminen on kaikilla normaaleilla ihmisillä jossain määrin estynyttä. Estoton ihminen olisi jokapäiväisessä elämässä pahimmillaan vaarallinen, helpoimmillaan epämiellyttävä. Joillain ihmisillä, yleensä kasvatuksen tai kasvuympäristön seurauksesta, seksuaalisuus menee tavallista enempi lukkoon. Myös traumoja kokenut feministilesbo, ei ehkä traumansa takia kykene ilmaisemaan tai edes kokemaan seksuaalisuutta itsensä kannalta luonnollisimmalla tavalla.
      Mutta toisen naisen kanssa hän voi tuntea olonsa turvalliseksi, seksuaalisesti vapautuneeksi ja saada ehkä psykologistakin tyydytystä olemalla kuin mies. Onhan yksi mielen puolustuskeinoista alkaa käyttäytymään kuin kiusaajansa.
      Tämmöinen psykologinen tyydytys ja turva voi toimia vapauttavana tekijänä yksilön seksuaalisuudelle. Homosuhde voi siis kehittyä jonkinlaisena korviketoimintana. Mutta joskus kun henkinen solmu lähtee suhteen kautta purkautumaan, se voi myös tarkoittaa kyseisen suhteen loppumista. Henkilö ei enää olekaan lesbo, ei välttämättä edes pohjimmiltaan bi, vaikka semmoiseksi saattoi itsensä kokea ja määritellä. Silti osa tämmöisistä tapauksista vielä myöhemminkin identifoi itsensä biseksuaaleiksi suhdehistoriansa perusteella. On vaikeaa ja noloa kyseenalaistaa omat määritelmät ja myöntää toimineensa rajoitetusti, olleensa ikään kuin väärässä. Sukupuolisuuntautumiset liittyvät myös identiteetteihin, joista ei haluta aina luopua.

      Poista
    2. Kiintoisia huomioita.

      Poista
  17. Ihmisey voivat myös löytää itsestään kokonaan uusia puolia. Se ei ole ennenkuulumatonta. Tunnen erään miehen, joka aina piti itseään heterona, joka oli ollut vain naisten kanssa ja oli myös kihloissa naisen kanssa. Hänelle tuli kihlattunsa kanssa ero ja hän ystävystyi erään homomiehen kanssa, johon yllättäen ihastui. He päätyivät yhteen.

    Katsoin netistä pari dokumenttia brittimiehistä, jotka seurustelevat thaimaalaisen ladyboyn kanssa. He omien sanojensa mukaan pitivät itseään aina 100% heteroina, kunnes törmäsivät sattumalta ladyboyhin ja huomasivat pitävänsä heistä. He olivat itsekin täysin yllättyneitä tästä käänteestä.

    VastaaPoista
  18. Tuohon naisten ilkeyteen sanoisin vielä muutaman sanan.

    Vaikuttaa siltä, että nykynaisen malli on vittumainen, äärimmäisen huonosti käyttäytyvä ja narsistinen persoona. Muuhun lopputulokseen ei voi tulla, kun katselee heitä. Varsinkin taidepuolella tuntuu olevan kirjoittamaton sääntö, että naispuolisen taiteilijan (olkoon se sitten muusikko tai mikä tahansa) on hoettava vittua ja riehuttava kuin paraskin teinipoika ollakseen uskottava. Miksi?

    VastaaPoista
  19. Keepon:

    Näin on nännykät. Kaipa tämä on sitä, kun kaikki naiselliset hyveet on demonisoitu, kuten myös koko perinteinen naiskäsitys kokonaisuudessaan.

    VastaaPoista
  20. "Kaipa tämä on sitä, kun kaikki naiselliset hyveet on demonisoitu, kuten myös koko perinteinen naiskäsitys kokonaisuudessaan."

    Hyvin sanottu.

    Minusta perinteinen naiskäsitys on arvokas asia. En ymmärrä, miksi naisten pitäisikään olla joka asiassa samanlaisia kuin miesten, koska se ei vain toimi. Rajojen ylittäjiä on tietenkin ollut aina, mutta miksi kaikkien pitäisi olla heidän kaltaisiaan?

    Mitähän varten miehille opetetaan edelleen naisen olevan "se heikompi osapuoli, jota pitää suojella", vaikka sokeakin näkee, ettei nykynaisia kannata suojella?

    VastaaPoista
  21. Olen samaa mieltä perinteisen naiskäsityksen arvokkuudesta. On täysin ok, normaalia ja tavoiteltavaa olla perinteinen nainen. Sitä ei olisi ollut todellakaan tarpeen demonisoida. Ainakaan näin pitkälle. Ymmärrän kritiikin kyllä tiettyyn rajaan asti.

    Vastaavasti perinteinen mieskäsitys on myös arvokas ja aivan erityisesti miehiset hyveet. Feministit unohtavat ihan kokonaan, että menneisyydessä miehillä oli tiettyjen etuoikeuksien lisäksi koko joukko velvollisuuksia, joita naisilla ei ollut ja joita naisilta ei odotettu. Miehisten velvollisuuksien kunniakas täyttäminen vaati vahvan ja suoraselkäisen miehen. On varmasti ollut hyvin vaikeaa olla heikko mies.

    Naiset ovat nykyään heikompi sukupuoli fyysisesti, mutta eivät muuten. Menneisyydessä naiset olivat paitsi lain edessä heikompia, niin heidän sosiaalinen asemansa yhteiskunnassa oli aika hauras ja saattoi särkyä helposti. Tästä syystä ritarillisuus oli olemassa ja kaikki miehet oli velvoitettu kunnioittamaan ja auttamaan naisia.

    Tätä ritarillisuutta ei enää nykypäivänä tarvita, koska naisten yhteiskunnallinen asema on radikaalisti muuttunut menneistä ajoista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ritarillisuutta voisi tai pitäisi kunnioittaa. Minä arvostan ritarillisuutta todella syvästi enkä ole valmis luopumaan siitä. Olen vain sitä mieltä, että on joskus harkinnanvaraista, että ketä naista kohtaan sitä osoittaa.

    VastaaPoista
  22. Sori, nyt oon taas kunnolla.

    Tämä teksti oli hieno. Häpeämätöntä yleistämistä ja sumeilematonta arviota molemmista sukupuolista. On se vaan helpompaa ja järkevämpää näin, kun ei tarvitse kikkailla tuhannen kieroilmaisun kanssa ja muistuttaa joka toisessa lauseessa: Ei kaikki miehet/naiset/punapersepaviaanit/tiiliskivet/haarukat/alexanderstubbit ja autofellaatiot.

    Mielenkiintoista tuo, miten sanot miesten olevan tasaisia ja naisten ääripäitä. Naisia onkin tavallaan helppo vihata tai rakastaa, näin siis miehenä. Kuitenkin miehet ovat yhteiskunnallisesssa hierarkiassa ja kyvyissä vahvasti polarisoituneita, naiset taas keskinkertaisempia; miehissä on enemmän luusereita ja menestyjiä, idiootteja ja neroja. Eli tämä vain sivuhuomiona, sukupuolet ovat sisäisesti polarisoituneita eri yhteyksissä.

    Mitä tulee homoihin ja bisseihin, lausui Pekka Siitoin totuuden:

    "Minä olen ollut teatterissa ja vankilassa ja kaikkea ja minä olen nähnyt homoja ja lesboja, se on kamalaa... vedetään toista perseeseen, tulee semmonen ripulinen kyrpä sieltä ulos. Se on inhottavaa."

    VastaaPoista
  23. Korppi on oikeus:

    Heitin parit kommentit roskikseen. Olepas nyt taas.

    Olet oikeassa naisten keskinkertaisuudesta ja miesten polarisaatiosta. Ruukinmatruunahan aikoinaan kirjoitteli tästä todella paljon. Omat havaintoni vahvistavat hänen väitteensä.

    "vedetään toista perseeseen, tulee semmonen ripulinen kyrpä sieltä ulos"

    :DDD
    Homot ovatkin minulle sanoneet, että joskus saa kakkaa kikkelilleen ja jos kovasti on naitu, niin koko kämppä haisee perseeltä. Sanasta sanaan siis näin. Homoseksi ei todellakaan ole söpöä ja tuoksuvaa.

    VastaaPoista
  24. Kun sanoit ettet ole ollut homojen kanssa kun alapäätäsi ei ole leikattu loppuun asti mutta kun ilmeisesti muuten kuitenkin näytät mieheltä niin oletko hoitojen ja leikkausten alettua ollut suhteessa ylipäänsä miehiin ja jos olet, millaisia he ovat olleet jos ovat olleet heteroita mutta kuitenkin kiinnostuneita sinusta?

    VastaaPoista
  25. Kun aloitin hoidot, niin seurustelin biseksuaalin miehen kanssa. Tapasin hänet siis ollessani ihan nainen, mutta hän oli alusta asti tietoinen transsukupuolisuudestani. Hoitojen eteneminen ei muuttanut suhdetta. Kyseessä oli luonteeltaan androgyyni mies, joka oli hyvin avoin kaikenlaisille jutuille. Tätä aikaisemmat miehet olivat joko heteroita tai biseksuaaleja, mutta se oli ennen kuin tulin kaapista transsukupuolisena.

    Tämän edellisen biseksuaalin miehen jälkeen en ole seurustellut kenenkään kanssa. Oli minusta kiinnostuneita naisia, mutta heidän kanssaan hommat eivät koskaan edenneet kovin läheiselle tasolle saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovatko seksihalut lisääntyneet testosteronin myötä? Onko se että et seurustele enemmän oma valintasi vai seurausta siitä että transmiehenä valikoimaa on vähemmän?

      Poista
    2. Testosteroni vaikuttaa seksuaalisuuteen erittäin vahvasti. Asiat tuntuvat erilaisilta ja asioihin reagoi eri tavalla.

      Minun seurustelemattomuuteni liittyy pääasiassa kahteen asiaan:

      1) Olen nykyään tosi nirso. En ole vuosiin kohdannut ketään, kenestä olisin ollut kiinnostunut.
      2) En jaksa seurustelusuhteeseen liittyvää henkistä ryönää juuri nyt. Varsinkin siinä alkuvaiheessa on kaikkea tunteiden paloa, mustasukkaisuutta, ikävää yms. ja pelkkä ajatus kaikesta tuosta alkaa ahdistaa. Minulla on liikaa kaikkia omia selvittämättömiä asioita, että jaksaisin ottaa jatkuvasti huomioon jonkun toisen ihmisen ja hänen tarpeensa. Lisäksi olen juuri nyt hyvin liikkuvaista sorttia (vaihtelen kaupunkia ja maata), joten tämäkin rajoittaa.

      En oikeastaan osaa sanoa, että mitkä mahikseni ovat pariutumismarkkinoilla nykyään, koska olen ollut sieltä ulkona niin kauan, enkä ole edes yrittänyt löytää ketään. Aika paljon on näitä tyyppejä, jotka sanoa töksäyttävät, että pitää olla iso kyrpä, että heitä kiinnostaa, mutta todella paljon on myös porukkaa, erityisesti naisia, jotka kokevat tietyn androgyyniyden hyvin kiinnostavana. Mulle on jopa baarissa tullut nainen tarjoamaan juotavaa.

      Poista
    3. Yllättävää jos testosteroni on muuttanut sinua nirsompaan suuntaan. Yleensähän naiset ovat miehiä nirsompia joten voisi kuvitella että testosteroni vähentäisi sitä

      Poista
    4. Kyseessä ei ole testosteronin vaikutus, vaan elämänkokemus, itsetuntemus sekä huomion keskittyminen muihin asioihin kuin pariutumiseen.

      Testosteronin vaikutuksia ovat rentoutuneisuuden lisääntyminen sekä asennemuutos (kaikesta seksistä tuli lähinnä mukavaa ajanvietettä eli vapauduin aika reippaasti).

      Poista
    5. Testosteronin myötä et siis koe seksiä enää niin henkilökohtaisena kuin ennen?

      Poista
    6. Pitkälti näin.

      Tosin minun seksuaalisuuteni on aina ollut naiselle epätyypillistä. Testosteroni veti sen sitten seuraavalle tasolle.

      Poista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.