perjantai 25. syyskuuta 2015

Mitä ”oikeat ongelmat” ovat ja millainen on kehitysmaiden todellisuus?

Seurustelin yläaste- ja lukioaikoina monta vuotta kaakkoisaasialaisen kanssa. Hän oli kotoisin eräästä hyvin köyhästä kehitysmaasta ja iso osa hänen suvustaan asui siellä yhä. Kävin hänen kanssaan kyseisessä maassa ja asuimme hänen sukulaistensa luona. Sain hyvin arvokasta tietoa siitä, että millaista on paikallisten ihmisten elämä kehitysmaassa.

Minusta meni jotakin lopullisesti rikki näiden kokemusten vuoksi. Ymmärsin sen, että elämä kehitysmaassa on aivan toinen todellisuus. Tätä todellisuutta ei länsimaalainen (tai muusta kehittyneestä maasta kotoisin oleva) voi mitenkään ymmärtää tai edes kuvitella ennen kuin näkee itse. Kehitysmaissa on olemassa ns. absoluuttista köyhyyttä. Se on sitä, kun sinulla ei ole mitään, eikä sen vuoksi sinulla ole tilanteesta myöskään poispääsyä. Kehitysmaissa ei ole olemassa Kelaan tai sossuun verrattavaa laitosta. Valtiolta ei saa kukaan yhtään mitään tukia. Sinulla joko on rahaa tai sinulla ei ole rahaa. Köyhyydestä sitten seuraa kaikkia kivoja ja vähemmän kivoja lieveilmiöitä. Absoluuttinen köyhyys on jotakin sellaista, mitä ei kehittyneissa maissa ole yksinkertaisesti olemassa. Kun köyhyyttä ei ole, niin myöskään sen lieveilmiöitä ei ole. Absoluuttinen köyhyys ilmiönä on meille kehittyneiden maiden ihmisille niin vieras asia, ettemme kykene mitenkään sitä kuvittelemaan ennen kuin näemme itse. Meistä useimmat eivät sitä koskaan näe, koska joudumme lähtemään hyvin kauas sitä katsomaan. Ne, ketkä sitä näkevät, reagoivat siihen usein hyvin voimakkaasti: he menevät aivan pois tolaltaan. Olen kertonut kokemuksistani useille ihmisille. He usein sanovat, että eivät koskaan halua nähdä sitä, mitä minä olen nähnyt. Ja jos he näkisivät, niin eivät voisi olla tekemättä mitään. He haluaisivat pelastaa ne kaikki ihmiset ja saada köyhyyden loppumaan.

Tätä mentaliteettia on mitä suuremmassa määrin ilmassa tämänhetkisessä pakolaiskeskustelussa.

Ollessani tässä eräässä kehitysmaassa jäi minulle eräs kokemus hyvin voimakkaasti mieleen. Olimme puolisoni sekä hänen sukulaistensa kanssa katuravintolassa. Paikalle tuli hyvin likainen ja rähjäinen lapsi kerjäämään rahaa. Lapsi oli alle 10-vuotias. Kun katsoin lasta kohti, niin puolisoni käski hyvin aggressiivisesti minua olemaan huomioimatta lasta mitenkään. Hän käski, etten saa antaa lapselle yhtään rahaa. Koko seurueemme käyttäytyi kuin tätä lasta ei olisi olemassakaan, mutta hän ei liikkunut mihinkään. Hetken päästä hän poistui, mutta tuli takaisin pitäen langanlaihaa, likaista hampaatonta mummoa kädestä. He molemmat jäivät seisomaan pöydän viereen. Lopulta lapsi meni polvilleen maahan ja ojensi kätensä. Silloin yksi puolisoni sukulaismiehistä antoi lapselle rahaa ja hän poistui mummon kanssa.

Likaisia katulapsia oli kaikki paikat täynnä. Jos kävelit kadulla, niin et saanut koskaan kävellä rauhassa, vaan joka kulmassa sinua oli nykimässä hihasta resuisten ihmisten joukko, jotka yrittivät kaupitella sinulle mitä milloinkin. Joukossa oli aivan pieniä lapsia, jotka kulkivat ympäriinsä aivan yksikseen ja lähestyivät aikuisia ihmisiä yrittäen myydä heille kaikenlaista, vaikka eivät edes osanneet muuta kieltä kuin omaansa. Samanikäiset lapset Suomessa eivät tekisi muuta kuin katsoisivat piirroselokuvia, unelmoisi kasasta leluja ja parkuisi lisää karkkia.

Näille resuisten ihmisten joukolle loi hirvittävän kontrastin varakkaat ihmiset täysin jääkylmällä asenteellaan. Kehitysmaissa ei uskota mihinkään yleiseen ihmisarvoon ja siihen, että kaikki ihmiset ovat asemasta riippumatta samanarvoisia. Kehitysmaiden ihmisten ajatusmaailmassa on olemassa parempia ihmisiä ja huonompia ihmisiä. Isoin määrittävä tekijä on se, että onko ihmisellä rahaa vai ei. Tämän erään kehitysmaan varakkaat ihmiset asuivat valtavissa kartanoissa, joissa oli kolme metriä korkeat muurit ja he kulkivat joka paikkaan joko taksilla tai omalla autolla. Puolisoni isä oli erittäin varakas ja hänellä oli valtava kartano, valtava puutarha, oma strutsi- ja krokotiilifarmi sekä kolme sisäkköä. Hänellä oli myös oma autokuski. Kuljimme joka paikkaan aina isän autolla ja kuski oli aina mukana. Kuski oli aina töissä ja hänen piti lähteä ajamaan tasan silloin, kun isä kuljetusta sattui tarvitsemaan. Koska puolisoni isä oli näin varakas pääsin tietysti minä automaattisesti varakkaiden ihmisten porukoihin ja pääsin näkemään myös niitä. Kuljimme muun muassa hyvin kalliissa ostoskeskuksissa, missä kaikki hinnat olivat Yhdysvaltojen dollareissa, ja mitkä muodostivat täydellisen kontrastin muun kaupungin kuumille, likaisille ja täpötäysille kauppahalleille. Näin, miten ostoskeskuksiin saapui muitakin ihmisiä omien autokuskien kuljettamina hienoissa puvuissa ja sliipatussa tukassa. He ajoivat suoraan ostoskeskuksien vartioitujen ovien eteen ja kävelivät vain kaksi metriä oville. Kaduilla he eivät kävelleet.

Eräs hyvin silmiinpistävä piirre oli myöskin ihmisten arvojärjestys. Et ollut koskaan tilassa, missä EI olisi ollut jonkinlaista arvojärjestystä. Arvojärjestys näkyi jo puheessa, sillä kukaan ei koskaan puhutellut toista ihmistä pelkällä nimellä, vaan siihen liitettiin AINA titteli. Paikalliset tittelit olivat isosisko, pikkusisko, isoveli, pikkuveli, äiti, isä, isoäiti ja isoisä. Titteli määräytyi iän, varakkuuden ja arvoaseman mukaan. Jos rikas ja köyhä kohtaavat toisensa, niin vaikka köyhä olisi vanha ja rikas nuori kloppi, niin rikas on aina isoveli. Sama meininki on työnantaja-työntekijä – tai opettaja-oppilas -suhteessa. Jos varakkuudeltaan samanarvoiset ihmiset kohtaavat toisensa, niin titteli ja hierarkia menee iän mukaan. Nuorempi ei koskaan astu vanhemman varpaille. Hierarkioita ei koskaan sivuutettu ja ihmiset tiesivät heti, että mihin asemaan itse kuuluu tai mihin asemaan joku toinen kuuluu. Myös se oli hämmästyttävää, miten tarkasti tätä asetelmaa noudatettiin. Itse olin hyvin rikkaan miehen lapsen puoliso eli olin automaattisesti hierarkiassa korkealla ja olin isosisko. Tämän aseman paikalliset ihmiset antoivat minulle automaattisesti omasta aloitteestaan. En itse sitä edes ymmärtänyt vaatia, enkä olisi huomannut, jos sitä ei olisi minulle erikseen annettu. Koko kokemus oli hämmentävä. Mitään vastaavaa ei ole olemassakaan Suomessa. Meillä jopa presidentti on vain yksi ihminen toisten joukossa.

Miksi köyhissä maissa on olemassa kaikkea ikävää, kuten huumekauppaa, ihmiskauppaa, lapsityövoimaa, bordelleja, väkivaltaa ja riistoa? Siitä yksinkertaisesta syystä, että näillä ihmisillä ei ole vaihtoehtoa. Esimerkiksi kaikki koulutus paskaduuneista lähtien maksaa suuret summat rahaa ja jos sinulla ja suvullasi ei ole rahaa, niin sinulla ei ole rahaa! Katselin erään kaakkoisaasialaisen kehitysmaan yliopiston lukukausimaksuja ja ne olivat niin korkeat, että vain kyseisen maan kaikista rikkaimmat ihmiset kykenevät ne maksamaan. Sinä et voi kouluttautua johonkin hyvään ammattiin ja alkaa tienata. Muita keinoja on keksittävä. Siinä pelissä on kaikki keinot sallittuja ja ihmishenki on halpa. Varsinkin, kun maan yleinen ilmapiiri on sellainen, kuin ylhäällä kuvailin. Köyhien maiden naimaikäisillä ihmisillä on lähes kaikilla puoliso ja lapsia. Halusit tai et. Perhe on ruokittava. Lisäksi kehitysmaissa on normaali käytäntö, että aikuistuneet lapset huolehtivat vanhemmistaan. Et huolehdi pelkästään omista pennuistasi, vaan myös vanhemmistasi ja mahdollisesti isovanhemmista, sedistä ja tädeistä. Et yksinkertaisesti voi jäädä tuleen makaamaan. Eteenpäin on mentävä, vaikka kuinka vituttaisi ja vatuttaisi ja ahdistaisi ja masentaisi.

Tämä on kehitysmaan todellisuus.

Pääsääntöisesti kehitysmaan ihminen ei ymmärrä mistään ihmisoikeuksista, naistenoikeuksista, lastenoikeuksista tai tasa-arvosta hevonhelvettiäkään. Näitä ei ole hänen maassaan ja hänen todellisuudessaan olemassa. Hän ei ymmärrä hevonhelvettiä myöskään suvaitsevaisuudesta tai muistakaan länsimaissa trendikkäistä jutuista. Hän ymmärtää vain oman, hyvin rajatun todellisuudensa. Kaikki muu on hänelle höpönlöpöä. Hän myös elää tämän oman todellisuutensa mukaan, vaikka hän tulisi Suomeen tai muuhun kehittyneeseen maahan. Hänen kulttuurinsa ei lähde hänestä yhtään mihinkään ja mikään ei saa häntä ajattelemaan edes puoliksi sillä tavalla kuin me ajattelemme, ellei hän ole jo valmiiksi kiinnostunut meidän ajattelutavastamme, kokee sen paremmaksi kuin omansa ja haluaa elää meidän tavallamme. Minun lukioaikainen puolisoni oli tullut Suomeen 2-vuotiaana ja käynyt suomalaisen koulun. Hän puhui suomea ilman aksenttia. Hän siis oli täysin suomalaistunut. Tästä huolimatta hän oli aivan selkeästi ulkomaalainen ja se hänen oma kulttuurinsa oli hänessä erittäin vahva. Se tuli ilmi tämäntästä ihan oudoissakin asiayhteyksissä. Erosin hänestä ja hieman myöhemmin aloin seurustella suomalaisen kanssa. Ero oli kuin yöllä ja päivällä ja silloin tajusin, että sillä on koko maailma eroa, että seurusteletko suomalaisen vai ulkomaalaisen kanssa.

Jos näin voimakkaasti suomalaistunut ulkomaalainen on yhä selkeästi ulkomaalainen, niin mitä voit odottaa sellaiselta ulkomaalaiselta, joka tulee Suomeen aikuisiällä ja joka ei välttämättä tiedä Suomesta tai eurooppalaisesta kulttuurista valmiiksi yhtään mitään? On silkka fakta, että ihminen on aina oman kulttuurinsa tuote ja hän tuo sen oman kulttuurinsa ajattelutavan mukanaan, vaikka matkaisi maailman ääriin. Se pätee ihan kaikkiin, myös sinuun ja minuun. Jos menisit keskelle pimeintä Afrikkaa, missä tyttölasten sukuelimet silvotaan ja ommellaan umpeen, leskien sormet katkotaan ja miehillä on sata vaimoa ja sata orjaa ja ihmiset purevat rituaaleissa koiranpennuilta päät irti, niin sopeutuisitko kyseiseen paikkaan naps vaan ja ajattelisit, että jees, näin pitääkin olla, hyvä homma. Helvetissä et! Ajattelet yhä niinkuin eurooppalainen ajattelee ja tulet aina ajattelemaan. Samaa pätee näihin kehitysmaalaisiinkin. He eivät luovu omasta arvomaailmastaan.

Täällä kehittyneissä maissa meillä on oma pieni maanpäällinen Xanadu, oma Atlantis, missä kadut kiiltävät ja lapset eivät kuole nälkään pimeillä kujilla, missä koulutus on ilmaista ja missä valtio heittelee kultakolikoita kadulle, joten köyhimpienkin yksinhuoltajien äpärälapsista voi tulla huippukirurgeja, suurlähettiläitä ja asianajajia. Täällä viini virtaa ja ihmiset tanssivat isoissa kulkueissa kukkaseppeleet päässä rakkautta jakaen, erikoislääkäri on ilmainen, naiset vilauttelevat tissejään ja pikkupöksyjään ja pääministerin kämppään pääsee asumaan ilmaiseksi. Okei, kärjistettyä, mutta kuitenkin. Mieti tätä kaikkea hetki kehitysmaalaisen silmin. Hänelle me olemme Xanadu ja Atlantis. Me olemme täydellinen paratiisi ja nirvana, jotakin aivan muuta kuin hänen oma maansa. Miksi kehitysmaalainen EI haluaisi tulla tänne? Totta helvetissä hän haluaa tulla tänne!

Mutta samaan aikaan kehitysmaalainen ei tajua hevonhelvettiä siitä, että miten tämä maa toimii. Hän ei tiedä yhtään mitään siitä, että millaisia meidän tapamme ovat, millainen on meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä. Miten hän voisikaan tietää? Ei mitenkään. Hän tietää meistä yhtä paljon kuin me tiedämme jonkun kaukaisen maan kulttuurista ja tavoista. Hän tulee tänne, koska hän ajattelee tämän olevan Xanadu. Ei häntä kiinnosta meidän tapamme. Hän ymmärtää vain omansa.

Ja samaan aikaan me Xanadun asukkaat olemme menettäneet kaiken käsityksemme todellisuudesta, koska olemme tanssineet liian kauan kullatuilla kaduilla. Me emme ymmärrä hevonhelvettiä kehitysmaiden todellisuudesta. Meidän maassamme ei yksinkertaisesti ole olemassa kehitysmaiden ongelmia, emmekä me kykene niitä mitenkään edes kuvittelemaan. Olemme hyväuskoisten hölmöjen maa, kuten pakistanilainen kirjailija meitä kuvasi, ja tällaisia olemme siitä syystä, että emme ymmärrä yhtään mitään oikeista ongelmista. Me emme ymmärrä, että millaista mentaliteettia vaatii se, että olet kasvanut ja elänyt oikeiden ongelmien ympäröimänä. Vinkkivitonen: siellä karisee kaikki hyväuskoisuus jo kehdossa ja tilalle kasvaa kieroutunut opportunismi ja häikäilemättömyys. Häikäilemättömyydestä on kehitysmaan ihminen tehty. Hyväuskoisuuteen ei yksinkertaisesti ole varaa.

Ja häikäilemättömyys ei kehitysmaan ihmisestä lähde edes hakkaamalla. Tämä on silkka fakta. Truismi. Eräässä entisessä työpaikassani oli afganistanilainen työntekijä. Tämä henkilö päivitteli suureen ääneen sitä, että miksi suomalaiset eivät koskaan kierrä veroja. Hän kertoi, että kaikki hänen afganistanilaiset kaverinsa ympäri Eurooppaa tekevät niin. En suomalaisena hölmönä ymmärtänyt yhtään, mistä hän puhui, joten hän piirsi minulle kuvioita paperille ja väänsi rautalangasta. Kaikki hänen tuttunsa olivat tietoisia Suomen ja muiden Euroopan maiden lakien porsaanrei'istä ja heistä kaikki käyttivät näitä hyväkseen. Hän esimerkiksi sanoi, että on hyvin yleistä tehdä osa vuodesta töitä yhdessä maassa ja osa toisessa. Ilmoitat molempien maiden verovirastoon vuosituloiksesi vain sen määrän, minkä tienaat kyseisessä maassa. Kun tulosi menevät alle tietyn rajan, niin et maksa veroja. Vaihdat aina maata siinä vaiheessa, kun rajat paukkuvat ja tuloksena et maksa koskaan veroja mihinkään maahan. Maan vaihtaminen on helppoa siitä syystä, että näillä ihmisillä on laajat ystäväverkostot ja kaikki nukkuvat vuorollaan toistensa sohvilla. Hän sanoi, että tämä meininki on ihan normaalia ja oli aivan ihmeissään, että miksi suomalaiset eivät tee näin. Hänestä se on silkkaa typeryyttä.

HERÄTYS, SUOMI! HERÄTYS, EUROOPPA!
Nyt vittu ne päät pois perseestä ja jumalauta tutustukaa pikkasen muuhun maailmaan. Olen viime aikoina alkanut piruuttani tökkiä suvakkeja ja ottanut selvää, että millaisia reaktioita heistä saa irti tähän pakolaiskysymykseen liittyen. Olen ollut täysin pöllämystynyt kaikesta siitä tyhmyydestä. Suvakkien lausahdukset ovat noudattaneet juuri sitä täyttä vihjeettömyyttä ja sinisilmäistä mentaliteettia, joka syntyy ongelmittomia kullattuja katuja tanssiessa. Rakkaat ihanat mussukat, tätä menoa meillä ei enää ole niitä kullattuja katuja, vaan likaisia haisevia katuja täynnä lasten ja mummojen ruumiita. Hyvinvointivaltio rahahanoineen ja taikaseinineen ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan jokin hyvinvointivaltion synnyttää ja ylläpitää sitä. Ja se ei ole maailmanpoliisina ja maailmanparantajana oleminen. Tänne ainoastaan virtaa häikäilemätöntä jengiä ottamaan tästä kaikesta ilon irti niin kauan kuin jotain iloa irtoaa. Miksi on niin vaikeaa tajuta, että hyvinvointivaltio ei ole mikään ikuinen ja iänkaikkinen haavoittumaton systeemi? Paskasta, verestä ja liasta olemme tulleet ja sinne voimme päätyä takaisin jo seuraavalla vuosikymmenellä ja sitten ollaan takaisin pimeällä keskiajalla ja se on vain teidän syytänne.

Olen vuosia ja vuosia sanonut, että kun systeemi romahtaa, niin katuojissa tulee olemaan ruuhkaa. Valtaosa maailman kaikista ihmisistä on kaikkina maailmanaikoina ollut aina rutiköyhiä ja minä olen itse omilla silmilläni nähnyt ne katuojat ja mitä niissä lilluu. Sama meininki oli meillä täällä Eurooppassakin vielä ennen toista maailmansotaa eli vain yksi ihmisikä sitten. Minä en helvetissä halua niitä ojia tänne Suomeen. Tätä Xanadua on kestänyt vain vähän aikaa, mutta näköjään riittävän kauan aikaa, jotta ihmisiltä on kadonnut todellisuudentaju. Mutta näköjään kehitystä ei voi tässäkään asiassa estää. En tiedä, voiko nykyistä tilannetta korjata enää mitenkään. Pitäkää siis kiinni, olemme syöksykierteessä kohti helvettiä. Pelastautukoon ken voi.

Lisälukemista tästä kehitysmaa-aiheesta tarjoilee nimimerkki Valkea blogissaan. Linkin takana on pakistanilaisen Hollantiin muuttaneen islaminuskoisen mamun tarina ”Alankomaiden tuho eli hyväuskoisten hölmöjen maa”. Kirjoituksessa kyseinen mamu kertoo omin sanoin, miltä tuntuu elämä kehitysmaassa ja miltä tuntuu saapua Xanaduun. Kirjoitus on yksi parhaimmista koskaan lukemistani jutuista. Se on äärettömän valaiseva ja informatiivinen, joten suosittelen ihan jokaista lukemaan. Lisäksi se kertoo karua tarinaa sensuurista ja totalitarismista nykyajan Euroopassa. Kauas eivät ole omenat puusta pudonneet, kun emme pääse Natsi-Saksasta ja Neukkulasta yhtään mihinkään. Kaikki paskaksi ja palamaan Aatteen puolesta, myös sinä ja minä ja hyvinvointivaltio.

torstai 10. syyskuuta 2015

Ählätit miehittävät Eurooppaa parhaillaan ja päättäjämme auttavat heitä


Kuten edellisessä postauksessa opimme tänne tulevat turvapaikanhakijat eivät ole pakolaisia. Heillä on aivan muut motiivit tulla tänne ja näistä varmaan oleellisin on se, että täällä saa rahaa taikaseinästä ilman, että tekee mitään. Ruokaakin saa ilmaiseksi ja jopa pääministerin luo pääsee asumaan! Ilmaiseksi, tottakai. Voi veljet, kuka tänne nyt EI haluaisi? Kelailkaa asiaa pikkasen kehitysmaalaisen näkökulmasta.


Ja kuka näiden hemmojen täysihoidon maksaa? Sinä ja minä. Meidän verorahoillamme elelevät täällä samaan aikaan, kun Suomen valtiolta on rahat totaalisen finaalissa.

Asia tosin tuskin oli tässä. Mediassa on väläytelty sitä, miten ISIS on uhannut lähettää Eurooppaan tuhansia sotilaita soluttautuneina. Jos jotakin olen oppinut, niin sen, että ählättien kanssa pitää varautua kaikkeen. Ählätit tekevät meidän näkökulmastamme kaikkea aivan uskomatonta ja he myös aivan oikeasti uskovat asiaansa. Älä koskaan aliarvioi ählätin parranpärinää. Lisäksi Eurooppaan lähiaikoina vyöryneet turvapaikanhakijat ovat olleet lähestulkoon kaikki nuoria miehiä. Ei naisia, ei lapsia, ei vanhuksia, ei sairaita tai vammaisia. Nuoria hyväkuntoisia miehiä. Sotilasainesta. Hälytyskellot, anyone?





Kuvissa oleva mies on Fahad Firas, joka tuli Suomeen turvapaikanhakijana ja heitti huonoa läpändeerosta pääministeri Sipilälle. Tosi kärsivän näköinen ja oloinen on joo. Sotilasainesta enemmänkin...

Huomattavaa on myös se, että maailman rikkaimpiin kuuluvat islaminuskoiset maat eivät ole vastaanottaneet yhtään turvapaikanhakijoita! Nuo maat ovat ne maat, minne kaikkien ählättien tulisi ensisijaisesti hakeutua. Kulttuuripiiri ja uskonto ovat samat ja rahaakin löytyy jaettavaksi asti. Hemmettiäkö ne pakolaiset tänne asti raahautuvat? Paitsi jos motiivina onkin oikeasti Euroopan miehittäminen...?

Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Eikö ketään ole alkanut mietityttämään, että mitähän himskattia suljettujen ovien takana on oikein meneillään?
* Pääministeri Sipilä lahjoittaa oman kämppänsä turvapaikanhakijoille ja kehottaa muitakin tekemään samoin
* Ruotsalaiset eivät vaadi henkilöllisyystodistusta Suomeen matkustavilta pakolaisilta, jotta paperittomien ihmisten matkustaminen olisi helpompaa
* Poliisi halutaan poistaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta
* Leikkaukset senkun vaan jatkuu, mutta turvapaikanhakijoille löytyy kyllä hulluja summia rahaa kuin ihmeen kaupalla
* Uusia vastaanottokeskuksia perustetaan väkisin ja jopa täysin salassa

Liittyvätkö nämä kaikki asiat jotenkin toisiinsa? Kysytään muutama kysymys:
* KUKA tekee näitä päätöksiä vastaanottokeskuksista? Kuka on kaiken pääarkkitehti? Millaisella taholla on valta perustaa vastaanottokeskuksia kunnan alueelle ilman kunnan suostumista? Mistä tämä taho on valtansa saanut?
* Mikä on Sipilän ja muiden Suomen päättäjien asema tässä asiassa? Tässä tulee sellainen kutina perseeseen, että hallitus haluaa edesauttaa tämän maan miehitystä, kahtiajakoa ja luhistumista. Mielestäni tässä on kolme vaihtoehtoa:
a) Sipilä on aivan saatanan tyhmä.
b) Sipilä hyötyy tästä kaikesta jotenkin (hänellä on joku diili ihmissalakuljettajien kanssa).
c) Joku erittäin voimakas taho on painostanut/pakottanut Sipilää.
Pidän ensimmäistä vaihtoehtoa erittäin epätodennäköisenä, sillä kyse on kumminkin valtion päämiehestä. Hän on aivan taatusti tietoinen kaikesta siitä, mistä mekin olemme ja kaupanpäällisiksi hän tietää kaikkea sellaista, mitä meistä kukaan ei tiedä, sillä asemansa vuoksi hän pääsee paikkoihin, mihin meistä kukaan ei pääse ja hän tapaa sellaisia ihmisiä, joita meistä kukaan ei voi koskaan tavata.


Jaska Brown on sitä mieltä, että me olemme sodassa jo nyt.

Kuten eräs duunikaverini sanoi eilen: "Mä en tajua enää mitään, että mitä tässä maassa tapahtuu."

Turvapaikanhakijat eivät ole pakolaisia

Allaoleva teksti on Vasahammerin blogista. Teksti on suomennos Tundratabloids -sivustolla ilmestyneestä tekstistä. Tämä on mielestäni niin tärkeä, että koin asiakseni jakaa tämän täällä.

Mitä tekstistä opitaan:
* Tänne tulevat "turvapaikanhakijat" maksavat järjestäytyneelle rikollisuudelle matkasta Eurooppaan
* Matka maksaa niinkin paljon kuin 20 000 dollaria
* Toiminta on tarkasti organisoitua ja ihmiset tietävät täsmälleen, mitä tekevät
* Myös matkalle lähtijät ("turvapaikanhakijat") tietävät täsmälleen, mitä tekevät
* Järjestäytynyt rikollisuus käyttää hyväkseen eurooppalaisten sinisilmäisyyttä ja kertoo asiakkailleen eli "turvapaikanhakijoille", että millaisia nyyhkytarinoita heidän tulee kertoa
* Hommaan liittyy kaikenlaista rikollisuutta, kuten laitonta maahantuloa, rajavartioiden lahjomista ja passien väärentämistä
* TURVAPAIKANHAKIJAT EIVÄT OLE HÄDÄNALAISIA EIVÄTKÄ KÖYHIÄ!

********

Ammattini takia pakolaiset kertovat minulle asioita, joita he eivät kerro journalisteille tai viranomaisille rajavalvonnassa ja poliisissa.

Minua kiinnosti, miten salakuljetusreitit toimivat. Sain selville asioita, joiden pitäisi kiinnostaa ketä tahansa kuten tiedotusvälineitä ja asiasta vastuussa olevia viranomaisia. Löysin asioiden oikean laidan enkä sitä sokerilla kuorrutettua versiota, joka on tarkoitettu medialle. Yritin löytää henkilön, joka kertoisi mahdollisimman paljon siitä, miten asiat tapahtuvat oikeasti. Jos joku haluaisi matkustaa tätä reittiä, miten hänen pitäisi toimia?

Hän kertoi minulla matkan alkuvaiheista, ennen kuin hän saapui tänne. Hänen mukaansa kaikki toimivat näin. Matka maksaa 16 – 20 000 dollaria, ei vähempää. Hän myös kertoi, että Teheranissa kaikkien afgaanien ja persiaa puhuvien salakuljettajat ovat iranilaisia, entisiä pakolaisia tai iranilaisia, jotka jo asuvat Euroopassa.

Kyseessä on laaja verkosto ympäri Eurooppaa, joka on jaettu arabien ja iranilaisten kesken. Kummallakin osapuolella on omat salakuljetusverkostonsa, ja sitä, joka loukkaa toisen aluetta, rangaistaan ankarasti esimerkiksi tapauksessa, jossa iranilainen salakuljettaa jonkun arabien käyttämää reittiä tai päin vastoin.

Hän kerto, että jos afgaani tai arabi haluaa päästä Eurooppaan, Teheranissa on kuuluisa paikka nimeltään Azadin aukio. Hänen mukaansa tietyllä aukion osalla ihmissalakuljettajat tarjoavat palveluitaan nuorille ihmisille. Yleensä se toimii niin.

He sanovat: ”Veloitan sinulta 16 000 euroa tai dollaria ja vien sinut Saksan Müncheniin.” Yleensä tavanomainen reitti kulkee Teheranista Müncheniin. Tämän jälkeen he siirtävät rahat tilille. Kysyin: ”Kuka maksaa matkan?” Hän vastasi, että isäni maksoi minun puolestani. Kyseessä oli afgaani, puoliksi lukutaidoton mies ja hänen isänsä luultavasti ei hänkään osannut lukea, joten he mitä luultavimmin olivat rikollisia. Kenelläkään lukutaidottomalla afgaanilla ei voi olla tuota määrää käteistä.

Hänen isänsä takaa tietyn rahasumman laittomalta rahanlainaajalta Teheranissa. Sieltä löytyy useita mustan pörssin rahanlainaajia, jotka myyvät laittomasti ulkomaan valuuttaa. Pankista saa vain tietyn rahasumman mutta ei enempää. Jos tarvitset enemmän, sinun on turvauduttava laittomiin rahanvaihtajiin.

He värväävät kolmannen henkilön Teheranissa vaihtamaan rahat, kun henkilö on jo Saksassa. Tämä soittaa kotiin ja kertoo, että hän on selviytynyt päämääräänsä Münchenissä ja kotoa lähetetään rahat laittoman rahanlainaajan kautta ihmissalakuljettajalle ja tämän verkostolle.

Sen jälkeen turvapaikanhakijat istutetaan kuorma-autoihin, jotka ovat täynnä nuoria afgaaneja ja iranilaisia. Kuorma-auto ajaa Turkin rajan yli. Jos he eivät pysty ylittämään rajaa suoraan, he ajavat Iranista Irakin kurdialueelle ja sieltä Turkkiin. Näin tehdään siksi, että Iranin ja Turkin raja on nykyisellään vaikeammin ylitettävissä. Tavallisesti Turkin rajan ylitys edellyttää rajavartijoiden lahjomista. Hänen mukaansa muutama tuhat riittää, ja sen jälkeen he ajavat kuorma-autot rajan yli ja maksavat rajavartijoille. Sen jälkeen turvapaikanhakijat ajetaan paikkaan, josta he pääsevät Eurooppaan meneviin veneisiin.

Hänen mukaansa ihmiset, jotka pumppaavat ilmaa veneisiin ovat turkkilaisia mutta veneet ovat iranilaisia. Iranilaisella ja arabialaisella haaralla on omat veneensä ja oma henkilökuntansa, joka täyttää veneet.

Sitten he maksavat muutaman tuhat euroa veneilijöille, mutta tämä tapahtuu jonkinlaisen monimutkaisen luottojärjestelmän kautta. Rahaa ei oikeasti käytetä matkan aikana. Kukaan ei luota kehenkään, mutta verkosto saa rahansa.

Ja niin he saapuvat Kreikan Kos-saarelle tai muuhun määränpäähän. Sen jälkeen käytössä on laaja verkosto salakuljettajia. Yksi syy, miksi pakolaiset heittävät heille tarjotun ruoan menemään, on se, että joillakin on sopimus salakuljettajien kanssa siitä, että ruoka, majoitus ja matka on maksettu. He saavat kaiken salakuljettajilta eivätkä tarvitse Punaisen Ristin apua.

Hän meni Kreikassa ihmissalakuljettajan luo ja asui vaimonsa kanssa hänen luonaan. He veivät hänet Makedonian ja Serbian läpi ja opastivat häntä. Kuten sanoin, kullakin kieliryhmällä on oma reittinsä. Alueet ja kulkureitit on jaettu ryhmien välillä. Kukin ryhmä vie omat asiakkaansa merkittyä reittiä omalle salakuljetusryhmälleen.

Sitten heidät viedään Unkariin, jossa heille on ostettu matkaliput valmiiksi, koska he eivät osaa maan kieltä. He vievät heidät oikeisiin juniin, jotka kuljettavat heidät ensin Itävaltaan ja sen jälkeen Saksaan. Sen jälkeen joku toinen ottaa heidät hallintaansa ja vie heidät poliisille tai muulle viranomaiselle, joka rekisteröi heidät.

Salakuljettajat kertovat heille, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. He kertovat tarinan, joka heidän pitää kertoa, minne mennä ja minne ei saa mennä. He kertovat asiakkailleen kaikista asioista. Jos joku ei jostain syystä halua jäädä Saksaan vaan haluaa muualle, hänen täytyy maksaa lisämaksu, jolloin hän jatkaa Tanskaan, Ruotsiin tai Suomeen.

Hän kertoi tulleensa vaimonsa kanssa Saksaan, mutta hän ei halunnut jäädä sinne, koska siellä oli liian täyttä. Hän halusi muualle. Hänen käsittelijänsä, Ruotsin passin omistava iranilainen kertoi, että auto odottaa ulkopuolella. Ajan sinut ja vaimosi Ruotsiin. Sen jälkeen hän valitti, että Ruotsi ja siellä sijaitseva pakolaiskeskus oli liian täynnä, joten hänelle tarjottiin mahdollisuutta matkustaa Suomeen. Hänet luovutettiin toiselle salakuljettajalle, joka kuljetti hänet Suomeen.

Heidän mukaansa asiat ovat hyvin täällä ja he aikovat jäädä.

Hänen mukaansa salakuljettajat tarjoavat rahakkaille asiakkaille kahta väärennettyä passia, toista konfliktimaasta ja toista normaalista maasta. Toisessa on Saksan viisumi valmiina.

Kysyin, mihin tarvitaan ”normalin maan” passi. Näin tehdään, koska halutaan välttää jättämästä jälkiä. Se toimii näin. Hänen sukulaisensa näytti ”aasialaiselta” (jotkut afganistanilaiset näyttävät siltä), jolloin salakuljettajat teki hänelle kiinalaisen passin. Hän teeskenteli kiinalaista ja salakuljettajat lisäsivät passiin kiinalaisen viisumin.

He lensivät saksaan. Koska vaimolla oli viisumi, hänen sormenjälkiään ei otettu. Kun hän lähti lentokentältä, hän heitti kiinalaisen passinsa pois, meni pakolaiskeskukseen ja väitti olevansa afgaanipakolainen, joka matkusti jalan.

Näin se homma toimii. Väärennettyjä passeja on paljon. Hän (Suomessa asuva afgaanipakolainen) sanoi, että valtaosa passeista ja viisumeista on väärennettyjä.

Kyseessä on selkeästi rikollinen toiminta. Tänne saapuvat ihmiset eivät missään nimessä ole varakkaita, monet ovat pelkästään rikollisia. Kaikki eivät ole, mutta ne, joiden itse olen nähnyt saapuvan ovat puhtaasti rikollisia. Hän kertoi paikkojen ja ihmisten nimet minulle eli niiden paikkojen, joiden läpi hän ajoi, ja niiden ihmisten, jotka kuljettivat häntä. Hän asui Saksassa ja Kreikassa. Hän kertoi minulle kaiken.

Jos ihmisellä on rahaa matkustaa Eurooppaan, hänellä on rahaa elää Turkissa. Ihmiset ovat niin herkkäuskoisia ja naiiveja. Jos koko tämä toiminta julkaistaisiin tiedotusvälineissä, ihmisten asenteet kääntyisivät turvapaikanhakjoita vastaan melko nopeasti.

Hänen mukaansa Syyriasta veneellä tulleista ihmisistä 99 prosenttia eli Turkissa jo ennen sodan alkua. Hänen mukaansa kaikki ovat vauraita. Tämä on totta. Olen nähnyt heidän matkustelevan taksissa ympäri Helsinkiä. Tänne saapuvat syyrialaiset ovat erittäin varakkaita eivätkä köyhiä ja syrjäytyneitä. Todellisia pakolaisia ovat ne syyrialaiset, jotka elävät leireillä Syyriassa tai Turkissa.

Tietysti en voi luottaa kaikkeen, jota afgaanit kertovat syyrialaisista, koska nämä vihaavat toisiaan. He eivät tule keskenään lainkaan toimeen pakolaisleireillä, ja heidän keskinäiset suhteensa ovat todella kireät. Afgaanit, joiden kanssa olen keskustellut, sanovat, että syyrialaiset juhlivat läpi yön ja heittelevät rahaa ympäriinsä samalla, kun he ottavat vastaan suomalaista sosiaalitukea ja käyttäytyvät kammottavasti heitä kohtaan. Olen nähnyt tämän itse. Usein he (syyrialaiset pakolaiset) soittavat taksin ja matkustavat kaupunkiin näistä pakolaiskeskuksista.

Afgaanit eivät oikeasti ole afgaaneja, kuten esimerkiksi Pataanien provinssista. He ovat kaikki Iranista, jotkut ovat jopa syntyneet siellä ja osa täysin iranilaisia. Iranissa elävät afgaanit ovat täysin turvassa. Olosuhteet eivät ole hyvät mutta ne ovat turvalliset.

******

Sairaanhoitajapulaa ei ole

Mediassa on pitkään puhuttu siitä, että Suomeen tarvitaan maahanmuuttajia paikkaamaan terveydenhoitoalan työntekijäpulaa. Tänne tarvitaan ulkomaalaisia sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Mediassa on myös alkanut liikkua suvakkien propagandaa siitä, että turvapaikanhakijoiden joukossa on hyödyllisiä ihmisiä, kuten korkeastikoulutettuja lääkäreitä.

Olen kertonut aiemmin omista kokemuksistani työmaailmassa. Suomen työtilanne on aivan järkyttävän katastrofaalisen perseestä. Töitä EI OLE. Terveydenhoitoalaa on pidetty viimeisenä linnakkeena, mille työllistyy. Sain kuitenkin kuulla asiasta sisäpiirin tietoa, minkä haluan nyt jakaa teille.

Äitini on sairaanhoitaja. On ollut vuosia, ja hänellä on todella laajat verkostot alalla. Tuntee oikeat ihmiset ja on aikaisemmin vaihtanut työpaikkaa lennosta suhteittensa avulla. Mennyt sinne, missä tarjotaan eniten yms. Äitiäni on kohdannut henkilökohtainen tragedia, minkä vuoksi hän haluaa pois nykyisestä asuinpaikastaan. Tämä ei ole kuitenkaan häneltä onnistunut, koska hänen on pidettävä kynsin hampain kiinni nykyisestä työpaikastaan. Äitini kertoi, että sairaanhoitajien avoimia työpaikkoja ei juuri ole ja jos jossain aukeaa paikka, niin sitä saattaa hakea yli 100 ihmistä. Eli toisinsanoen kilpailu on äärimmäisen kovaa, vaikka se ei olekaan yhtä kovaa kuin omalla alallani (200-300 hakijaa avointa työpaikkaa kohden). Äitini olisi halunnut muuttaa siihen kaupunkiin, missä minä asun, mutta hän ei saanut töitä. Hän haki töitä, mutta ei saanut hakemuksiinsa mitään vastausta. Hän kertoi myös, että ne hoitajat, jotka ovat vaihtaneet alaa tai yrittäneet vaihtaa alaa, ovat joutuneet palaamaan takaisin hoitoalalle, koska muualla ei ole mitään töitä.

Voi jeesusmaria armahda.


Lääkäreistä en tiedä. Äitini luonnollisesti on paljon lääkäreiden kanssa tekemisissä ja vielä viime keväänä hän väitti, että lääkäreistä todella on pulaa ja joillakin paikkakunnilla saattaa olla kuukausia lääkärin paikka avoinna ilman, että yksikään ihminen hakee paikkaa. Pitäisi haastatella asiasta jotakuta lääkäriä. Sen kyllä tiedän, että työnvuokrausfirmoja on alkanut ilmestyä myös lääkäreille. Voiko tämä olla muu kuin paha merkki? Työpaikallani pyörii paljon lääkäreitä ja olen nähnyt heillä lääkärien työnvuokrausfirmojen logoja vaatteissa.

Meillä EI OLE minkäänsortin työvoimapulaa! Päinvastoin, meillä on ennätysmäärät työttömiä ja syrjäytyneitä! Me emme tarvitse yhtäkään maahanmuuttajaa työvoimapulaa paikkaamaan!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Suomen kansan viha

Vaikka Facebook onkin syöpää monella tasolla on se kaikenmaailman verkostoitumiseen aivan huisi työkalu. Tämän vuoksi en ole lopettanut kyseisen sivuston käyttämistä.

Liityin jokin aika sitten erään suomalaisen poliittisen puolueen viralliseen Facebook-ryhmään ja sivusto alkoi ehdotella minulle ”muita samankaltaisia sivuja”. Löysin tätä kautta useita maahanmuuttovastaisia tai anti-islam -ryhmiä ja liityin huvikseni niihin kaikkiin viime viikolla. Löysin myös useita kansainvälisiä ryhmiä, kuten eri maiden ”suojelukaarteja” (englanniksi defence league; ovat jotain epävirallisia kansallismielisiä ryhmittymiä), valkoihoisten kansainväliseen yhteistyöhön pyrkiviä ryhmiä sekä sotaa islamia vastaan lietsovia ryhmiä. Joissakin ryhmissä oli tuhansia jäseniä eli eivät ole mitään itsekseen jupisevien peräkammarinpoikien pikkuporukoita.

Ryhmät ovat erittäin aktiivisia. Niihin tulee uusia viestejä jatkuvalla syötöllä, enkä kerkea enää lukemaan Facebookista juuri muuta. En tiedä, mitä kavereilleni kuuluu, sillä heidän päivityksensä hukkuvat näiden islamvastaisten ryhmien viestien alle. Olen nyt kuulunut niihin vasta muutaman päivän, mutta jo nyt minulle on tullut päivänselväksi, että ihmiset ovat kertakaikkiaan raivoissaan. Eivät siis pikkasen vittuuntuneita, vaan R-A-I-V-O-I-S-S-A-A-N. Olen jo nyt nähnyt useita kertoja jonkun puhuvan sodasta islamia, hallitusta ja/tai maahanmuuttajia vastaan ja toiset yhtyvät kuoroon. Useampi henkilö on ilmoittanut liittyvänsä välittömästi aseelliseen ryhmään, mikäli sellainen jostain ilmaantuu. Jengi on kertakaikkiaan saanut tarpeekseen. Kollektiivinen turhautuminen ja taistelutahto on käsinkosketeltavaa. Sivuhuomautuksena, että mukana on sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja.

Olen täysin varma, että jossakin on tällä hetkellä ryhmä, joka kokoaa omaa armeijaa ja kerää aseita. Luonnollisesti ne, ketkä ovat aivan tosissaan, eivät somessa huutele. Joku kaunis päivä he vaan marssivat esiin ja sitten on piru irti.

Tähän on tultu.
Olen tiennyt jo vuosia, että pinnan alla kuohuu. Itsehän olen kirjoittanut ensimmäisen kerran jo muutama vuosi sitten, että lähtisin oikeaan sotaan islamia vastaan koska tahansa. Nyt tiedän, että en ole yksin. Olen koko ikäni ollut täysin varma siitä, että yhteiskunta sellaisena kuin me sen tunnemme, tulee tiensä päähän lähiaikoina ja meitä kohtaa jonkinasteinen katastrofi. Nyt tiedän, että mikä se katastrofi on. Se on sota islamia ja mamutusmokutusta vastaan sekä nykyisenlaisen hyvinvointivaltion romahtaminen. Aseellinen konflikti on enää ajan kysymys. Pelkästään tämän kesän aikana tämän maan yleinen ilmapiiri on notkahtanut dramaattisesti. Homma saattaa eskaloitua ihan parissa päivässä, jos jostakin vaan tulee siihen kipinä.

Jengi on totaalisen kyrpiintynyt monikulttuuriin, islamiin ja homotukseen. Sotaanvalmistautumisen lisäksi on selvästi havaittavissa kristinuskon ja perinteisten perhearvojen uutta nousua. Jänskättää, että mihin tämä johtaa ja mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuinka nopeasti.

Eräässä ryhmässä oli mm. seuraava kuva:


Pidän tästä kuvasta. Tässä on hienoa fiilistä. Tiivistää kaiken oleellisen.

P.S: Mulle saa laittaa mailia siitä, että missä voin liittyä oikeaan, aseelliseen vastarintaliikkeeseen: samettiorkidea ät gmail piste com

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Uskonto ja kehitys

Seurasin erästä keskustelua, missä porukka otti asiakseen manata uskontoa, koska se estää kehitystä. Pääpointit, joista kaikki olivat samaa mieltä, olivat:
  1. uskonto on vain vallan väline
  2. uskonto on turhaa
  3. mustavalkoinen ajattelu on uskonnon syytä
  4. uskonto on säädöksineen hidastanut kehitystä monta sataa vuotta
  5. uskonto pitäisi jo vihdoinkin heittää romukoppaan ja keskittyä vain tieteeseen ja etsiä oikeita vastauksia
Joojoo, olen nähnyt ja kuullut nämä jutut jo todella monta kertaa ja ajattelin itsekin ennen näin. Mutta sitten aloin miettiä ja kyseenalaistin koko tämän ajatusketjun mielekkyyden.

Jatkuvasti törmää käsitteeseen ”kehitys” (tai edistys). Milloin mikäkin asia on kehitystä ja milloin mikäkin asia jarruttaa kehitystä. Jokaisen olisi aiheellista pohtia, että mitä kehitys oikeastaan edes on, mitä se pitää sisällään ja mikä sen päämäärä on ja miksi. Itsehän olen tullut parin viime vuoden aikana siihen tulokseen, että koko kehitys käsitteenä on kirosana.

Oikeasti ongelma ei ole uskonnossa, vaan ihmisessä itsessään. Kaikki, mihin ihminen koskee, vääristyy. Mustavalkoinen hyvä-paha- ja me-muut -ajattelu on ihmisen lajityypillinen piirre, josta meitä ei vapauta mikään mahti maailmassa. Tämä pätee myös tieteeseen. Nykyaikana uskonto on pitkälti kuollut. Uskonnolla ei enää nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa ole mitään tekemistä minkään kanssa. Tieteeseen perustuva yhteiskunta on jo täällä. Mutta ei se ole mustavalkoista ajattelua poistanut. Se on vain muuttanut muotoaan. Nyky-yhteiskunnassa on ihan yhtä lailla sellaiset asiat, jotka koetaan hyviksi ja itsestäänselviksi (homojen oikeudet, naisten tasa-arvo, uskonto on shaibaa, toisten kulttuurien edustajia tulee suvaita) ja sitten on asiat, jotka ovat pahoja ja väärin (homojen sanominen epänormaaliksi, kaikki vanhanaikaisuus, rasismi...). Mitä tämä on, jos ei uskonnollisuuteen verrattavaa mustavalkoista ajattelua? Kuinka moni oikeasti edes kyseenalaistaa tämän ajattelumallin ja miettii, että missähän ne oikeat vastaukset nyt on? Ei kovin moni. Ihmisten valtaosa ei kyseenalaista koskaan mitään. Nykyäänkin on ihan selvää, että on olemassa ”oikeita mielipiteitä” ja ”vääriä mielipiteitä” ja vääristä mielipiteistä tulee rangaista. Miten tämä eroaa mistään toisesta maailmanajasta? Ei mitenkään.

Historiassa on ollut tieteeseen ja/tai järkeen perustuvia yhteiskuntia, kuten Ranska vallankumouksen jälkeen sekä Natsi-Saksa. Nämä eivät olleet mitään kivoja ja suvaitsevaisia onneloita. Mikään ei poista ihmisestä taipuvaisuutta ajatella mustavalkoisesti. Lisäksi on syytä pitää mielessä, että ihmiset ovat kovin erilaisia ja vaikka jokin idea olisi hieno ja toimiva jossain pienessä homogeenisessä porukassa, niin kyseinen idea saattaa vääristyä vaikka millaiseksi, kun se leviää laajemmalle. Ihmisissä on aina näitä yksilöitä, joiden motiivit eivät ole hyväntahtoisia. Lisäksi aina löytyy iso kasa kaikenmaailman daijuja, jotka eivät vaan tajua. Tai valkohehkuisia idealisteja, jotka ottavat kaiken ihan liian tosissaan ja vetävät kaiken överiksi. Näitä aina löydetään uskonnon bashaamisen tueksi esimerkiksi ristiretkistä ja inkvisitiosta, mutta näitä samoja tyyppejä löytyy joka ideologiasta eläinaktivisteista ja ekohihhuleista homottajiin, multikulteihin ja feministeihin. Mitä muutakaan näiden ryhmien ajattelu on kuin mustavalkoista ja suvaitsematonta? Jos sanan- ja mielipiteenvapaus on hyvä ja tavoiteltava asia, niin miksi tiettyjen ryhmien sananvapautta pyritään jatkuvasti polkemaan ja kyseisiä ryhmiä jopa suoraan kompromettoidaan julkisesti ja eri ryhmien vaientamiseksi tehdään kaikenlaisia toimia? Esimerkkinä Jussi Halla-ahon mielipideoikeudenkäynnit, NYT-liitteen keskustelupalstojen sulkeminen (seurasin siellä keskustelua ja siellä porukka vastusti mm. homotusta), Perussuomalaisten avoin mollaaminen mediassa, Olli Immosta vastaan tehdyt mielenosoitukset yms. Meillä on jo nyt nykyisessä Suomessa valtamedia, joka noudattaa vain yhtä mielipidettä ja pyrkii sensuroimaan kaiken muun. Tästä syystä Helsingin Sanomat on saanut lempinimen Pravda. Meillä on jo nyt sellainen yhteiskunta, jossa tietyillä ryhmillä on enemmän oikeuksia kuin toisilla ja poliisi puuttuu paljon herkemmin tiettyihin ryhmiin kohdistuneisiin loukkauksiin kuin toisiin ryhmiin kohdistuneisiin. Mitä tämä on, jos ei eriarvoisuutta ja suvaitsemattomuutta? Miten tämä eroaa mistään muusta suvaitsemattomuudesta historiassa? Eikö tämä ole mielestäsi väärin? No mietipä hetki historian muita suvaitsemattomia yhteiskuntia, kuten sitä Natsi-Saksaa, kun se on niin helppo esimerkki. Siellä olleet ihmiset ajattelivat toimivansa oikein ja edistävänsä hyvää asiaa.

Nämä asiat eivät johdu uskonnosta. Haukkumalla uskontoa haukut aivan väärää puuta. Nämä asiat johtuvat ihmisluonnosta itsestään. Leopardi ei pääse pilkuistaan, eikä ihminen ahdasmielisyydestä ja se nyt vaan on niin. Katso itse peiliin. Kun uskonto poistetaan, niin ihmisen ajattelussa jokin toinen asia ottaa uskonnon paikan tullen itse uskonnoksi. Kuten monikulturismi tai homosaatio. Nämä ovat jo nyt uskontoon verrattavia ajattelutapoja omine dogmeineen. Kun uskonto otetaan pois, niin ihminen ei automaattisesti muutu joksikin paremmaksi tai ylevämmäksi olennoksi. Päinvastoin. Ihminen on typerä, sikamainen ELÄIN ja ainoa tätä eläimellisyyttä todella suitsiva asia on uskonto. Uskonto asettaa kaikenmaailman moraalikoodeja ja siveyskäytäntöjä sekä yleviä periaatteita. Kun nämä poistetaan, niin lopputulos ei ole ylevä, puhdas, oikeamielinen ja hyväntahtoinen ihminen, vaan täysi elukka, jonka alkukantaisia sikamaisia himoja ei suitsi enää mikään. Siinä vedetään koko sivistys vessasta alas. Ihmisen luonnontila on heimoyhteiskunta ja endeeminen sota. Sivilisaatio on mahdollinen vain, kun meillä on KAHLEET. Kahleet, jotka suitsivat sikailua ja kohdistavat huomiomme korkeampien periaatteiden tavoitteluun. Tämä on yhteiskunnan kannalta ainoastaan hyvä asia.

Sitten on näitä, jotka ovat saaneet päähänsä, että sivilisaatio on saatanasta ja luonnontila on tavoiteltava asia. Oikein toivovat ja odottavat, että koko yhteiskunta romahtaa. Kannattaa varoa, mitä toivoo. Jos oikeasti näin ajattelet, niin sinulla on kohtuuttoman romanttinen käsitys luonnosta. Monet sellaiset asiat, jotka ovat meille itsestäänselvyyksiä, kuten ihmisoikeudet tai ihmisarvo, ovat luonnossa täysin tuntematon käsite. Kannattaa tutustua sellaiseen käsitteeseen kuin viidakon laki. Sitäkö sinä ihan oikeasti toivot?

Edes tiede itse ei ole vapaa ahdasmielisyydestä. Mitäs muutakaan tiede on kuin ihmisen keksintö ja ahdasmielisyys on ihmisen lajityypillinen piirre. Brittiläinen Rupert Sheldrake on erotellut kymmenen tieteen dogmaa. Sheldraken mukaan tiede on ottanut ihmisen ajattelussa uskonnon paikan ja täten tieteelliselle ajattelulle on muodostunut todellista puolueettomuutta häiritseviä dogmeja.

Tiede ei ole vastannut mihinkään suuriin kysymyksiin. Tiede on vain avannut uusia kysymyksiä. Lisäksi tieteestä on tullut eräänlainen lyömäase, jonka varjolla on oikeutettu kaikenlaisia hirmutekoja (Natsi-Saksa...) tai yritetty vaientaa vastapuoli. Jos ennen on voitu sanoa, että olet väärässä, koska Jumala ja Raamattu ja se, mitä teet, on tuomittavaa, koska Jumala ja Raamattu, niin nykyään näkee jatkuvasti, että olet väärässä, koska tiede on todistanut, että.. yms. Ja tämä sitten on laajentunut yleiseksi ylimielisyydeksi. On myös tärkeää huomata, että tiede ei vastaa mihinkään moraali- tai arvokysymyksiin. Ne ovat uskonnon aluetta. Moraali- ja arvokysymykset ovat kuitenkin aivan oleellinen osa yhteiskuntaa. Liiallinen tieteen korostaminen tekee sellaisen yhteiskunnan, missä moraali- ja arvokysymykset sivuutetaan ja päädytään relativismiin, jolloin se päättää, kuka möykkää kovimmin. Tätä on hyvin suuressa määrin havaittavissa nyky-Suomessa. Jos uskonto on vallan väline, niin sitä on myös tiede. Mikä tahansa idea tai aate voi olla vallan väline.

Tiede ja uskonto eivät ole toistensa kilpailijoita. Tiede on vain todellisuuden tutkimisen väline, joka ei kykene vastaamaan elämän suuriin kysymyksiin tai luomaan mitään sisältöä elämään. Uskonto tutkii kaikkea sellaista, mitä tiede ei kykene koskaan tutkimaan. Uskonto on paljon muutakin kuin sitä, mitä Raamattu sanoo. Uskonnosta kumpuaa myös moraali ja etiikka. Uskonto miettii sitä, että mikä on hyvää ja oikein. Tiede ei voisi vähempää näistä välittää, sillä ne eivät ole mitään materiaalisia asioita, joita voi tarkastella. Ne ovat abstrakteja käsitteitä. Ihminen on paljon muutakin kuin materiaa ja ihmiselämä on paljon muutakin kuin biologisen koneen mekanistista toimintaa.

Kun otamme yhteiskunnasta pois uskonnon ja nojaamme liikaa kylmään tieteeseen, tuloksena on moraalikato. Tiede ei ole kiinnostunut oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, tai mistään näihin liittyvistä pohdinnoista. Täten tulemme deletoineeksi myös näiden asioiden kaiken merkityksen yhteiskunnassa ja ihmiset eivät enää ole näistä mitenkään kiinnostuneita, eivätkä pohdi niitä tai tavoittele mitään. Ihmisiltä katoaa kaikki periaatteet. Meillä on nyt yhteiskunta, missä arvoa on ainoastaan bailaamisella ja seksikkyydellä. Jopa kaikki näennäisesti hyvät asiat, kuten fyysinen treenaaminen ja terveellisesti syöminen, tähtäävät ensisijaisesti seksikkäämmän kropan saavuttamiseen. Kuuntele huviksesi hittibiisien sanoituksia. Niistä löydät nyky-yhteiskunnan pähkinänkuoressa. Never grow up ja niinpäinpois. Tässä esimerkki:


I got a hangover, whoa!
I've been drinking too much for sure
I got a hangover, whoa!
I got an empty cup
Pour me some more

So I can go until I blow up, eh
So I can go until they close up, eh
And I can drink until I throw up, eh
And I don't ever ever want to grow up, eh
I wanna keep it going, keep it going, going, going, going...

Vielä minun isovanhempieni aikaan moraalilla oli merkitystä. Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, että vanhuksilla on hämmästyttävä moraalinen selkäranka, joka puuttuu minun ikäisiltäni kokonaan. Tämän huomaa myös työkavereissa. Keski-ikäisillä on aivan toisenlainen työmoraali kuin alle kolmikymppisillä.

Ei mitään yhteiskuntaa voi rakentaa tai ylläpitää ilman hyvää yleistä moraalia ja selkeää käsitystä oikeasta ja väärästä. Kun ei ole mitään yhteisiä periaatteita, niin kaikki on aina vaan ”ihan sama” ja ”jokainen tavallaan”. Tätä on meininki nykyään mitä suuremmassa määrin. Ei ole mitään yhteistä tukirankaa. Tällainen yhteiskunta hajoaa helposti ja kaikenlaiset vähänkin öykkäröivät ryhmät saavat vallan välittömästi. Esimerkiksi islam on tällainen öykkäri. Olen joutunut omassa työssäni tekemisiin islaminuskoisten kanssa ja heidän kanssa joutuu aikuisten oikeasti laittamaan kovan kovaa vastaan. Sain myös töissä kuulla palaverissa, että ählyille on annettu myönnytyksiä, koska he ovat menneet henkilökunnan tiloihin uhkailemaan henkilökuntaa. Tämä on mahdollista vain siksi, että suomipojalla ei ole mitään selkärankaa ja suomipoika on kadottanut itsensä ja myynyt sielunsa. Jos minä menisin minkä tahansa lafkan henkilökunnan tiloihin uhkailemaan, niin henkilökunta soittaisi poliisit.

Ählyjen paapominen, monikulttuuri ja homosaatio elää sitä ahdingosta, joka on länsimaiden arvorelativismi ja itseviha. Tämä ei ole mitään edistystä, tämä on RAPPIOTA. Ja siihen ei ole syynä uskonto, vaan uskonnon puute.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Pieni tarina suomalaisen nuoren elämästä nykyaikana

Olen äärettömän huolissani siitä, että mihin tämä yhteiskunta on menossa. Ymmärrän isoja kuvioita hyvin huonosti, sillä olen ensinnäkin liian nuori. En muista edes 90-luvun lamasta mitään, enkä tiedä, mistä se oikeastaan johtui ja millaista elämä oli silloin. Olen vasta pari viime vuotta lukenut yhteiskunnallisista asioista sekä yrittänyt ymmärtää, että mitä tapahtuu, miksi tapahtuu ja millaisen tapahtumaketjun kautta tähän on tultu.

Mutta olen hyvä tekemään havaintoja. Tiedän, mitä näen ja koen. Kokemukseni eivät valehtele. Tiedän hyvin vähän, että millaisia kokemukseni ovat verrattuna siihen, että millaista oli ennen, mutta ne vähäiset keräämäni tiedot ovat kaikki samansuuntaisia ja kertovat kaikki samaa asiaa. Kerron nyt tässä vähän siitä, että millaista elämäni on ollut muutaman viime vuoden ajan ja millaisia juttuja olen nähnyt.

Minulla on koulutus kahteen ammattiin. Näistä kumpikaan ei ole korkeakoulutettu. Ensimmäiseen kouluttauduin lähinnä fiilispohjalta, enkä miettinyt työllistymistä yhtään. Pari vuotta myöhemmin huomattuani, että töitä ei ole koko maassa ja yritettyäni tehdä töitä yrittäjänä pari vuotta (pimeästi, sillä verotus olisi tappanut hommat heti alkuunsa, vaikka ne meni huonosti jo muutenkin) ja ymmärrettyäni maailmasta pari juttua päätin, että haluan kasvaa aikuiseksi ja mennä oikeisiin töihin, joten kouluttauduin tähän toiseen ammattiin, koska työnäkymät olivat hyvät ja olin saanut siihen jo pohjaa tehtyäni eräänlaisia alan töitä jo pari vuotta osa-aikaisesti (yrityshommien ohella). Tähän toiseen ammattiin valmistuin keväällä 2014. Olin täysin varma, että pääsen heti kokopäivätöihin ja mulla alkaa viimein olla rahaa.

Toisin kävi.

Sain hakea töitä todella aggressiivisesti. Aloitin työnhaun jo ennen valmistumista ja kyselin töitä jokaisesta keksimästäni paikasta. Kyselin kavereilta, kyselin työharjoittelupaikoista, lähettelin avoimia hakemuksia, soitin työnantajille, vastasin jokaiseen työpaikkailmoitukseen, johon olin vähänkään pätevä hakemaan. Saatoin lähettää 10 hakemusta päivässä. Hain alle vuodessa yli sataa työpaikkaa. Sekosin laskuissa jo ajat sitten. Pääsin kahdeksaan haastatteluun. Suurimmasta osasta paikoista ei tullut mitään vastausta koskaan. Parista tuli "valitettavasti et tullut valituksi tehtävään". Menestykseni haastatteluissa tosin oli hyvä, sillä kahdeksasta haastattelusta viisi oli sellaisia, joista lohkesi paikka. Ensimmäisestä jouduin irtisanoutumaan, kahdesta seuraavasta sain potkut koeajalla ilman varoitusta, neljäs oli vuokratyöfirma, jonka kautta päädyin viidenteen, missä olen töissä tällä hetkellä. Tämä kaikki tapahtui vain vuodessa.

Tehdessäni töitä yrittäjänä ainoastaan menetin rahaa. Parin vuoden aikana menetin kaikki säästöni ja työ ei tuottanut mitään. Kulut olivat jatkuvasti suuremmat kuin tulot. Vain osa-aikaisen palkkatyön ansiosta vältyin henkilökohtaiselta konkurssilta. Valmistumisen jälkeen keväällä 2014 muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle ja tämä muutto vei viimeisetkin säästöt. Saavuttuani uuteen kaupunkiin olin lähes varaton. Säästääkseni rahaa asuin koko kesän tuttujeni puutarhavarastossa. Siellä ei luonnollisesti ollut mitään saniteetti- tai keittiötiloja tai juoksevaa vettä. Ihan alkukantaisella mökkimeiningillä elelin siellä. Talven tullen sieltä oli häivyttävä, joten yritin metsästää halvimman mahdollisen paikan, sillä halusin yhä säästää rahaa. Etsin asuntoa kaksi kuukautta. Tarjolla oli paljon halpoja soluasuntoja, mutta ne olivat ainoastaan tytöille. Poikia niihin ei otettu. Hain asuntoa myös omalla ilmoituksellani netissä, mutta vain yksi vuokranantaja vastasi ja hänen tarjoamansa asunto oli liian kallis. Päädyin sitten lopulta alkukantaiseen soluasuntoon, joka oli vanhassa ja huonokuntoisessa talossa, eikä asunnossa ollut ollenkaan kylpyhuonetta. Asun tässä solussa yhä. Huoneeni on vain 10 neliön kokoinen. Tämäkin läävä on suhteettoman kallis, mutta tätä edullisempaa paikkaa ei vain ole, ei-sossuasiakkaalle ja ei-opiskelijalle siis.

Työnhakurumbani onneksi päättyi huhtikuussa 2015, kun onnekseni sain vakituisen kokopäiväisen työn. Koeaika myös meni jo, eikä minua irtisanottu, joten täällä ollaan. Käyn siis kokopäivätöissä, mutta asun halvimmassa mahdollisessa läävässä ja olen köyhä kuin kirkonrotta. Olen viime kuukausien aikana myynyt hiljalleen koko omaisuuttani pois saadakseni rahaa säästöön. En omista autoa, vaan joudun kaikki matkat kävelemään tai mankeloimaan fillarilla. Bussikortti on liian kallis. Vuokratyöaikoina pisin työmatkani fillarilla oli 26 kilsaa per suunta eli 52 kilsaa per päivä. Olen omistanut auton kahdesti, mutta molemmilla kerroilla sain sen ilmaiseksi jonkun sukulaisen potkaistua tyhjää. Ikänäni en ole mitään autoveroja maksellut. Katsastuksenkin olen maksanut vain kerran ja kun auto ei mennyt läpi, ajelin katsastamattomalla autolla vuoden, kunnes auto hajosi kaksi kertaa kuukauden sisään. Toisella kerralla jätin auton korjauttamatta ja jätin sen. Seurauksena minun piti irtisanoutua työpaikastani, sillä se sijaitsi niin hankalan matkan päässä, että sinne kulkeminen julkisilla tai fillarilla olisi liian vaivalloista tai mahdotonta. Minulla ei ole mitenkään varaa ostaa uutta autoa. Mitään harrastuksia minulla ei ole omien (minulle ilmaisten) projektien lisäksi. En kuulu mihinkään kerhoon tai seuraan ilmaisia nettifoorumeita lukuunottamatta. Haluaisin harrastaa tanssia ja käydä salilla, mutta tanssikurssit maksaa 12 eur per kerta, eikä siellä ole mitään järkeä käydä 2 kertaa kuussa, vaan pitäisi käydä useammin. Kuntosalikortista tulisi liikaa ylimääräistä kuukausittaista menoa. Baarissa tai ravintolassa voi käydä kerran kuussa ja matkoilla 2 kertaa vuodessa. Tosin minnekään kauas ei ole varaa lähteä. Kävin viimeksi keväällä Ruotsissa ja sitä ennen Lontoossa vuonna 2009. Jo junalippu Ouluun on liian kallis, enkä ole sinne mennyt, vaikka kaverit on huudelleet kylään jo pari vuotta. Mitään lemmikkieläimiäkään ei minulla ole. Vaatteita ostan ehkä kerran vuodessa tai kahdessa jotain sukkia lukuunottamatta. Viimeiset 5 vuotta olen ostanut melkein kaiken käytettynä Internetin vintage-myymälöistä tai tuntuvista alennusmyynneistä.

Jopa ruokakulut olen ruuvannut niin alas kuin mahdollista. Olen kiinnostunut ihmisen lajityypillisestä ruokavaliosta, köyhäilystä ja paastoamisesta ja tulin viime keväänä vuosien itselläni tekemieni ihmiskokeiden sekä ravintotieteen lukemisen jälkeen siihen tulokseen, että 1) ihminen ei tarvitse kuin mitättömät määrät ruokaa (melkein kaikki länsimaissa syö aivan liikaa), 2) kaikki ns. raskas ruoka eli kaikki rasva ja öljy sekä eläintuotteet (liha, kananmunat, maito yms.) ovat säännöllisesti nautittuna terveydelle haitallisia. Olen pääsääntöisesti ns. vähärasvainen vegaani (low-fat vegan) ja syön lähes yksinomaan puuroa, riisiä ja kasviksia. Eli siis halvimpia juttuja, mitä kaupasta saa. En siis syö edes näitä tyypillisiä vegaanien/kasvissyöjien juttuja, kuten pähkinöitä, soijajuttuja, raakapatukoita, superfoodeja ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan. Niihin ei ole mitenkään varaa, kuten ei myöskään kalliimpiin rehuihin (esim. lehtikaali). Pähkinät on paljon kalliimpia kuin liha ja superfoodeissa voi olla kilohinta yli 50e! Tykkään tästä tavasta syödä jo pelkästään siksi, että on halpaa kuin saippua, enkä enää pelkää sitä, että mitä teen, jos joskus ei ole rahaa ruokaan. Kyllä mä päivän kauraryynit saan aina revittyä jostain kiven silmästä. On kanssa kiva, että jääkaappia ei tarvitse juuri ollenkaan. Lisäksi paastokokeilut on osoittaneet, että ihminen jaksaa vaikka lenkkeillä pitkiä matkoja, vaikka olisi ollut syömättä kolme päivää. Enää ei pelota mikään. Töissäkään ei tietenkään saa mitään lounasseteleitä, vaan kaikki ruoka ja pulla maksaa erikseen. Siksi minulla on aina eväät töissä (eli kauraryynejä tai riisiä).

Mihinkä hittoon ne rahat sit oikein menee? Olenko narkkari? En, en käytä mitään päihteitä alkoholia lukuunottamatta. En polta edes tupakkaa ja mun kännit on kalsarikännit, koska baari on ihan liian kallis. Olen seurannut rahankäyttöäni pitämällä kaikista ostoista tarkkaa kirjaa ja sitten laskemalla kuun lopuksi, että paljonko rahaa on mennyt mihinkin asiaan. Kaikista suurin menoerä on vuokra ja sekin on mulla paljon vähemmän kuin muilla, koska asun rotankolossa. Seuraavaksi suurin menoerä on ruoka ja sitä seuraava on kahvittelu kahviloissa. Vihaan neljän seinän sisällä jumittamista ja mielipuuhaani on istua kahviloissa katselemassa maailmanmenoa ja lukemassa blogeja kännykästä. Alkoholiin olen käyttänyt rahaa vain noin 15 euroa kuussa. Tässä ne mun menot sitten melkein olikin. Kaikki muu on satunnaista.

Olen katsellut jo jonkun aikaa huuli pyöreänä tuttujeni menoa. Tunnen (kohtuuttoman) paljon kaikenlaisia sluibaajia ikiopiskelijoista sossupummeihin. Kaikilla tutuillani on paljon isommat asunnot kuin minulla ja he ovat olleet järkyttyneitä siitä, että miten asun, erityisesti siitä, että minulla ei ole omaa suihkua. Yhdellä sossupummilla tutullani on iso kaksio, missä on iso parveke ja valtava kylppäri ja kyseessä on perheetön sinkkuileva jannu. Kerran kävin kylässä erään pitkään työttömänä olleen yh-äidin luona ja olin järkyttynyt, kun avasin hänen jääkaappinsa. Se oli aivan tupaten täynnä kaikkia mahdollisia herkkuja, pizzaa, suklaakakkua, viinaa yms. Samainen tyyppi on kanssa pahimman luokan bilehile ja on jatkuvasti jossain bileissä ympäri Suomen tai sitten jossain yökerhossa ympäri kotikaupungin. Tottakai on myös kaapit ja lattiat täynnä vaatteita ja kenkiä. Kämppiksenä minulla oli työtön pummi, jolla oli AINA pizzaa, kebabbia ja lava kaljaa. Eräs toinen työtön tuttu ei ole kotona ikinä. Hän matkustaa aivan jatkuvasti ja saattaa vaihtaa kaupunkia kaksi tai kolme kertaa viikossa. Sitten on vielä nämä tyypit, lähinnä tytöt, jotka ovat koko ajan saikulla milloin mistäkin syystä ja valittavat työkykynsä huonoutta ja sitä, kun ei jaksa. Samaan aikaan samoilla henkilöillä kumminkin riittää virtaa suhata kaikenmaailman bileissä ja riennoissa. Kyllä minä se vaan joko menen töihin tai itken ja menen töihin...

MISTÄ NORSUN PERSEESTÄ NÄMÄ TYYPIT OIKEIN KISKOVAT KAIKKI NUO RAHAT??? Minä olen kokopäivätöissä käyvä ja minullakaan ei ole rahaa mihinkään noista jutuista! Lisäksi törmään jatkuvasti sellaiseen asenteeseen, että hyvä, kun ei ole töitä. Eräs tyyppi kävi jonkun aikaa töissä, valitti siitä koko ajan, päätti ottaa loparit ja lähti samantien pitkälle roadtripille ympäri Suomen ja on nyt kai ollut sillä tiellään jo vuoden. Onneksi ei ole töitä, niin voi ryypätä ja bilettää FUCK YES. En käsitä tätä ajattelutapaa. Mistä rahat tulee, jos ei töistä? Jos en kävisi töissä, niin en ostais kauraryynejäkään, mistään yökerhoilloista, päivittäisistä pizzoista ja roadtripeistä puhumattakaan. On pakko käydä töissä. Ei ole vaihtoehtoa. Mutta silti tuntuu, että olen köyhin näistä kaikista, vaikka kulutan kaikkein vähiten.

Tässä ei ole idiksenä vinkua siitä, kun kaikilla muilla menee lujaa ja minulla ei. Nostin tämän aiheen tähän, sillä havaintoni mukaan nämä tyypit eivät ole yksittäistapauksia, vaan kyse on suuremmasta trendistä. En aikuisten oikeasti vaan ymmärrä, että miten työttömällä voi olla varaa moiseen kerskakulutukseen ja elintasoon. Kerro sinä siinä minulle, että miten? Vai onko nämä sellaista porukkaa, joilla loppuu rahat kesken joka kuukausi ja sitten lainaillaan rahaa kavereilta ja sukulaisilta tai otetaan pikavippejä? Vähän tuntuu siltä, että tämä on kadotettu sukupolvi siinä mielessä, että heiltä puuttuu kokonaan itsehillintä sekä käsitys elämän kovista realiteeteistä, ja kokevat, että kerskakulutus on joku ihmisoikeus (oikeus on päivän sana). Kaikkea on vaan pakko saada, huomisesta viis.

Korkea elintaso tai hyvinvointivaltio ei ole mikään itsestäänselvyys. Hyvinvointivaltio laajoine tukiverkkoineen on maailmanhistoriassa todella uusi juttu. Valtaosan ihmiskunnan historiasta suurin osa väestöstä on elänyt ainakin jonkinasteisessa köyhyydessä tai puutteessa. Ei ole mitään takeita siitä, etteikö näin olisi myös tulevaisuudessa. Olen pelännyt koko ikäni nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion romahtamista ja olen nyt täysin vakuuttunut, että tämä tulee tapahtumaan minun elinaikanani. Mutta toiset ovat tästä täysin kuutamolla. Valtiolta on rahat loppu. On vain ajan kysymys, milloin sossusta ei enää irtoa mitään ja Kelan tuet loppuu tai niitä leikataan rajusti. Kun tämä tapahtuu, niin katuojissa tulee olemaan ruuhkaa. Näiltä tyypeiltä vetäistään matto jalkojen alta. Heillä ei ole kuin turhaa roinaa ja velkoja. Kuinka kovaa mun täytyy tämä karjua, että maailmaa kuulee?

Olen itsekin köyhä kuin kirkonrotta. Minulla ei ole mitään omaisuutta eikä säästöjä. Saan aina välillä säästettyä joitakin satasia, mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää, mikä syö kaikki nämä rahat ja säästäminen alkaa taas alusta. Suuria summia ei ehdi kertyä. Elämän kannalta muutama satanen on mitätön summa. Tarvitsisi olla useampi tonni, että rahoista olisi mitään hyötyä. Mietitään vaikka sitä, että kuinka pitkälle pötkisin, jos menettäisin nyt työpaikkani ja joutuisin elämään pelkillä säästöillä. En selviäisi kuukauttakaan. Jo ensi kuun vuokra jäisi maksamatta. Jossain kehitysmaassa joutuisi samantien kadulle ja olisi täysin kavereiden ja sukulaisten avun varassa. Jos he eivät auta, niin voi voi. Tämän hetken suurin tavoitteeni onkin säästää niin paljon rahaa kuin mahdollista. Siksi olen ruuvannut elintasoni minimiin, enkä aio muuttua, vaikka tylsäksi haukutaankin. Haluan olla varautunut sitten, kun romahdus tulee. Pelottaa ajatella sitä, että millaisen inhimillisen katastrofin romahdus tuo tullessaan. Nykytilanne on täysin kestämätön ja jengi senkun bailaa ja sluibaa laput silmillä.

Moni sanoo, että menisi töihin, mutta töitä ei saa. Joo, tiedän. Teistäkin moni varmaan tuntee esimerkiksi ikiopiskelijoita. Se on aika normimeininkiä nykyään, että kuljetaan vaan koulusta kouluun. Se johtuu huonosta työtilanteesta. Mitäs sitä muuta tekisi. Työtilanne on aivan totaalisen perseestä ja työnantajille tulee hakijoita ovista ja ikkunoista. Tällaisessa tilanteessa työnantaja palkkaa vain kaikista parhaat. Tai sitten jonkun kaverinsa, jolloin työpaikkaa ei edes ilmoiteta ulos, kun hakijoita on jo valmiiksi (suhteet ja avoimet hakemukset). Joillakin aloilla on avoimia työpaikkoja, mutta niin on hakijoitakin. Yhtä paikkaa saattaa hakea 200-300 hakijaa. Sain eräästä hakemastani paikasta mailin, missä sanottiin: 284 hakijaa, 30 valittiin haastatteluun, et ollut yksi heistä. Toisella alalla oleva kaverini kertoi samaa. Tämän vuoksi kaikenmaailman rekryfirmoja on alkanut tulla kuin sieniä sateella. Firmoilla ei ole enää resursseja hakijoiden läpikäymiseen ja haastattelujen järkkäämiseen, vaan ovat ulkoistaneet koko homman rekryfirmalle.

Kilpailu on todella kovaa ja joudut rekrytointitilanteessa kilpailemaan mahdollisesti alasi huippujen kanssa. Olin kerran työnvuokrausfirman kautta tekemässä keikkaa ja samassa paikassa oli toinenkin henkilö keikalla samasta firmasta. Juttelin hänen kanssaan. Hän oli keski-ikäinen, koko ikänsä alan huippupaikoissa töitä tehnyt ja oli toiminut myös vuosia alan opettajana useassa oppilaitoksessa. Nyt ollut työttömänä ja teki satunnaisia yksinkertaisia hanttihommia rekryfirman kautta. Hän kyseli työnhakuvinkkejä MINULTA, joka olin valmistunut alalle vasta alle puoli vuotta aiemin. Olin järkyttynyt. Tuollaistenko kanssa minä taistelen työpaikoista? Miten minulla voi koskaan olla mitään mahdollisuuksia?

Onko turha edes mainita, että kaikki koulutusajan työharjoittelut olivat palkattomia? Firmat käyttivät tätä ilmiselvästi härskisti hyväkseen, kun ilmaista työvoimaa tulee ovista ja ikkunoista. Työharjoittelut piti sopia 6 kk etukäteen, sillä joka paikkaan oli kamala tunku ja et päässyt mihinkään, jos jätit viime tippaan. Minä yritin yhdessä vaiheessa valmistumisen jälkeen hakea työpaikkaa siten, että tarjosin osaa työtunneista ilmaiseksi eli olisin ikäänkuin ollut puoliksi työharjoittelussa. En saanut työpaikkaa. Jukoliste, jos ei pääse töihin edes ilmaiseksi, niin mikä mahis on ikinä päästä palkallisesti?

Työnhaku on armoton taistelu, missä vähänkään ujot tai epäaktiiviset syödään elävältä. Mediassa on tämän tästä työttömien tarinoita ja siellä tulee yleensä esille, että ollaan oltu pari vuotta työttömänä ja haettu 20 paikkaa. HAHHAHHAA! Kuulkaas söpöliinit, niitä hakemuksia ihan oikeesti saa lähetellä kymmenittäin. Ja tämä alle vuodessa, ei suinkaan viidessä vuodessa. Välillä netissä tulee vastaan sellaisia höpönassuja, jotka ovat kamalan ylpeitä itsestään, kun saivat haettua YHTÄ työpaikkaa. Sitten toteavat "ei kuulunu mitään... se siitä sitten, jatkan WoWin pelaamista". Se yksi hakemus on vain kärpäsenpaska valtameressä, eikä merkitse mitään. Eikä se edes riitä. Seuraava etappi onkin sitten selvitä koeajasta. Työnantajat ovat todella herkkiä irtisanomaan koeajalla. Älä luulekaan, että saisit kattavaa perehdytystä tai opastusta. Jos et oikein osaa tai tajua, niin se on hei hei. Tilallesi kyllä tulee joku, joka osaa. Myös pärstäkerroin on ratkaisevan tärkeä. Jos pomo ei tykkääkään naamastasi, niin se on hei hei. Minut itseni irtisanottiin kahdesti kahden kuukauden sisään viime vuonna ja olen myös nähnyt, kun toisia on irtisanottu todella epäreilusti ja täysin ilman mitään varoitusta tai huomautusta. Joku kaunis päivä vaan töihin tullessasi sanotaan, että ota kamasi ja lähde välittömästi. Et saa koskaan tietää, mitä tapahtui.

Olen jutellut töissä paljon vanhempien työntekijöiden kanssa. Olen heiltä kuullut, että ennen saatoit kävellä sisään mihin tahansa lafkaan ja kysyä pääseekö töihin. Sait aloittaa saman iltana. Töihin pääsi AINA ja sait suorastaan valita, mihin menet. Myös vanhempien työntekijöiden opiskeluaikana kaikki työharjoittelut olivat palkallisia ja ennen oli kaikkia sellaisia etuja, joita ei enää saa (esimerkiksi kaupungin työntekijät saivat reseptilääkkeitä ilmaiseksi).

Että tällaista kyistä peltoa on tämä työelämä nykyään. Täyttä paskaa, sanon minä. Kaikki on aina ollut perseestä ja tulee vain pahenemaan. Minua ihan oikeasti RAIVOSTUTTAA, että tänne otetaan kaikenmaailman turvapaikanhakijoita pilvin pimein, kun tilanne on niin epätoivoinen kuin on. Mikä mahdollisuus näillä mutakuonoilla on ikinä integroitua yhteiskuntaan ja löytää töitä, kun paikallistenkin nuorten tilanne on toivoton? Millä logiikalla valtio myöntää miljoonia lisäeuroja maahanmuuttajien vastaanottokeskuksille ja samaan aikaan leikkaa tukia työttömiltä, opiskelijoilta ja vanhuksilta? Olen työpaikan aamupalavereissa saanut jatkuvasti kuulla sisäpiirin tietoa vanhustenhoidon leikkauksista ja olen äärettömän vihainen siitä, että tänne tuodaan ulkomaalaisia sluibaamaan valtion rahoilla, kun resurssit on jo muutenkin loppu. Tässä on vakava tikittävä aikapommi. Oheinen screencäppi on blogista A smith and a wesson beats four aces:


Jossain päin nettiä joku sanoi tähän nykyiseen poliittiseen sirkukseen (multikultit, homot, femmarit yms.) liittyen, että nykysukupolvella ei ole enää mitään oikeita ongelmia, joten niitä ongelmia tehdään tyhjänpäiväisistä asioista. Rakkaat kanssamussukat, olkaa huoleti. Niitä oikeita ongelmia on läjäpäin luvassa ihan lähiaikoina. Itsehän en aio jäädä sitä odottamaan, vaan lähden läiskimään. Sieltä etäältä voi sitten katsella, kun tämä maa palaa.