torstai 11. joulukuuta 2014

Oikeaa syrjintää

Kaikessa syrjintään liittyvässä keskustelussa on ajauduttu hakoteille. Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin en ole koskaan joutunut itse syrjinnän kohteeksi, enkä ole koskaan edes nähnyt, että toista olisi syrjitty. Myös ympärilläni olevat ihmiset ovat todenneet samaa ja hekään eivät ole koskaan syrjintää kohdanneet tai todistaneet. Näiden havaintojen vuoksi voidaan väittää, että syrjintä on hyvin harvinaista.

Onkin aiheellista miettiä, että mitä syrjintä oikeastaan on ja miten se ilmenee. Vähän näyttäisi siltä, että yleisen käsityksen mukaan syrjintää on se, minkä henkilö kokee olevan syrjintää. Tässä kuitenkin unohtuu se, että ihmiselämä ei aina ole kivaa ja jokainen saa joskus kuunnella vittuilua ja huutelua. Lisäksi kannattaa muistaa, että ihmiset usein tarttuvat sellaiseen asiaan, johon on helppo tarttua. Jos olet homo, niin siihen homouteen on todella helppo tarttua. Tämä kaikki tuntuu unohtuneen koko syrjintäkeskustelusta. Et voi väittää syrjinnäksi kaikkia sellaisia asioita, joista et pidä tai joista tuli vähän paha mieli.

Haluaisinkin tässä vaiheessa antaa esimerkin oikeasta syrjinnästä. YleAreenassa pyörii tällä hetkellä dokumentti Albiinojahti, jossa kerrotaan Afrikassa elävistä albiinoista ja siitä, miten toiset ihmiset heitä kohtelevat.

Se, mitä dokumentissa kuvataan, on oikeaa, vakavaa syrjintää. Afrikassa pidetään albiinon ruuminosia taikakaluina ja kymmeniä ihmisiä on murhattu ja silvottu tästä syystä. Dokumentissa on tyttö, jonka kotiin hyökättiin yöllä ja häneltä hakattiin käsi irti. Nyt hän asuu albiinolasten erikoiskoulussa. Tyttö uskoo isänsä olevan teon takana ja sanoo, ettei koskaan voi palata kotikyläänsä, sillä hänet tapettaisiin. Dokumentissa on myös poika, jonka äiti oli kehotettu tappamaan pojan tämän synnyttyä. Äiti oli kieltäytynyt ja isä oli hylännyt heidät. Poika ei voi käydä koulua, koska häntä kiusataan siellä niin rajusti. Häntä ajetaan takaa ja häntä hakataan. Hänen täytyi jäädä kotiin ja lukea siellä itsenäisesti. Hän haki albiinojen erikoiskouluun, mutta ei päässyt, sillä koulu on aivan täynnä. Dokumentissa kuvaillaan albiinokoulua. Sen ympärillä on muurit ja sitä vartioidaan öisin, jotta lapset olisivat siellä turvassa. Albiinon kuoltua hänen hautansa täytyy valaa sementtiin, ettei hautaa ryöstettäisi. Haudan suojelemiseksi edes sen olinpaikkaa ei voi kertoa kellekään.

Asiat perspektiiviin. Tässä maassa kaikilla mukamas syrjityillä ryhmillä on ihan samat oikeudet kuin kaikilla muillakin ja heidän turvallisuuttaan ei uhkaa mikään. Valtaosalla ihmisistä ei myöskään ole heistä mitään pahaa sanottavaa, eikä kukaan oikeasti ajattele, että näiden ryhmien ihmiset olisivat jotenkin pahoja tai väärässä tai jotenkin huonompia ihmisiä. Jopa esimerkiksi homoavioliittoja vastustavilla ihmisillä ei ole varsinaista homoutta vastaan mitään, eikä kukaan ole vaatinut missään, että homous pitäisi uudelleenkriminalisoida tai se pitäisi palauttaa tautiluokitukseen. Tai muuta sellaista.

3 kommenttia:

  1. Venäjä on myös hyvä esimerkki todellisesta seksuaalivähemmistöjen vainosta. Aihhesta tuli taannoin dokumentti, jota katsoessa pisti vihaksi se kaikki pahansuopuus ja hulluus. En siksi oikein ymmärrä, miksi Suomessa puhutaan ihmisoikeuksista avioliiton osalta, vaikka se koskee vain miesten ja naisten välisiä suhteita. Suvakeille homojen avioliitto-oikeuden vastustaminen on yhtäpitävä sen kanssa, että haluaa kiusata ja vainota homoja.

    Suhteellisuudentaju: nolla pistettä

    VastaaPoista
  2. Menee ehkä retoriikan puolelle, mutta mielestäni dokumentissa kuvattu toiminta on enemmänkin vainoamista kuin syrjintää.

    Itse katson syrjinnäksi vähän vaisumman, mutta silti merkittävää haittaa aiheuttavan toiminnan. Tilanteet joissa _asiaan liittymättömistä_ syistä yksilö joutuu valinta- tai palvelutilanteessa _johdonmukaisesti_ huonompaan asemaan. Ei yksi pääsky kesää tee eikä yksi mahdollisesti syrjivä tapahtuma todennäköisesti ole syrjintää, mutta jos johdonmukaisesti eräs työpaikka palkkaa kesätöihin (hommaan jossa ulkonäöllä ei ole merkittävää osaa) vain nättejä 18-23 vuotiaita naisia voi jo perustellusti arvella että töihinotossa on syrjitty kaikenikäisiä miehiä sekä vähänkään vanhempia naisia. Ok, kukaan ei kuollut, rikosta ei tapahtunut eikä suuria tragedioita muutenkaan ilmassa, mutta hommaan hakeneen, siihen pätevän ja työkokemusta omanneen nuoren miehen tuttuna koen asian silti hiukan ongelmalliseksi.

    Siitä olen kyllä samaa mieltä että syrjintäkorttia heilutellaan nykysin aivan liian helposti. Todellisiakaan tapauksia ei meinata ottaa vakavasti, koska nämä paatuneet mielensäpahoittajat huutavat syrjitään aina kun se edes periaatteessa on mahdollisuuksien joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa ja en missään nimessä väitä, että jotta syrjintä olisi syrjintää niin sen pitäisi olla väkivaltaista vainoa. Tämä oli lähinnä tällainen wake up call.

      Poista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.