perjantai 17. lokakuuta 2014

Tarvitseeko Suomi kuninkaan?

Kuvan lähde: British Monarchist Society

Monarkia. Se on joku muinaisjäänne vanhoilta pimeiltä ajoilta, eiköstäjuu. Uudessa Uljaassa Maailmassa ei voi olla monarkiaa, koska se nyt vaan on niin vanhanaikaista ja epätasa-arvoista.

Melkein kaikkien nykyajan ihmisten ajatuskulku kulkee luultavasti kutakuinkin noin. Mutta kuinka paljon mukana on silkkaa edistysuskoa, sokeutta sekä tiemättömyyttä? Kuten kirjoitin aiemmassa tekstissäni, ikäisilläni on yleisesti sellainen ongelma, että he eivät kykene näkemään nykyajan ilmiöiden huonoja puolia, koska uskovat siihen, että nyt eletään edistyksellisessä maailmassa, ja siten he eivät kykene ymmärtämään, että systeemille voisi olla vaihtoehtojakin.

Itse olen ollut melkein koko ikäni sitä mieltä, että systeemissä on jotakin mätää. En vaan ole osannut selittää tarkasti, että mitä. Lukioiässä ajattelin, että demokratia on menettänyt teränsä, koska ihmiset eivät ota sitä vakavasti (esim. akuankka -äänestely, kaikenmaailman misukkojen, muusikkojen ja tonyhalmeiden äänestäminen eduskuntaan yms.) ja politiikasta on tullut silkka sirkus (tosin mistäs minä tiedän, jos se vaikka on ollut sitä aina). Ekan kerran olen kirjoittanut ajatuksiani ylös 23-vuotiaana ja silloin kirjoitin, että demokratia ei toimi, koska maan asiat on niin monisyinen juttu, että niitä voi kunnolla ymmärtää vain asiantuntija. Joku Pera Perusjuntti ei vaan voi tietää, että miten asiat tulisi hoitaa, jotta ne oikeasti toimisi ja että mitkä vaikutukset milläkin toimella olisi, joten miksi Pera Perusjuntti saisi äänestää? En tosin tuolloin osannut yhtään sanoa, että millainen systeemi olisi ratkaisu. Meritokratia? En tiedä.

Meni useampi vuosi. Yritin aina silloin tällöin ottaa selvää politiikasta, mutta tuloksena sain aina vaan pääni pyörälle ja tuntui, etten tajua mistään mitään. Politiikka on silkka sirkus, kaaos ja sekasotku. Sitten törmäsin Ruukinmatruunan kirjoitukseen Euroopan keisarista ja sain ihan uutta ajateltavaa. Sitten törmäsin kirjoitukseen, missä esitettiin, että liberalismi aiheutti kaksi maailmansotaa ja että sosialismi nousi vastavoimaksi nimenomaan liberalismille. Sitten luin Timo Hännikäisen ja Tommi Melenderin kirjan Liberalismin petos ja olin raivoissani siitä, miten pahasti minua on aivopesty koko elämäni ajan (koululaitos ei ole sieltä puhtoisimmasta päästä) ja jälleen kerran heräsin Matrixista.

1900-luku oli ihme riehumisen ja tuhoamisen aikakausi. Kaikki vanha ja perinteinen piti repiä alas ja kaikki vaan paskaksi ja palamaan. Kirjaimellisesti. Olen hämmästynyt siitä, miten vähän ikäiseni ihmiset ajattelevat sitä, että koko historian tuhoisin sota (2.MS) käytiin vain yksi ihmisikä sitten ja että tuossa sodassa mukana olleita ihmisiä vaeltaa yhä keskuudessamme. Natsi-Saksa ja Neukkula tapahtuivat lähihistoriassa. Siinä kehityskulussa, joka alkoi 1800-luvun lopussa, ei voi olla kauheasti hyvää, kun tarkastelemme seurauksia. Mikä pahinta, elämme yhä siinä maailmassa, joka syntyi tuolloin ja loppua ei näy. Minulla on vahva kutina perseessä, että seuraava sota tai joku muu katastrofi ei ole kaukana ja että se tulee tapahtumaan minun elinaikanani. Pinnan alla kuohuu ja kovaa. Jos mietimme vaikka sellaista tyyppiä kuin Adolf Hitler, niin hänhän oli vielä ensimmäisen maailmansodan aikana ihan nobody ja nevahöörd ja oli elänyt jopa pummina ja 20-luvulla hän joutui vankilaan. Sitten yhtäkkiä tsädääm ja kaikki tietävät, mitä seuraavaksi tapahtui. On lisäksi muistettava, että Hitler oli aikalaistensa keskuudessa ihan oikeasti suosittu ja rakastettu. Voi käydä niin, että kun joku yksilö tarpeeksi vittuuntuu nykymeininkiin ja päättää hypätä, niin hän saa taakseen ison kannattajajoukon, kuten Hitler sai, ja lopputulos saattaa olla vaikka mitä. On lisäksi mahdotonta ennustaa, kuka hän voisi olla, koska hän voi olla joku ihan nobody ja nevahöörd.

Sitten törmäsin nimimerkki Valkean kirjoitukseen, missä hän kritisoi demokratiaa ja esittää erittäin mielenkiintoisen väitteen, että demokratia ja oligarkia ovat pohjimmiltaan ja käytännössä sama asia, mutta demokratiassa ihmisten massoilla on tunne siitä, että he ovat tasa-arvoisia ja pystyvät vaikuttamaan asioihin, joten suuret massat pysyvät tyytyväisinä ja rauhallisina. Siten demokratiassa eliitti voi pysyä varjoissa ja puuhailla juttujaan ilman, että heidän tarvitsee pelätä kansan kapinointia. Demokratia on siten pelkkä savuverho ja massapsykoosi. Demokraattisen liberaalin yhteiskunnan eliitin tapa hallita on perinteinen hajota ja hallitse. Lisää aiheesta mm. tässä.

Pystyin viimein muotoilemaan sanoiksi sen, mikä nykysysteemissä mättää eniten: päättäjät eivät ole mitenkään vastuussa tekemisistään. Eduskuntaan päässeet henkilöt voivat porsastella käytännössä mitä tahansa ja heidän kautensa päätyttyä heidän ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan yhtään millään lailla, vaan jättäytyvät vain pois eduskunnasta ja jatkavat elämäänsä muissa hyvinpalkatuissa töissä. Heillä ei siten ole todellista intressiä asioiden ajamiseen tai parantamiseen. Esimerkiksi Jyrki Katainen hyppäsi pääministeristä EU:n komissaariksi. Tähän systeemiin verrattuna perinteisessä monarkiassa on yksi verrattain hyvä puoli: monarkki on henkilökohtaisesti vastuussa tekemistään päätöksistä. Hän on vastuussa koko omaisuudellaan ja jopa hengellään. Kruunun menettäminen tai siitä luopuminen tarkoittaa mahtavien etuoikeuksien menettämistä ja historia on täynnä tapauksia, missä vittuuntunut kansa on kääntynyt hallitsijaa vastaan ja seurauksena hallitsija ja mahdollisesti myös hänen koko perheensä on menettänyt henkensä. Esimerkiksi Venäjän tsaari Nikolai II sekä Ranskan kuningas Ludvig XVI ja kuningatar Marie Antoinette. Täten monarkilla on hyvin vahva motivaatio toimia hyvin tai ainakin yrittää toimia hyvin. Lisäksi kuninkuus on perinnöllistä eli kuninkuuteen kasvetaan. Tällä luulisi olevan selkeä etu siihen nähden, että kansan riveistä nousee pressaksi tai pääministeriksi joku pökkelö, joka on koko siihenastisen elämänsä ajan tehnyt jotain ihan muuta duunia ja elänyt ihan toisissa oloissa. On myös huomattava psykologinen tekijä, että eduskunta on kasvoton ja vellova organisaatio, josta tavan talliaisen on vaikea saada otetta tai käsitystä. Kuninkaalla on selkeät kasvot.

On toistettava vielä uudestaan sitä, että
  1. yhteiskunnallisissa asioissa on kyse isojen ihmismassojen hallinnasta
  2. 95% ihmisistä on karjaa
  3. ihmisjoukon eli apinalauman psykologia on tietynlainen
Ihminen on patriarkaalinen auktoriteettihakuinen laumaeläin, jolla on tietyt lajityypilliset ominaisuudet. Lisäksi ihminen on ensisijaisesti tunneolento ja valtaosa ihmisistä reagoi asioihin tunteella, ei järjellä. Kuninkuuteen liittyy omanlaistaan mystiikkaa ja glooriaa, mihin valtaosa ihmisistä reagoi hyvin voimakkaasti. Katsokaa vaikka Ruotsin ja Englannin kuninkaallisten ympärillä vellovia juttuja ja miten jengi jaksaa kiinnostua niistä ja rakastaa niitä, vaikka noilla kuninkaallisilla ei taida olla oikeasti edes mitään valtaa. Presidentiltä ja eduskunnalta puuttuu tämä glooria. On huomattavaa, että maailman kestävimmät ja pitkäaikaisimmat yhteiskunnat ovat olleet monarkioita. Jostakin syystä valtaosa ihmisistä alistuu mieluummin kuninkaalle kuin presidentille.

Tästä voisi vaikka laskea 1+1 ja todeta, että Suomen (tai Euroopan) kansan stabiloimiseksi meidän tulee luopua tasavallasta ja kruunata joku kuninkaaksi. Myönnänkö oikeasti kannattavani jonkinasteista vallankumousta ja monarkiaa? En tiedä. Olen loppupeleissä vain pentu, joka heittelee ajatuksia ilmaan.

P.S: Olen hyvin huonosti perillä Venäjän asioista, mutta olen kuullut, että Vladimir Putin on käytännössä yksinvaltias ja hän on kertonut tavoitteekseen Suur-Venäjän. Mikäli hän päättää hyökätä Suomeen ja liittää Suomen Suur-Venäjään, niin olisiko fiksumpaa vaan antaa hänen tulla ja ryhtyä Suomi-Venäjän suuriruhtinaskunnan keisari Vladimir I:seksi (vai tulisiko hänet suorastaan kutsua)? Suomi kuului pitkään Venäjään autonomisena alueena. Olisiko hirveääkamalaa, jos palaisimme tähän systeemiin?

Asiat perspektiiviin

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Naisten harhaluulot miesten preferensseistä

Naisilla on kuulemma ulkonäköpaineita. Kuka tähän on syyllinen? Kuulemma miehet vaatimuksinensa.

Hölpöti pölpöti.
Miesten keskimääräiset vaatimukset naisen ulkonäölle tai ominaisuuksille yleensä ovat uskomattoman alhaiset. Suurelle osalle miehistä riittää, että olennolla on tissit ja pimpsa ja suurinpiirtein muistuttaa naarasta. Valtaosa miehistä haluaisi vain mukavan ja rennon naisen, joka tykkäisi miehestä sellaisena kuin hän on, ulkonäöstä viis. En ole eläessäni tavannut miestä, joka esimerkiksi *ei* haluaisi vähän pulskempaa naista. ”Pitää olla jotain, mistä ottaa kiinni,” kuuluu perustelu. Ja sitäpaitsi, laihalla naisella ei ole muotoja eli isoja tissejä ja isoa peppua ja näihinhän ne miehet tuppaa olemaan heikkoina. Todellinen tiimalasivartalo on mahdollista vain, jos naisella on muutama kilo ylimääräistä.


Seksipommi Joan Holloway: muutama kilo ylimääräistä + korsetti = nam
Kuvan lähde: Cardigan Empire

Ihmisen sukupuolista nainen on se, ketä kiinnostaa ulkonäköjutut ja asioiden ulkonäkö yleensä (esimerkiksi sisustus, astioiden värien yhteensopivuus yms.). Miehille kaikki tällaiset ovat hyvin pitkälti EVVK. Ihmisen sukupuolista nainen on se, kuka ottaa stressiä ja pulttia milloin mistäkin ja nalkuttaa ja nipottaa (myös omasta ja toisten ulkonäöstä). Miehille kaikki on edelleen EVVK ja miehet ovat keskimäärin naisia huomattavasti leppoisampia ja heitä ei häiritse pienet asiat läheskään siinä määrin kuin naisia. Ehkä siksi naiset eivät kykene ymmärtämään, että miehet ovat oikeasti EVVK melkein kaikissa asioissa. Tämä pitää sisällään naisten ulkonäön. Tissit on kivoja, peput on kivoja, pimpsat on kivoja, mutta that's it. Miehiä ei kiinnosta tuhannet yksityiskohdat ja pikkuseikat, vaan tärkeämpää on rentous ja ystävyys. Olen esimerkiksi kuullut todella monen miehen sanovan, että olisi kiva, jos nainen ei meikkaisi ollenkaan. Miehet eivät ymmärrä eivätkä jaksa naisten stressiä ulkonäöstään ja sitä, että aina, kun jonnekin pitäisi lähteä, niin naista saa odottaa ärsyttävän kauan. Valtaosa miehistä tykkää ”luonnollisesta kauneudesta” eli siitä, millainen nainen luonnostaan on ilman pakkelia, kampaajaa ja vaatestressiä. Miehillä kyllä tottakai on silmää kaikenlaiselle naiskauneudelle ja enpä muista kohdanneeni yhtään miestä, joka ei tykkäisi korseteista ja korkokengistä. Nämä ovat kuitenkin vain mauste. On kiva, jos joskus lähdetään bilettämään ja nainen pistää mahtavat burlesque -kuteet päälle, mutta seuraavana aamuna olisi kiva lojua sohvalla tukka sekaisin ja haista yhdessä pahalle.

Vanha vitsi kuuluu, että naiset pukeutuvat toisia naisia varten ja riisuutuvat miehiä varten. Kysyin kerran naisilta, että mistä ne ulkonäköpaineet tulee ja vastaus oli, että toisilta naisilta. Toinen vitsi kuuluu, että nainen on naiselle susi. Toiset naiset osaavat olla kaameampia mulkkuja kuin miehet koskaan ja ulkonäkökilpailu ja kateus ovat nimenomaan naisten välistä ja pahimmat kommentit ulkonäöstään kuulee toisilta naisilta. Miehillä ei ole asiaan osaa eikä arpaa.

Miesten mielestä rentous ja itsevarmuus ovat naisessa seksikästä. Ei ole mitään väliä, minkä näköinen nainen loppupeleissä on (ylipainoinen, lyhytsäärinen, naama kuin petolinnun perse tai alipainoinen ja muodoton), kunhan hän on sinut itsensä kanssa ja suhtautuu ulkonäköönsä rennosti ja itsevarmasti. Miehiä ärsyttää naisissa heidän jatkuva epävarmuutensa ja itsensä mollaaminen. Esimerkiksi Timo Hännikäinen mainitsee kirjassaan Ilman, että kaikki naiset, joita hän on joskus tapaillut, olivat jatkuvasti tyytymättömiä ulkonäköönsä ja halusivat laihduttaa yms. Oma kokemukseni on samansuuntainen. Itsevarmat naiset ovat katoava luonnonvara.

Naiset tuppaavat unohtamaan, että vartalotyyppejä on lukematon määrä. Näistä jokainen voi olla todella kaunis, mikäli osaa tuoda oikeat piirteet oikealla tavalla esiin. Tämä tapahtuu mm. oikeanlaisella vaatetuksella. Muotilehdissä esitellään pääasiassa vain yhtä vartalotyyppiä ja kaikki lehdissä esitellyt vaatteet on suunniteltu tälle yhdelle vartalotyypille. Sitten kaikki maailman naiset angstaavat sitä, kun ovat väärän muotoisia. Tämähän on ihan hevonkukkua. Kuten vaatturiopettajani totesi: ”Ei ole vääränmuotoisia ihmisiä, on vain vääränmuotoisia vaatteita”. Sinun täytyy tunnistaa oma vartalotyyppisi ja ne vaatteet ja värit, jotka sopivat juuri SINULLE, eikä keskittyä angstaamaan sitä, miten joku tietty sopii naapurin muijalle ja lehden kansikuvatytölle, mutta ei sinulle. Etsi jotain, mikä sopii SINULLE. Tuo minuutesi ja naiseutesi esiin tavalla, joka tekee sinusta sinut. Aloita lukeminen vaikka tästä.


(Tämä vartalotyyppijuttu sopii tietenkin myös miehiin, mutta tässä oli tarkoitus kirjoittaa vain naisista.)

Miehille kelpaavat kaikki vartalotyypit. On tietty olemassa miehiä, jotka preferoivat jotain tiettyä vartaloa tai tiettyä hiustenväriä, mutta enpä ole tavannut vielä yhtään miestä, joka olisi ollut ihan ehdoton. Itsekin preferoin hoikkaa, sopusuhtaista länsimaalaista naista, jolla on pitkä vaalea kihara tukka, mutta jopa tämän täysi vastakohta voi olla uskomattoman upea ja seksikäs, joten en oikeasti osaa sanoa, että millaisen naisen ottaisin, jos saisi valita. Kokonaisuus on se, joka ratkaisee. Olen nähnyt lihavia, tummatukkaisia, tummaihoisia, afrikkalaisia, aasialaisia, latinoita, lyhyttukkaisia tai jopa kaljuja naisia, jotka ovat olleet minusta kauniita. Tykkään pitkistä ja lyhyistä, hennoista ja lihaksikkaista, mekoista, korseteista ja korkokengistä, bikineistä ja sporttivaatteista. Ainoa naistyyppi, josta en tykkää sitten niin yhtään, on poikatytöt (*köhatlassaarikoskiköh*).

Pakko vielä loppuun disclaimerina mainita, että tässä kirjoituksessa puhutaan miesten enemmistöstä. Joukkoon mahtuu jos jonkinlaista eläjää tietenkin, mutta itse olen näitä poikkeuksia nähnyt lähinnä telkkarissa eli tuskin kauhean yleisiä ovat. Jos joku machoilija alfauros on sulle joskus töksäyttänyt, että olet hiirulainen, niin kannattaa jättää kommentti ihan omaan arvoonsa ja jatkaa matkaa. Miehiin pätee sama juttu kuin naisiin eli mieluusti otetaan kumppani, jonka ”taso” on suurinpiirtein sama kuin oma taso eli kiiltokuvamainen naistenlehden vuoden seksikkäimmäksi mieheksi valittu alfaurospläjäys luultavasti ajattelee nämä jutut vähän eri tavalla kuin Jamppa lähipubista. Olen itsekin varsinainen muoti- ja vaatefriikki, kuntoilen joka päivä ja käytän kauheasti vaivaa ja rahaa viilatakseni puvuistani täysin tyköistuvia ja mallatakseni taskuliinojen, kravattien ja kalvosinnappien värit yhteensopiviksi, joten en hemmetissä jaksaisi yhtään katsella naista, joka ei kuntoile ja viilaa omia mekkojaan ja korsettejaan vähintään yhtä paljon. Mutta minä kuulunkin sinne marginaaliin.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Miksi olen konservatiivi

Olen ns. realisti. Kyynisyyteen asti sellainen. Olen sitä mieltä, että maailma makaa niinkuin se makaa, halusimme sitä tai emme. Ihminen ei voi tähän mitenkään vaikuttaa. Vaikka millaiset itkupotkuraivarit kiskaisisi, niin silti aurinko nousee joka aamu ja kesän jälkeen koittaa taas talvi. Ihminen on eläin, jolla on tietyt lajityypilliset ominaisuudet, jotka voidaan palauttaa biologiaan ja evoluutioon ja sen pituinen se. Ne eivät muuksi muutu, vaikka kuinka koettaisimme niistä eheytyä.

Joskus tosiasiat ovat ikäviä ja niitä ei ole kiva hyväksyä. Esimerkiksi se, että minä koen olevani mies, mutta silti housuihin kurkatessa siellä oli naaraan vermeet ja kromosomini ovat XX eli naaras. Tämä on tosiasia, mikä ei muuksi muutu ja sille ei nyt vaan voi mitään, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää hyväksyä se, että olen sairas yksilö ja sairastan juttua nimeltä transsukupuolisuus. Sama pätee kaikkiin muihinkin ihmisen ominaisuuksiin. Ne on vain opittava tunnistamaan, hyväksymään ja sitten hallitsemaan parhaimman mukaan. Kaikki liian hienot ideat yleensä kaatuu siihen, että ihmiset ovat mitä ovat. Hienoja ideoita tulee ja menee, mutta ihminen pysyy samana, ja niin maailma jatkaa kulkuaan kuten ennenkin ja historia toistaa itseään.

Konservatismi on sitä, että hyväksytään tosiasiat, suhtaudutaan skeptisesti liian hienoihin ideoihin ja laitetaan asiat historialliseen perspektiiviin. Jos joku juttu on aina toiminut tietyllä tavalla se tulee toimimaan siten jatkossakin. Jos joku juttu ei toiminut edellisillä kerroilla se ei tule toimimaan nytkään. Jne. Koska biologia. Yhteiskunnallisissa asioissa on ymmärrettävä se, että niissä on kyse isojen ihmismassojen hallinnasta. Tunnetustihan 95% ihmisistä on karjaa. Jonkun pienen ryhmän mielestä joku juttu ehkä on siisti ja se ehkä toimii heillä, mutta heidän on turha olettaa, että se 95% väestöstä olisi samaa mieltä (esim. polyamoria tai ateismi). Tosin se ei yleensä ole mistään mitään mieltä, koska ei mistään mitään juuri ymmärrä. Se vain toimii niinkuin toimii. Siksi sellaiset jutut kuin sukupuolineutraalius ja sosialismi eivät toimi. Siksi myös homoavioliitto on vain hieno idea. Avioliitto on kaikkina maailmanaikoina kaikissa maailman kulttuureissa ollut miehen ja naisen välinen, joten asia tuskin muuttuu ihan heti. Tällä on selkeä lisääntymisbiologinen funktio: ydinperhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja avioliiton tarkoitus on varmistaa elämän jatkuminen eli lasten tuottaminen. Kaksi urosta tai kaksi naarasta nyt ei vaan pysty saamaan pentuja keskenään, vaikka olisivat kuinka rakastuneita ja haluaisivat rakentaa pesän.

Olen toiminut erilaisten tapahtumien järjestäjänä yläasteelta saakka. Jo parinkymmenen ihmisen porukan pitäminen hallinnassa voi olla haaste, koska joukossa tyhmyys tiivistyy ja ihmiset alkavat välittömästi tekemään tiettyjä juttuja ja heille saa aina länkyttää samoista asioista. Mitä enemmän jengiä, sitä suurempi kaaos ja leväperäisyys, sitä vaikeampi se on pitää järjestyksessä ja sitä vahvemman, määrätietoisemman ja organisointikykyisemmän johtajan se vaatii. Voin vain kuvitella, millainen homma on pitää hallinnassa kokonaista kansakuntaa, missä saattaa olla satojatuhansia tai jopa miljoonia porsastelijoita. Ihmisjoukon (apinalauman) psykologia toimii AINA tietyllä tavalla ja valtaapitävien on ymmärrettävä sen toiminta. Muuten seuraa anarkia ja/tai kapina, minkä seurauksena jengi järjestäytyy lopulta uudelleen ja suurella todennäköisyydellä jollain vanhakantaisella tavalla. Joku hieno juttu saattaa ehkä toimia hetken, mutta romahtaa kumminkin ennen pitkää ja sitten ollaan taas lähtöruudussa. Miksi siis yrittää mitään hienoa, kun se ei toimi kumminkaan? Parempi vaan pitäytyä historiallisesti hyväksihavaituissa menetelmissä ja hylätä kaikenmaailman utopistiset yhteiskuntakokeilut (ihmiskokeet) samantein. Tämän näkökannan nimi on konservatismi.

Nimimerkki Valkea on omassa blogissaan tarkastellut konservatismia niin tyhjentävästi, että minun on turha yrittää kirjoittaa omaa versiota, kun en osaisi sanoa asioita puoliksikaan yhtä hyvin:
Traditionaalinen konservatismi
Konservatiivien ja liberaalien eroista

Blogosfäärissä törmää jatkuvasti sellaiseen juttuun kuin Neuvostoliitto ja bloggaajilla on tapana argumentoida hienoja juttuja vastaan käyttäen Neuvostoliittoa esimerkkinä. Itse en ymmärrä Neuvostoliitosta hölkäsen pöläystä, koska olen syntynyt vasta 80-luvulla ja olin pikkukakara, kun Neuvostoliitto hajosi. Mutta ollakseen konservatiivi henkilön ei tarvitse ymmärtää Neuvostoliitosta mitään, koska biologia ja psykologia. Eikä tarvitse ymmärtää mitään edes biologiasta tai psykologiasta, jos on ollut ikänsä hyvin sosiaalinen ja nähnyt käytännössä, miten ihminen ja ihmisjoukko toimii. Sellaisessa ympäristössä päähän kasvaa sellainen maalaisjärki, että tietää intuitiivisesti, millaisille idiksille nauraa.

Olen koko ikäni pomppinut enemmän tai vähemmän liberaaleissa piireissä. Kaikista eniten olen pomppinut enemmän tai vähemmän sateenkaarenvärisissä piireissä. Nykyisistäkin tutuista valtaosa on queer-henkisiä liberaaleja ja minulla on vain yhden käden sormilla laskettava määrä kavereita, joille voi kiroilla eli siis puhua konservatiivisia mielipiteitä. Suurimman osan ajasta minun on pidettävä turpani visusti tukossa. Siksi tämäkin blogi on täysin anonyymi ja olen erottanut itselleni kaksi persoonaa, joista toinen on jokapäivän pärstä ja toinen on yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ikäisteni keskuudessa konservatismi on kirosana. Valtaosa oikeasti uskoo, että nyt eletään edistyksellistä ja parempaa aikaa ja joku toinen systeemi tarkoittaisi sitä, että mennään kehityksessä taaksepäin (mikä olisi automatic huono asia). Valtaosa lisäksi ei oikeasti tiedä, mitä konservatismi on tai mitä se voisi olla. Heille konservatismi on sama asia kuin Päivi Räsänen (jolla btw ei ole kauheasti faneja). Konservatismi on sama asia kuin uskonnollinen tiukkopipoisuus, taantumuksellisuus, tylsyys, kahlitseminen ja syrjintä. Konservatistisessa yhteiskunnassa luetaan joka päivä Raamattua, mennään sunnuntaina kirkkoon, homot laitetaan vankilaan ja poliisi tulee pamputtamaan, jos katsot pornoa. Tämähän ei oikeasti pidä paikkaansa, vaan konservatismi on eräänlainen maailmankuva, kuten yllä selitin. Vaikka avioliitto ja sukupuoliroolit palaisivat sellaisiksi, mitä ne olivat isovanhempiemme aikaan, niin se ei tarkoita sitä, että homous, transsukupuolisuus, BDSM-bileet ym. olisivat lailla kiellettyjä. Konservatiivi ei myöskään ole sama asia kuin uskovainen. Olenhan itsekin transu ja ateisti ja tykkään kovasti rentoutua siten, että kiskaisen pitkälleni sängylle ja loggaan Internetin nakusivuille ihailemaan naiskauneutta ja satunnaisesti mieskauneuttakin. Maistuu se ryyppykin silloin tällöin (oikeastaan vähän useammin kuin silloin tällöin). Hyväksyn tästä huolimatta sen, että ihminen on mitä on ja yhteiskunta tarvitsee tietyt säännöt toimiakseen. Timo Hännikäinen tarkastelee asiaa fiksusti kirjoituksessaan Vapaus ja vapaamielisyys.

Tykkään vanhuksista. Olen tehnyt vapaaehtoista vanhustyötä ja jutskaillut vanhusten kanssa. Olin myöskin vuosia eräässä työpaikassa, missä kohtasin päivittäin suuren määrän ihmisiä, joiden ikähaarukka oli vauvasta vaariin. Kaveripiirini sen sijaan koostuu lähes yksinomaan itseni ikäisistä. Olen huomannut vanhusten ja nuorten mentaliteetissa räikeitä eroja (eikä ne liity siihen, että onko homostelu siistiä vai ei). Vanhuksilla on hyvin vahva moraalinen selkäranka, mihin liittyy mm. hyvien käytöstapojen arvostus, ahkeruus, määrätietoisuus, vahva usko ja näiden kautta eräänlainen mielentyyneys. Vanhukset ovat kasvaneet sellaisessa yhteiskunnassa, missä ihmisellä oli paikka, alkuperä, tarkoitus, suunta ja päämäärä. Vaikka en olisikaan vanhusten kanssa asioissa samaa mieltä, niin minun on vaan pakko kunnioittaa heidän suoraselkäisyyttään. Edellisessä asunnossani naapurina oli eräs vanha äijänkäppyrä, jonka kanssa jouduin ilmiriitaan ja kävin avautumassa hänelle suoraan päin naamaa. Tyyppi oli äärettömän itsepäinen ja sanoi asioita, jotka saivat minut haluamaan tintata häntä kuonoon. Mutta hänen olemuksensa oli aivan uskomaton. Hän oli aivan tyyni, kohtasi minut silmästä silmään, puhui rauhallisesti, mutta erittäin määrätietoisesti ja käytti koko ajan erittäin kohteliasta kieltä. Olin sitä mieltä, että tyyppi oli täysi kusipää, mutta kukaan ihminen koskaan aiemmin ei ole herättänyt minussa yhtä suurta kunnioitusta kuin tämä mies. Yhteiskunta, joka tuottaa tämänkaltaisia ihmisiä, ei voi olla paha. Mitä tulee nuoriin ihmisiin, niin he ovat kuin häkkiin suljettuja kidutettuja eläimiä. Heillä ei ole koskaan ollut suuntaa, tarkoitusta eikä päämäärää, koska kaikki asiat ovat vaan mielipidekysymyksiä ja ehdottomuus asioissa on moraalisesti väärin. Jumalaa ei ole, kuolemanjälkeistä elämää ei ole, elämällä ei ole suurempaa tarkoitusta, vaan kaikki on pelkkää tyhjyyttä. Heistä monilla ei ole edes perhettä samassa merkityksessä kuin vanhuksilla, koska yh-äitiys on todella yleistä, kaikki sukulaiset ja sisarukset asuvat muualla, joskus hyvinkin kaukana. Nuoret ihmiset ovat päämäärättömästi ajelehtivia yksinäisiä ja onnettomia haahuilijoita, joiden elämän ainoaksi tarkoitukseksi jää hedonismi. Tästä he eivät kuitenkaan koskaan saa tyydytystä tai tarkoitusta elämälleen, joten he päätyvät tuijottamaan pohjattomaan kuiluun viinapullo kädessä ihmetellen, että miksi aina vaan masentaa ja miksi kaikki on aina perseestä. Yhteiskunta, joka tuottaa tämänkaltaisia ihmisiä, ei voi olla hyvä. Nuoret eivät edes ymmärrä, että olemassa olisi joku vaihtoehto, koska mehän elämme nyt edistyksellisessä ja vapaassa maailmassa ja kaikki muu tarkoittaisi taantumuksellisuutta ja menemistä kehityksessä taaksepäin, palaamista ahdasmieliseen maailmaan. Ruukinmatruunalla on tapana viisaasti todeta, että tiedämme, mistä olemme vapautuneet, mutta tiedämmekö me, mihin olemme vapautuneet.

Ihminen on otus, joka tarvitsee rajat, säännöt, suunnan, tarkoituksen, päämäärän, yhteisön sekä kokemuksen siitä, että kuuluu johonkin. Ihmisen psyyke ei yksinkertaisesti kestä näiden puuttumista. Lisäksi uskonnollisuus on syväkoodattu ihmiseen ja valtaosa ihmisistä ei kestä tyhjyyttä. Ihmisten valtaosa on lisäksi varsin leväperäisiä porsastelijoita, jotka eivät pysy ruodussa ilman, että Isoveli valvoo. Kuten Ruukinmatruuna on ansiokkaasti tarkastellut mm. täällä ja täällä, Jumalan pelko pitää ihmiset aisoissa, koska Jumala näkee ja tietää kaiken ja Häntä vastaan rikkonut saa aina rangaistuksensa. Siinä on iso motivaatio pysyä kaidalla polulla edes jotenkuten. Vain pienen porukan psyyke kestää ateismia ja vain pienen porukan moraali säilyy myös ilman Jumalaa.

Konservatismi on sitä, että keskitymme siihen, miten asiat ovat (realismi), eikä siihen, että miten niiden tulisi olla (idealismi).

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Feminismi - aikamme syöpä

Feminismi on perseestä. Piste. Minulla on palanut tämän sekopääjengin kanssa hihat niin täydellisesti, että haluan heidät lopullisesti pois vallankahvasta ja mahdollisimman nopeasti. Olen valmis ottamaan itse vastuun feminisminvastaisen toiminnan organisoinnista. Minua ei edes kiinnosta, että millaisena sivistymättömänä huligaanina muut minut näiden ajatusten takia näkevät. Feminismi roskikseen ja sassiin ja vain sillä on merkitystä. Tämä homma on mennyt niin överiksi, että kaikki puheet on puhuttu jo aikoja sitten ja kaikki tietävät muutenkin, että kyseinen jengi ei kuuntele järkeä, koska heillä ei ole järkeä. Heidät kaataa vain nyrkinisku naamaan. Jonkun pitää se nyrkinisku antaa.

Koetanpa nyt kuitenkin toistaiseksi olla jokseenkin sivistynyt ja puhua edes vähän:

Olen liian nuori laittamaan asioita isompaan perspektiiviin, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, miltä tuntuu elää maailmassa, missä feminististä propagandaa ei tule joka tuutista. Itse olen saanut kuunnella feministien juttuja koko elämäni oikealla ja vasemmalla korvalla 24/7 ja sama pätee muihinkin samanikäisiin. Feministit ovat onnistuneet myrkyttämään kokonaisen naisten sukupolven. Vaikka ikäiseni nainen ei tunnustautuisikaan varsinaisesti feministiksi, niin hän on kumminkin niellyt koukkuineen, painoineen, siimoineen päivineen sellaiset latteudet, kuin että naisten aseman parantamisessa on vielä rutkasti työtä, yhteiskunta on rakentunut siten, että se sortaa naisia, naisen euro on 80 senttiä, sukupuolieroja ei oikeasti ole jne. Vilautapa ikäiselleni naiselle sellaisia käsitteitä kuin perinteinen vaimo tai kotiäiti tai sukupuolierot, niin kehdosta asti aloitettu ehdollistaminen pitää huolen siitä, että hän reagoi näihin sanoihin negatiivisesti. Valtaosa ei koskaan pysähdy miettimään, että hetkinen, onkohan nyt näin, vaan uskoo propagandan täysin kritiikittömästi.

Itse, kun alunperin heräsin epäilemään, niin tuntui kuin olisin herännyt Matrixista. Siksi en anna koskaan anteeksi sitä, miten törkeästi ja häpeilemättömästi meille on valehdeltu ja valehdellaan edelleen. Olen kertakaikkiaan hämmästynyt, ettei asiasta mekkaloida tämän enempää.

Oma heräämiseni alkoi siitä, kun eräässä netin keskusteluryhmässä joku haukkui Henry Laasasen lyttyyn. Itse en ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä jampasta ja löysin Googlen kautta hänen blogiinsa. Hänen bloginsa kautta tutustuin miesasialiikkeeseen. Laasanen puhui asioista, mistä en ollut koskaan kuullut kenenkään puhuvan aiemmin ja minusta hänen juttunsa olivat todella mielenkiintoisia. Tajusin melkein heti, että perhana, jamppa puhuu totta. Silloin ymmärsin, miten vinksahtanut tämä yhteiskunta oikeasti on ja miten paha tasa-arvo-ongelma meillä jyllää. Ei naisten tasa-arvo-ongelma, vaan miesten! On ylipäätään uskomatonta, miten sinnikkäästi jengi jaksaa mollata Laasasta. Ei kukaan järkevä ihminen voi sivuuttaa niitä havaintoja, mitä hän on tehnyt. Siksi Lassukka onkin kova jätkä. Hänellä on munaa jatkaa totuuden puhumista, vaikka iso kasa jengiä ei halua kuulla ja haukkuu hänet syvimpään helvettiin siinä ohessa. Harmillisesti niitä hyviä aineistoja, mihin aikoinaan itse tutustuin, ei ilmeisesti ole enää netissä ja löysin vain oheisen suppean listauksen miesten tasa-arvo-ongelmista.

Akkavalta ei ole tasa-arvoa. Akkavalta on akkavaltaa. En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää.

Kuvan lähde: Wikipedia

"In the past quarter century, we exposed biases against other races and called it racism, and we exposed biases against women and called it sexism. Biases against men we call humor."
- Warren Farrell, Women Can't Hear What Men Don't Say

Feminismi on paitsi äärimmäisen vahingollista miehille vääntämällä koko yhteiskunnallisen ilmapiirin sellaiseksi, että kaikki, mitä miehet tekevät ja ajattelevat, on jollain tavalla pahasta, niin se myös demonisoi naiseuden ja heterouden kokonaisuudessaan. Kaikki, mikä tekee naisesta naisen, on patriarkaatin salaliitto naisten alistamiseksi. Voin vain arvailla, miten pahasti tällainen yhteiskunnallinen ilmapiiri saa naisten pollan sekaisin. Ensinnäkin, naisten ulkonäkö. Kaikki naiseutta ja naisen kropan erityispiirteitä (tissit, peppu, sääret, käsivarret...) korostavat vaatekappaleet (korkokengät, korsetit, mekot...) ovat naisen alistamista seksiobjekteiksi. Ikäänkuin upeasta kropasta ja sen kohtaamasta ihailusta tulisi olla häpeissään. Toiseksi, heteroseksi. Heteroseksissä mies tunkeutuu naisen ruumiiseen ja painaa tämän alleen. Tämäkin on naisen alistamista ja häpäisyä. Kolmanneksi, äitiys ja perhe. Täällähän ne pahimmat saatanat luuraa. Koko avioliittoinstituutio on patriarkaatin salaliitto naisten kahlitsemiseksi ja alistamiseksi miesten orjiksi. Raskaus ja synnytys raiskaavat naisen ruumiin ja lapset ovat pelkästään haitaksi ja vankilaksi. Eli toisinsanoen feminismi demonisoi koko naisen ruumiin ja sen täysin luonnolliset toiminnot naisen perinteisestä (ja luonnollisesta) roolista puhumattakaan ja yksinkertaistaa nämä miesten harjoittamaksi alistamiseksi.

Kaiken tämän demonisoinnin lisäksi feminismi on aivopessyt naiset hemmotelluiksi prinsessoiksi, joilla on oikeus saada kaikki haluamansa ja joita kaikkien täytyy kunnioittaa ja ymmärtää ilman, että heidän tarvitsisi tästä hyvästä antaa itse mitään tai kunnioittaa tai ymmärtää muita (miehiä varsinkaan). Valtaosa ikäisistäni naisista on sisäistänyt tämän niin hyvin, että he eivät ymmärrä asiassa olevan jotakin vikaa, vaikka heille yrittäisi vääntää rautalangasta. En itse jaksa/viitsi edes yrittää, joten pääsääntöisesti suhtaudun kaikkiin naisiin varauksella ja pyrin välttelemään heitä. Minä olen perinteinen mies, joten haluan perinteisen naisen, en feministiprinsessaa, jonka mielihaluja pitää olla jatkuvasti toteuttamassa sen pelossa, että hän laittaa minut kiertoon ja ottaa tilalle uuden, pöhkömmän urosapinan. Mikäli vaatimus edes jokseenkin järkevästä naaraasta johtaa siihen, että naarasta ei saa lainkaan, niin olkoon sitten niin. Onneksi olen panseksuaali. Jos naista ei saa, niin miehen saa aina. Muutenkin on yleisesti ottaen fiksumpaa olla pieraisemattakaan naaraiden suuntaan niin kauan, kun feministit jatkavat heidän mielensä myrkyttämistä. Säästyy pahemmalta mielipahalta. Tai sitten teen samat temput kuin tuhannet suomalaismiehet ja lähden katselemaan naaraita Indo-Kiinasta. Miesten pitäisi muutenkin lähteä suuremmassa joukossa vastaiskuun ja kieltäytyä alistumasta prinsessojen oikkuihin. Nyt kaikki miehet joukolla hakemaan naaraita Indo-Kiinasta ja jätetään prinsessat ihan yksin itkemään ja miettimään, että mikä meni vikaan. Tiesittekö hyvät herrat, että esimerkiksi Thaimaa on täynnä naisia, jotka nimenomaan HALUAVAT länsimaalaisen miehen?

Feminismillä on muutenkin vaikutus vinksauttaa asiat naisia demonisoivaan suuntaan vähän kaikessa. Esimerkiksi nämä hirveätkaameat sukupuolierot. On olemassa asioita, missä miehet ovat parempia kuin naiset. Piste. Vastaavasti on olemassa asioita, joissa naiset ovat parempia kuin miehet. Miksei tästä puhuta? Sen sijaan, että keskityttäisiin vaalimaan sukupuolten erityispiirteitä ja kanavoimaan näitä eroja hyödyllisesti, niin feministit haluavat kokonaan kieltää, että naiset olisivat jossain huonompia, parempia tai edes erilaisia. Ikäänkuin asiassa olisi jotakin pahaa tai väärää. Tämä johtaa naisten huomattavasti vinksahtaneeseen käsitykseen omasta sukupuolestaan, sukupuoliominaisuuksistaan sekä kyvyistään, miesten sukupuoliominaisuuksista puhumattakaan. Tämän vuoksi jo pelkkä normaali keskustelu naisten kanssa voi olla ärsyttävää tai vähintäänkin vaikeaa. Jostain syystä miesten kanssa ei ole vastaavaa ongelmaa. Jostain syystä sukupuolierojen hyväksyminen ei ole vaikeaa miehille. Enpä muista kohdanneeni yhtään miestä, joka olisi tyrmännyt sukupuolierot samalla tavalla kuin norminainen tekee. En muista yhtään esimerkkiä edes netistä tai edes transnaisten keskuudesta. Kaikki sukupuolierojen kieltäjät ovat aina naisia tai transmiehiä. Miehet kyllä hyväksyvät sukupuolierot. Eikä kyse ole mistään sovinistisesta miessukupuolen parempana pitämisestä, vaan miehet yleisesti ottaen ovat hyvin jalat maassa kaikissa sukupuoliasioissa ja heille ei tuota vaikeuksia myöntää myöskään oman sukupuolensa tai sukupuoliroolinsa negatiivisia tai destruktiivisia puolia. Miehet ovat sinut näiden asioiden kanssa ja he hyväksyvät myös mieheyden mukana tulevat huonot puolet. Mikseivät naiset kykene samaan? Miksei vaan voi olla ylpeästi perinteinen naisellinen nainen ja tyytyä siihen? Miksei voi olla ylpeästi perinteinen äiti ja aviovaimo? Miksi näillä sanoilla ylipäätään on niin paha kaiku? Niillä ei pitäisi olla pahaa kaikua lainkaan, sillä ne ovat arvokkaita, kauniita asioita.

Minulla on teoria:
Feministeistä valtaosa (tai ehkä jopa 100%) on genderqueerejä. Genderqueer on transsukupuolisuutta laimeampi sukupuoli-identiteetin häiriö, missä henkilö ei koe biologista sukupuolta omakseen, mutta toisin kuin transu, hän ei koe myöskään olevansa vastakkaista sukupuolta. Olen tavannut reaalielämässä useita genderqueerejä (joista jostain syystä on ollut biologisia naisia 100%...). Heille on tyypillistä yrittää peittää kroppansa muotoja androgyynillä vaatetuksella sekä he lähes poikkeuksetta haluaisivat joitakin sukupuolenkorjaushoitoja, joista rintojen poisto ja etunimen muuttaminen ovat yleisimpiä. Osa haluaisi myös sterilisaatioleikkaukseen. Heille on tyypillistä pitää tukka lyhyenä tai kaljuna ja ulkonäöltä (sekä usein käytökseltään) he muistuttavat lähinnä teinipoikaa. Kilistääkö kenelläkään kelloja? Tämä kuvaus pätee suurimpaan osaan feministeistä ja valtakunnan ykkössekopäänaarasapina Atlas Saarikoski on oikein kärjistetty esimerkki... Feministien sukupuoliristiriita selittää myös heidän patologisen vihansa naiseutta kohtaan. Kerroin aiemmassa kirjoituksessani miltä transsukupuolisuus tuntuu ja kerroin yhdessä kappaleessa lapsuusajan ongelmistani. Vihasin nukkeleikkejä ja mekkoa ja tykkäsin tappeluleikeistä. Koin kaikki tyttöjen jutut häpeällisiksi ja koin, että muut tytöt saavat minut näyttämään tyhmältä, joten halusin muuttaa heidän käytöstään. Olin lisäksi sairaalloisen raskaus- ja synnytyspelkoinen ja vihasin lapsia niin paljon, että voidaan jo puhua pedofobiasta. Käytin synnytyksestä ilmaisua ”oman ruumiinsa raiskaaminen” ja olin varma, että psyykeni ei koskaan kestäisi raskaaksi tulemista. Ajatuskin oli aivan kestämätön. Koin, että minut yritetään pakottaa muottiin, mihin en sovi mitenkään päin ja tämä purkautui vihana naisia, sukupuolirooleja ja yhteiskuntaa kohtaan. Jätin kuitenkin mainitsematta jotakin oleellista: ymmärsin vasta yli 20-vuotiaana, että se, mitä minä koen, on jotenkin poikkeuksellista. Kuvittelin aina, että kaikki naiset kokevat samanlaista sukupuoliristiriitaa kuin minä ja koin, että he turhaan alistuvat naisen rooliin (paino sanalla alistua). Minulle ei tullut mieleenkään, että muut naiset EIVÄT koe sukupuoliristiriitaa ja että he eivät koe, että heitä yritetään pakottaa johonkin sopimattomaan muottiin, vaan he ihan oikeasti kokevat olevansa naisia. Elämä on kuitenkin minulle opettanut, että olen poikkeuksellisen hyvä katsomaan peiliin ja ihmisten valtaosa ei ole tämän asian saralla yhtä ansiokkaita. Mitä tulee genderqueereihin, heidän kokemuksensa sukupuolestaan vastaa omiani. Tosin sillä erolla, että he eivät koskaan herää siihen, että ovatkin miehiä. He juuttuvat siihen kuulumattomuuden tunteeseen ja sukupuolten välimaastoon ymmärtämättä olevansa poikkeusyksilöitä ja jatkavat taistelua sukupuolirooleja (tuulimyllyjä) vastaan. Itsekin pääsin misogyniasta, häpeästä, synnytyspelosta sekä pedofobiasta vasta sukupuolenkorjauksen jälkeen.

Blogosfäärissä nimimerkki Simpanssifilosofi tekee saman havainnon ja analysoi asiaa omalta osaltaan täällä.

Feminismi on aiheuttanut suurta vahinkoa demonisoimalla ydinperheen ja avioliiton, hämmentämällä naisia demonisoimalla naiseuden kokonaisuudessaan ja tekemällä miehistä toisen luokan kansalaisia, joita voidaan syyttää oikeudessa rikoksesta millä verukkeella tahansa. Feminismi on aloittanut aivan turhan sodan sukupuolten välille aivopesemällä naisista itsekkäitä prinsessoja ja saamalla miehet kyllästymään naisiin niin täysin, että misogynia on kovassa nousussa. Olisin itsekin varsin mielissäni, jos mm. pääsisin työpaikkaan, missä ei olisi, eikä tulisi, yhtään naista. Ja kaikki vaan siksi, että muutama sukupuolivammainen ei kykene näkemään maailmaa vammaltaan. Miksi olemme sallineet muutaman sukupuolivammaisen riehua vapaasti näin kauan ja päästä yhteiskunnallisesti tärkeille paikoille pakottamaan kaikki muutkin sukupuolivammaisiksi?

Miehet ja naiset eivät ole toinen toistaan huonompia tai parempia, vaan he ovat ERILAISIA. Se ei ole itsessään hyvä eikä huono asia, se vaan on. Perinteiset sukupuoliroolit tukevat toinen toistaan ja esim. perinteinen avioliitto (sitä mitä avioliitto vielä oli minun isovanhempieni aikaan) on diili, loppupeleissä todella reilu järjestely, missä on reilu työnjako. Työnjako menee karkeasti jaoteltuna seuraavasti:
Nainen: koti, kodin hoitaminen, ruoanlaitto ja leivonta, puutarha, lasten ja eläinten hoitaminen, ihmissuhteiden hoitaminen (esim. syntymäpäivien yms. järkkääminen, joulukortit)
Mies: talo, talon hoitaminen, auto ja muut koneet, kurinpito ja järjestys, maataloustyöt, metsästys ja kalastus, yhteiskunta ja vaikuttaminen
Jaottelu noudattelee miesten ja naisten luonnollisia eroja mm. kiinnostuksenkohteissa. Eivät nämä erot mihinkään koskaan katoa. Katso vaikka huviksesi, mitä eroja miesten ja naisten harrastuksissa on, millaisia lehtiä he lukevat, mitä blogeja lukevat. Naisia kiinnostaa pääsääntöisesti sisustushommat, leivonta, pukeutuminen, askartelu, ompelu, lapset, eläimet, juhlien järkkääminen yms. kun miehiä kiinnostaa autot, tietokoneet ja muut tekniset lelut, aseet, metsästys, kalastus, urheilu sekä vakavat, yhteiskunnalliset asiat (ei liene sattumaa, että lähes kaikki asiablogit, mihin olen netissä törmännyt, ovat miesten kirjoittamia. Takkirauta on ainoa poikkeus. Naiset bloggaavat vain hömppäjuttuja, kuten muotia, meikkejä ja leivontaa, ”näin teet hauskat joulukortit” yms.). Huomaa jaottelussa se, että molemmat sukupuolet hoitavat taloa eli kotia, mutta nainen hoitaa talon sisustaa (sisustus, huonekalut, tuoksu ja tunnelma yms.) kun taas mies hoitaa talon rakennetta eli remonttijuttuja, sähkö- ja LVI-töitä yms. Lisäksi maataloushommissa nainen hoitaa puutarhajuttuja, kuten kukkia ja pienimuotoista viljelyä, mutta raskaat peltotyöt ovat miesten juttuja. Molemmat sukupuolet keräävät marjoja ja sieniä, mutta vain mies metsästää ja kalastaa. Naista kiinnostaa asioiden värit, koristelut ja materiaalit, mutta jos jotain hajoaa (mitä tahansa), niin mies korjaa (paitsi vaatteeseen tullutta reikää). Kaikenmaailman poikkeusyksilöitä on tietenkin ollut maailman sivu (esim. minä itse), mutta poikkeusyksilöt eivät saa olla mikään syy valtaväestön demonisointiin. Pääsääntöisesti naista ei voisi vähempää kiinnostaa tekniikka- ja remonttijutut ja miestä leipomis- ja sisustusjutut. Kun pariskunta B menee kylään pariskunta A:n luokse, niin ämmät keittävät kahvit tai ottavat shamppanja/portviinihömpsyt ja ihastelevat uusia kahvikuppeja ja olohuoneen verhoja, kun ukot menevät autotalliin, avaavat kaljatölkit tai ottavat viskipaukut ja vertailevat autojen moottorien tehoja tai kertovat, mistä viimeksi nostivat isoimmat kalat. Kun pihalle tulee joukko vieraita uhkaavia huligaaneja, niin naiset vievät lapset piiloon sohvien taakse miesten ryhmittyessä pihalle puolustusasemiin.

Sen sijaan, että näistä täysin luonnollisista (ja kaikkien huomaamista) eroista on tehty järkyttävän iso ja turha haloo, niitä tulisi ymmärtää ja vaalia paljon laajemmin. Sen sijaan, että ne demonisoidaan ja hyssytellään, niitä pitäisi tutkia enemmän ja koulussa voitaisiin puhua paljon enemmän mm. erojen biologisesta taustasta ja syistä. Erot tulisi esittää normaalina, luonnollisena ja hyvänä asiana. Samalla voitaisiin opettaa, että miksi on olemassa ihmisiä, jotka eivät koe olevansa sitä sukupuolta, mitä ovat. Jos kerta tiedämme asialle syyn, niin miksi pihdata selittämistä. Sukupuoli-identiteetin häiriöistä on kumminkin olemassa paljon tutkimustietoa ja sukupuolenkorjaus on teknisesti mahdollista.

Mihinkäs väliin transu nyt sitten putoaa tässä perinteisessa asetelmassa? Vaikka avioliittoelämä palaisi ajassa taaksepäin 50 vuotta, niin se ei tarkoita tietenkään, että erilaisista vaihtoehtomalleista tulisi lailla kiellettyjä. Perinteinen avioliitto sopii minulle ja voin täydestä sydämestäni myöntää sellaisen haluavani, kunhan saan elää siinä roolissa, mikä on minulle luonnollinen eli miehen roolissa. Sitäpaitsi genderqueerin ja transun on aina mahdollista löytää toinen genderqueer tai transu ja elää vaikka miten sikinsokista roolielämää tahansa (näin Internetin aikakaudella varsinkin). Ja jos pari hinttapulia päättää rakentaa pesän ja saa homman toimimaan, niin ihan vapaasti vaan. Mielestäni heillä tulee olla vapaus niin tehdä ilman, että naapurit tulevat kivittämään ikkunoita ja poliisi koputtelee ovella, että mitäs täällä homoillaan. Kaikenlaiset gay pridet ja valistuskampanjat sallittakoon, jotta muu väestö on tietoinen siitä, että maailmaan mahtuu erilaisia ihmisiä. Homostelijoiden tulee kuitenkin ymmärtää olevansa marginaaliryhmä ja että valtaväestö on, on aina ollut ja tulee aina olemaan, perusheteroita. Tätä ei muuta mikään mahti maailmassa jo pelkästään siitä syystä, että lajin jatkumiseen (lisääntymiseen) tarvitaan uros ja naaras. Marginaaliryhmä ei voi vaatia, että heidän jutuistaan pitäisi tehdä yleinen laki. Marginaaliryhmät myös tulevat aina joutumaan sietämään jonkin verran huutelua ja läpänheittoa ja kummastusta ja se on vain normaalia, kun ihmiset nyt vaan ovat sellaisia. Sillä ei ole väliä, mistä marginaaliryhmästä on kysymys. Se voi olla homot, transut, örinämetallin kuuntelijat, karppaajat tai theriantroopit.

Sen sijaan, että pyrkisimme elämään harmoniassa ja miehet saisi olla miehiä ja naiset naisia ilman, että moisesta joutuu kokemaan syyllisyyttä, ovat feministit hämmentäneet sellaisen sopan, että kellään ei ole enää kivaa. Olen ihan varma, että perinteinen maailma on sellainen, missä ihmisten valtaosa viihtyisi, sillä se on selkeä ja turvallinen ja tukee sukupuolten luonnollisia taipumuksia. Feministien huseerauksen lopputuloksena meillä on pahoinvointiyhteiskunta täynnä narsistisia, masentuneita, atomisoituneita yksilöitä, jotka eivät kykene syvälliseen yhteistyöhön kenenkään kanssa. Tämä on varsin paska paikka elää ja olla ja vaikka haluaisinkin perinteisen avioliiton ja elää maalaistalossa niinkuin isovanhempani, niin tuskin moinen tulee koskaan toteutumaan, koska sellaisia naisia ei vaan ole, ketä tällainen kiinnostaisi ja vaikka kiinnostaisikin, niin uskallapa puhua jostain perinteisestä maatilan emännästä. Feministit ovat tehneet todella pahaa vahinkoa avioliitolle, ydinperheelle ja ihmisten sukupuoli-identiteetille (varsinkin naisten), mutta tilanne on ehkä vielä pelastettavissa, jos toimimme NYT, liittoudumme keskenämme ja aloitamme konkreettisen, tavoitteellisen toiminnan feministisen systeemin kaatamiseksi. Mikäli siellä ruudun takana on joku, joka on samaa mieltä, niin eikun viestiä vaan, niin aloitetaan oikeat reaalielämän tapaamiset ja aletaan lyödä päitämme yhteen.

torstai 9. lokakuuta 2014

Mitä transsukupuolisuus on ja miltä se tuntuu

Transsukupuolisuus on sukupuoli-identiteetin häiriö, mikä ilmenee siten, että henkilö kokee olevansa vastakkaista sukupuolta, kuin mitä oikeasti on. Kyseessä on puhdas päänsisäinen ilmiö eli transsukupuolisen henkilön fyysinen sukupuoli on selkeä ja hänellä on oman sukupuolensa toimiva kroppa ja toimivat elimet. Transsukupuolinen henkilö ei kuitenkaan koe kehoaan omakseen ja hänellä on hyvin voimakkaita tuntemuksia siitä, että hänen kehonsa on aivan väärä ja hän ei sovi siihen sukupuolirooliin, jonka mukaan hänen oletetaan elävän. Tästä käytetään nimitystä kehodysforia ja sukupuoliristiriita. Transsukupuolisuus on ICD-10 -tautiluokituksessa luokiteltu persoonallisuus- ja käyttäytymishäiriöiden joukkoon. Transsukupuolisuuden tarkka koodi on F64.0.

Transsukupuolisuus tuntuu siltä, kuin ylläsi olisi naamiaisasu, jota et kykene koskaan riisumaan. Tiedät itse, kuka olet ja millainen olet, mutta kukaan muu ei tätä näe eikä usko, vaikka yrittäisit selittää. Tuntemus siitä, kuka olet ja millainen olet, voi olla (ja yleensä onkin) hyvin voimakas, mutta sitten katsot peiliin ja näetkin jotain ihan muuta. Silloin aivot sanovat jursk. Tämä aiheuttaa hyvin ahdistavaa ristiriitaista tunnetta ja voi syvetä pahaksi ahdistuneisuudeksi tai masennukseksi. Et tiedä enää kuka tai mikä olet. Olet kokonaan kadottanut itsesi ja minuutesi. Itse tuijotin itseäni peilistä usein alasti ja yritin ymmärtää näkemääni. Aivot eivät mitenkään suostuneet ymmärtämään, että peilissä oleva henkilö olen minä. Ajatus tuntui täysin epätodelliselta. Koin, että peilistä katsoo vieras ihminen. Se oli äärettömän ahdistavaa. Siinä tuntee tulleensa ihan hulluksi tai olevansa jossain aineissa tms. kun kyllä se henkilö siellä peilissä kuitenkin olen minä. Mutta kun ei ole. Jne. Transsukupuolisuutta voisikin kuvata siten, että kyseessä on ilmiö, missä jokin kytkös aivojen ja mielen sekä kehon välillä on rikki. Sukupuolenkorjausprosessin jälkeen löysin varastostani vanhoja valokuvia itsestäni ja niiden katseleminen tuntui ihan uskomattoman oudolta. Se oli kuin olisin katsonut kuvia jostain toisesta ihmisestä ja koin, että tapahtumat, joihin kuvat liittyivät, ovat tapahtuneet jollekin toiselle ihmiselle. Kuvissa oleva henkilö ja tapahtumat eivät ole osa minua tai menneisyyttäni. Minun menneisyyteni ennen sukupuolenkorjausta on silkkaa tyhjyyttä ja mustaa.

Itselleni oli tyypillistä kokonaan unohtaa, että olen nainen. Tuntemus siitä, että olen mies, oli niin voimakas, että se oli minulle todellisuutta. Harrastin muotia ja rakastin miesten pukuja, kravatteja yms. ja halusin käyttää niitä. Olin kerran työpaikan tyttöporukassa ja selitin heille innoissani, millaisia pukuja olin nähnyt kauppojen ikkunoissa ja näytin kuvia ostamastani miestenmuotilehdestä ja selitin, että tuollaisia minäkin haluan. Muut katsoivat silmät pyöreinä ja yksi tokaisi: ”Mutta sinähän olet nainen!” Huudahdus oli kuin isku naamaan ja totesin pettyneenä itselleni, että ainiin, niinpäs olenkin. Koin vastaavia tilanteita ihan jatkuvasti. Koin voimakasta vetoa miesten vaatteita kohtaan ja olisin halunnut käyttää pelkästään niitä. Aiheutin vaatekaupoissa hämminkiä ja koin monia vaivaannuttavia tilanteita, kun sovittelin miesten vaatteita miestenvaateosastoilla, pyysin myyjiä mittaamaan itseni, jotta osaisin valita oikean koon, kyselin mittatilausvaatteista yms. Myyjät usein katsoivat minua kuin ajatellen, että onko tämä joku piilokamera. Koin tilanteista voimakasta häpeää, joka syveni ahdistukseksi, sitten masennukseksi. Kyseessä oli kuitenkin minulle hyvin tärkeä asia, jonka koin voimakkaasti omakseni, mutta joka muiden mielestä oli jotenkin väärin, koska minun olisi kuulunut käyttäytyä toisin. Luulin pitkään olevani transvestiitti, koska nimenomaan vaatteet olivat minulle tärkeitä. Ihailin erään elokuvan miespuolista hahmoa, joka oli (ja on edelleen) minulle voimakas tyyli-ikoni ja otin hänen vaatteistaan mallia paljon. Esimerkiksi piirsin itsestäni kuvia hänen vaatteissaan. Vasta sitten, kun ymmärsin, että en haluakaan pukeutua niinkuin hän, vaan haluan OLLA hän, tajusin, että en ole transvestiitti.

Pahinta onkin juuri se, että ympäristö olettaa sinun käyttäytyvän tietyllä tavalla. Itse toimit tavalla, mikä on sinulle luonnollista ja sitten ympäristö on sitä mieltä, että toiminnassasi on jotain outoa ja niin ei saisi tehdä. Tai sitten ympäristö hämmentyy siitä, kun toimitkin tavalla, mitä se ei osannut odottaa. Esimerkiksi itselleni tuli valtava ongelma parisuhteen löytämisestä. Olen aggressiivinen ja määrätietoinen henkilö, joka luonnollisesti asettuu johtajan rooliin. Kuvittele mustavalkoisten elokuvien miespäähenkilöitä, niin ymmärrät, millainen persoona olen. Homma pätee myös petipuuhiin eli asetun luonnollisesti toimijan rooliin ja saan kiksit nimenomaan dominoinnista. Minä panen. Minua ei panna. Piste. Innostuin yhdessä vaiheessa deittailemaan miehiä netin kautta. Olin tehnyt jo deitti-ilmoituksessani selväksi, että koen jonkinasteista sukupuoliristiriitaa ja että olen dominoiva, ja miehet olivat sanoneet tämän olevan ok. Se ei sitten kuitenkaan ikinä mennyt heille kaaliin ja he automaattisesti olettivat minun olevan alistuva ja odottavan heidän johtavan minua. Ilmeisesti ajatus top/dom -naisesta oli vaan yksinkertaisesti mahdoton. Päädyin moniin hyvin ikäviin tilanteisiin, joiden seurauksena ymmärsin lopullisesti, että en voi elää naisena. Samana vuonna tein päätöksen sukupuolenkorjausprosessiin lähtemisestä.

Transsukupuolisuus on sitä, että yrität kirkua maailmalle naamiaisasusi takaa, mutta maailma ei koskaan kuule. Vaikka selittäisit ihmisille, että miten tunnet, niin he eivät loppupeleissä koskaan ymmärrä. Transsukupuolisuus aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta ja hulluksitulemisen tunnetta. Masennus ja jopa itsetuhoisuus ovat transsukupuolisilla erittäin yleisiä. Ahdistuksen sietokyky vaihtelee yksilöstä toiseen. Jotkut se lamaannuttaa ihan täysin ja he eivät kykene normaaliin elämään, kuten käymään töissä tai koulussa, tai tapaamaan ihmisiä. Eräs henkilö raportoi, että ei pysty edes käyttämään julkisia vessoja tai soittamaan puhelimella. Toiset yrittävät sopeutua ja kestää ja kykenevät käymään töissä, mutta kärsivät jollain tasolla ihan jatkuvasti. Joillakuilla kestää kauan tajuta, että mistä heidän tuntemuksensa johtuvat, kun taas jotkut tietävät jo ala-asteiässä. Tiedän useita henkilöitä, jotka yläasteelle mennessään alkoivat samantien esiintyä vastakkaisen sukupuolen edustajana, käyttivät vastakkaisen sukupuolen pukuhuoneita yms. ja saattoi olla jopa niin, että koko koulussa kukaan ei tiennyt henkilön todellista sukupuolta. Tällaiset henkilöt hakeutuvat sukupuolenkorjausprosessiin jo alle 20-vuotiaina. Itse lukeudun ryhmään, joka yrittää sopeutua, mutta sitten huomaa, että asioista ei vaan tule mitään. Itse en koskaan edes yrittänyt esiintyä poikana kouluaikoinani ja olin 20-30 -ikävuosien puolivälissä hakeuduttuani hoitoon. Lukioiässä pakenin sateenkaaripiireihin ja yritin määritellä itseäni seksuaalisen suuntautumisen kautta. Yhdessä vaiheessa julistauduin lesboksi, mutta sateenkaarihommat jäivät ymmärrettyäni, että en koe olevani lesbonainen, vaan heteromies. Näillä kahdella on aika iso ero. Joillakin ihmisillä ei koskaan riitä rohkeus sukupuolenkorjauksen aloittamiseen tai edes avoimeen kaapistatuloon. Sukupuolenkorjaus vaatii erittäin paljon rohkeutta, sillä lähipiirin vastustus tai hämmennys voi olla todella suurta. Olen itse kuullut kaikista hirveimmät kommentit omalta äidiltäni ja olinkin aikoinaan satavarma, että sukupuolenkorjaus tulee katkaisemaan välit vanhempiini kokonaan. Olen kuitenkin niin vahva luonne, että olin valmis moisen kestämään. Moni muu ei kykenisi samaan koskaan.

Transsukupuolisuudesta ei voi parantua eikä siitä voi ”eheytyä”. Ainoa keino hoitaa transsukupuolista ihmistä on helpottaa hänen kehodysforiaansa sukupuolenkorjaushoidoilla. Transsukupuolisuudesta ei pääse koskaan eroon. Kyseessä on elinikäinen sairaus. Transsukupuolisuuden oireet alkavat jo pienenä lapsena ja transsukupuoliset tyypillisesti raportoivat tunteneensa kehodysforiaa ja sukupuoliristiriitaa niin kauan kuin muistavat. Vaikka itse olin sellainen, joka yritti sopeutua, niin asia aiheutti sosiaalisia ongelmia jo päiväkoti-iässä. Koin ns. poikien jutut omikseni ja suhtauduin tyttöjen leikkeihin, leluihin yms. samanlaisella inholla kuin kuka tahansa pikkupoika. Tykkäsin autoista, dinosauruksista ja tappeluleikeistä. Vihasin nukkeja ja kotileikkejä ja koin ne hyvin häpeällisiksi. Mekon pukeminen oli myrkynjuontia ja äitini lakkasikin jo varhain yrittämästä pukea minua mekkoon. En voinut ymmärtää, miksi kukaan voisi tyttömäisistä jutuista tykätä, ja koin valtavaa, hallitsematonta vihaa siitä, että minun oletettiin näistä tykkäävän. Yritin mm. pakottaa naapurin tyttöjä lopettamaan nukkeleikit. Koin, että tytöt saavat minut näyttämään typerältä ja nämä vihantunteet purkautuivat suoranaisena misogyniana. Vihasin tyttöjä ja naisia sekä naiseutta ylipäätään. Koin, että tytöt/naiset ovat huonompia ihmisiä kuin pojat/miehet ja kaikki tyttöjen/naisten mielipiteet, harrastukset yms. olivat automaattisesti huonompia kuin poikien/miesten. Yläasteen alkuaikoina löysin netin keskustelufoorumit ja esiinnyin niillä aina poikana, koska koin, että jos joku saa tietää, että olen tyttö, niin sanomiseni tulkittaisiin heti tyhmiksi. Poikien joukkoon en tullut koskaan hyväksytyksi eivätkä pojat ottaneet minua mukaan leikkeihinsä, joten päädyin vihaiseksi yksinäiseksi angstipalloksi. Pääsin irti misogyniasta lopullisesti vasta ymmärrettyäni, että olen trans, aloitettuani sukupuolenkorjaushoidot ja saatuani sitä kautta etäisyyttä naiseuteen.

Mikä aiheuttaa transsukupuolisuuden? Muistelisin lukeneeni useita teorioita, mutta mitään virallista kantaa ei taida olla. Se johtuu siitä, että Virallinen Totuus on sitä mieltä, että miesten ja naisten aivoissa ei ole eroja ja on pahaapahaa seksismiä moista väittää. Miesten ja naisten aivojen eroista on kuitenkin olemassa tieteellistä dataa ja tutkimukset osoittavat, että homojen ja lesbojen aivot muistuttavat vastakkaisen sukupuolen aivoja. Esimerkiksi Allan ja Barbara Pease ovat omistaneet aiheelle kokonaisen luvun kirjassaan Hormonien sota (Why men don't listen and women can't read maps). He esittävät kirjassa hormoniteorian, jonka mukaan käy joskus niin, että sikiö saa joko liikaa tai liian vähän testosteronia tietyssä kehitysvaiheessa. Jos poikasikiö saa normaalia vähemmän testosteronia, hänestä tulee homo, ja jos hän saa testosteronia huomattavasti vähemmän, hänestä tulee transnainen. Jos tyttösikiö saa testosteronia normaalia enemmän, hänestä tulee lesbo, ja jos hän saa testosteronia huomattavasti enemmän, hänestä tulee transmies. Kirjoittajat kertovat kirjassa tavanneensa Venäjällä tiedemiehiä, jotka tekevät laittomia ihmiskokeita. Tiedemiehet olivat onnistuneet keinotekoisesti luomaan homoja ja transuja säätelemällä sikiön estrogeenin ja testosteronin saantia. Tämän teorian mukaan siis transsukupuolisuuden juuret ovat biologiassa ja transsukupuolisella ihmisellä on vastakkaisen sukupuolen aivot. Transsukupuoliseksi tai homoksi synnytään ja asiaan ei vaikuta kasvatus tai lapsuuden olosuhteet.
Linkkivinkki: Kirjan alkuperäinen englanninkielinen versio löytyy netistä (pdf).

Transsukupuolisuus on psyykkinen (psykofyysinen?) sairaus, jota tulee hoitaa lääketieteellisesti. En usko sukupuolen monimuotoisuus -hömppään. Se on juuri sitä itseään eli hömppää. Ei kukaan normaalilla järjellä varustettu ihminen voi väittää, että on normaalia tuntea olevansa vastakkaisen sukupuolen yksilö. Ei kukaan voi väittää, että tekstissä aiemmin kuvaamani tuntemukset ovat normaalia. Transsukupuolisuus on hyvin rankka ja kokonaisvaltainen sairaus, jonka hoidot ovat myös erittäin rankkoja. Hoidoissa on rumasti suoraan sanottuna kyse siitä, että henkilön ruumista muokataan, leikellään ja mutiloidaan sellaiseksi, jollainen se ei luonnostaan ole, jotta siitä saadaan mahdollisimman lähelle sellainen, jollainen henkilö päänsä sisällä sen kuvittelee. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole olemassa. Itsellenikin transsukupuolisuus oli elämän ja kuoleman kysymys, sillä ahdistus ja masennus kehittyivät niin pahoiksi, etten vaan pystynyt jatkamaan elämää entisenlaisena. En vieläkään halua edes ajatella sitä, millainen olin ennen korjaushoitoja. Tuli valvottua monta yötä, kun pelkäsin, että minulle ei myönnettäisi hoitoja, ja kerkesin pyöritellä vaikka mitä skenaarioita päässäni. Olin valmis uhraamaan sukupuolenkorjauksen puolesta ihan kaiken, kaikki rahani, kaikki ihmissuhteet, perheeni... Mikäli hoitojen saaminen olisi edellyttänyt kaikista näistä luopumista (suhteiden katkeaminen perheeseen ja meneminen hoitoon toiselle puolen maailmaa tms.), niin olisin tehnyt niin. Ajattelin, että jos en saa hoitoja, tapan itseni. Olen vieläkin sitä mieltä, että jos en olisi saanut hoitoja, niin olisin tappanut itseni. Voin vaan olla iloinen siitä, että satuin syntymään sellaiseen maailmanaikaan, jolloin sukupuolenkorjaus on teknisesti mahdollista, ja sellaiseen maahan, missä sukupuolenkorjaus on laillista. Onneksi transsukupuolisuus on harvinainen sairaus ja tästä ei loppupeleissä joudu kärsimään kauhean moni.

Ohessa erään transmiehen piirtämä ”identiteettikartta”, missä hän tarkastelee sukupuoli-identiteettiään. Voin useassa määrin samaistua.


Kuvan lähde: Susi sorakuopassa

Jaahas, mitäs nyt sitten korjaushoitojen jälkeen? Olenko mies? Tuntemukseni siitä, että olen mies, ei ole kadonnut tietenkään mihinkään ja tunnen voimakkaasti olevani mies, haluan olla mies, elää miehen elämää, tulla kohdelluksi miehenä sekä samaistun voimakkaasti miehiin. Usein sanotaan, että transsukupuolinen henkilö tietää, miltä tuntuu olla sekä mies että nainen, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Naiset ovat aina olleet minulle tuntematon maa ja minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, miltä tuntuu olla nainen. Opin ymmärtämään naisia vasta luettuani monta sukupuolieroista kertovaa kirjaa. Mutta en tiedä myöskään, miltä tuntuu olla ”oikea” mies, koska en mm. koskaan kasvanut poikana tai miehenä. Tiedän ainoastaan, miltä tuntuu olla trans. Oikea mies en ole vieläkään, eikä minusta sellaista koskaan tule, koska ei minun XX -kromosomeistani saa XY:tä mitenkään. En siksi koe olevani oikeutettu kutsumaan itseäni mieheksi. Olen suoraan sanottuna nainen, joka on helvetin sekaisin päästään. Minuun sattuu sanoa tämä, koska tunnen niin voimakkaasti olevani mies. Tosiasioille ei kuitenkaan voi yhtään mitään ja minulle kävi paska säkä, kun synnyin transsukupuoliseksi. Voin vain pyytää, että toiset kunnioittaisivat identiteettiäni, vaikka en heiltä mitään sen suurempaa ymmärrystä voikaan vaatia. Minulle riittää, että 1) minua ei kivitetä tästä hyvästä 2) sukupuolenkorjaus on laillista.

Toivottavasti sain tässä selvennettyä transsukupuolisten sielunmaisemaa. En ole koskaan onnistunut tyhjentävästi selittämään, miltä tuntuu olla trans. Tämän kirjoituksen kielikuvat ovat monen vuoden pohdinnan tulos.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Syrjinnästä



Tulin minä kaapista ulos
ja arvaa, mikä oli lopputulos?
Sanoi mulle töissä pomo:
”Painu täältä vittuun, homo!”

Mediasta saa jatkuvasti lukea, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjitään koulussa ja työelämässä. Organisaatiot jaksavat aina vaan kampanjoida syrjintää vastaan (esim. Syrjinnästä vapaa alue) ja luennoida aiheesta telkkarissa ja radiossa.

Oma kokemukseni on, että syrjintä on äärettömän harvinaista. Itse en ole koko ikänäni kokenut syrjintää sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi koulussa tai työelämässä tai nähnyt, että jotakuta toista olisi syrjitty samasta syystä. Päinvastoin, ihmiset ovat olleet äärettömän ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Tulin itse aikoinaan varsin näyttävästi ulos kaapista työpaikalla ja vastaanotto oli niin lämmin, etten ollut parhaimmissa unelmissanikaan odottanut sellaista. Olin mediasta lukenut kaikenlaisia kauhutarinoita ja olin varautunut sietämään lokaa. Olin kertakaikkiaan hämmästynyt, kun lokaa ei tarvinnutkaan sietää lainkaan. Muutamassa tapauksessa ulostulo jopa lisäsi joidenkin ihmisten kiinnostusta minua kohtaan. Useassa työpaikassa on myös ollut avoimesti homoja ihmisiä ja he ovat aina olleet hyvissä väleissä muiden kanssa ja osa työyhteisöä kuin kuka tahansa muukin. Homoja on ollut myös manageritasolla, eikä omaakaan ylenemistä ole transsukupuolisuus haitannut. Olen tullut kaapista ulos myös muualla, esim. koulussa ja lääkärissä, ja kaikkialla vastaanotto on ollut yhtä hyvä. Ainoat järkyttyneet kommentit ovat tulleet perheeltä sekä pitkäaikaisilta tuttavilta.

Kokemukseni vuoksi nämä syrjintään liittyvät kannanotot ja kampanjat tuntuvat ihan suoranaiselta valehtelulta ja tyhjältä paniikinlietsonnalta. Viime kesänä töissä ollessani aamuradiossa tuli pitkä keskusteluohjelma, missä haastateltiin jotain sateenkaariaktiivia (en muista kuolemaksenikaan nimeä) ja hän höpisi ummet ja lammet siitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjitään ihan jatkuvasti ja syrjintä on ongelma. Ohjelman kuuli moni muukin työntekijä ja meille syntyi keskustelu aiheesta. Kaikkien kokemus aiheesta oli samanlainen kuin itselläni: syrjintää ei vaan yksinkertaisesti ole olemassa ja kukaan ei ollut sitä koskaan nähnyt.

Ihmisten asenne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan on pääsääntöisesti positiivinen. Se ei välttämättä ole heille mikään sydämenasia, koska se ei heitä henkilökohtaisesti kosketa, mutta eipä heillä ole mitään sitä vastaakaan. Valtaosan asenne homoutta kohtaan on sellainen, että rakkaus on rakkautta ja se on aina kaunis asia sukupuolesta riippumatta. Ihmisten suhtautuminen transsukupuolisuuteen on hankalampi jo pelkästään siitä syystä, että transsukupuolisuus on ilmiönä huomattavasti harvinaisempi ja iso osa ihmisistä ei ole koskaan kohdannut transsukupuolista. Voi olla, että heidän kaikki tietonsa aiheesta perustuu sketsiohjelmiin ja elokuviin ja näistä kumpikin on tiedonlähteenä erittäin kyseenalainen. Oma kokemukseni on, että kun ihmiset huomaavat, että kyseessä onkin täysin todellinen ilmiö ja transsukupuolinen henkilö on asiasta vakavissaan, niin alkuhämmennyksen jälkeen he alkavat suhtautua positiivisesti. Tämä pätee myös sellaisiin, jotka ovat aiemmin saattaneet tyrmätä sukupuolenkorjauksen täysin. Esimerkiksi omassa perhepiirissäni on voimakkaasti uskonnollinen henkilö, joka vuosia paasasi homojen ja transujen synnillisyydestä. Lähtiessäni sukupuolenkorjausprosessiin tiesin hänen kantansa asiaan ja välttelin häntä tahallani pari vuotta, kunnes jouduin äkisti hänen kanssaan tekemisiin. Hän oli kuullut asioistani vanhemmiltani ja oli minua kohtaan äärettömän ystävällinen. Hän käytti minusta heti uutta nimeäni, halasi minua ja sanoi olevansa onnellinen puolestani.

Kaikista inhottavimmin transsukupuolisuuteeni ovat suhtautuneet – ylläripylläri – homot. Tulin aikoinaan kaapista eräässä harrastusyhteisössä, mihin olin kuulunut vuosia ja mistä tunsin todella paljon ihmisiä. Näistä valtaosa oli homoja tai biseksuaaleja. He suhtautuivat minuun avoimen vihamielisesti ja koin ilmapiirin niin ahdistavaksi, että lakkasin kokonaan käyttämästä erästä yhteisön internetkeskusteluryhmää, missä olin ollut aktiivinen päivittäin monen vuoden ajan. En koskaan palannut sinne takaisin. Tämä kokemus murensi näkemykseni sateenkaariyhteisöstä. Liikuin vuosia kiinteästi sateenkaariporukoissa ja välttelin perusheteroita. Olin myös Setan jäsen. On julkinen salaisuus, että homojen keskuudessa misogynia ja heterofobia ovat yleisiä. Homot osaavat olla pahempia mulkkuja naisia ja heteroita kohtaan kuin mikään muu ryhmä tai mitä heterot voivat ikinä olla homoja kohtaan (jos jotain islamisteja ei lasketa). Myös lesbonaisten viha miehiä kohtaan on samansuuntaista. En tiedä tarkalleen, mikä transsukupuolisuudessani oli homoista pahaa, mutta osa homoista ottaa mieheyden jonain pyhänä asiana, joten ehkä se, että nainen (=huonompi ihminen) yrittää olla mies, oli heistä hirveääkamalaa. Sateenkaarijengi ei ole oikeasti yhtään suvaitsevaista. He ainoastaan parkuvat ymmärrystä ja erivapauksia toisilta, mutta eivät ole valmiita osoittamaan näitä itse. Olen kuullut itseäni paljon nuoremmilta tutuiltani niinkin hulluja juttuja, että koulussa jo yläaste- ja lukiotasolla on muotia olla homo tai bi ja joku muu kuin cis-sukupuolinen. Heteroina tuttuni olivat saaneet kuulla huutelua, että miksi jaksat olla tuollainen tylsä hetero. Ikäänkuin heteroudessa ja cis-sukupuolisuudessa olisi jotain vikaa tai pahaa. Tämä suvaitsevaisuushömppä on riistäytynyt käsistä, kun ihmiset unohtavat, että heterous ja cis-sukupuolisuus ovat myöskin seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti, jotka eivät riipu henkilön valinnasta, ja näitä tulee suvaita siinä missä mitä tahansa muutakin.

Häivyttyäni sateenkaariporukoista lähdin tutustumaan perusheteroihin useaa eri reittiä ja en ole tähänkään päivään mennessä saanut kertaakaan syrjintää osakseni heidän suunnaltaan. Perusheterot ovat suhtautuneet minuun paljon avoimemmin kuin homot koskaan ja nykyään liikun paljon mieluummin heidän kanssaan. Media on aivan turhaan mustamaalannut heterot sekä pelotellut nuoria homoja ja transuja syrjinnällä.

Tästä päästäänkin siihen kysymykseen, että miksi kyselyissä iso osa sateenkaarijengistä kertoo kokevansa syrjintää. Esimerkiksi Sisäasiainministeriön tutkimuksessa vuonna 2010 selvisi, että kolmasosa nuorista raportoi kokeneensa syrjintää. Tämä on kuitenkin täydessä ristiriidassa sen kanssa, että mitä olen itse kuullut ja nähnyt. Kuten yllä selitin, syrjintää kokeekin hetero, koska ei-heterous on muotia (onko tämä taas tätä ”vale-emävale-tilasto”-juttua?). Oma teoriani on, että iso osa sateenkaarijengistä on aivan yliherkkää ja alkaa parkua ihan typeristä pikkuasioista. He ovat kyvyttömiä ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia kuin he ja ajattele niinkuin he, vaan ymmärtämisen tulee olla molemminpuolista ja molempien osapuolten tulee kyetä avoimeen ajatteluun ja keskusteluun. Iso osa sateenkaarijengistä elää jossain omassa homonpinkissä kuplassaan ja on täysin kyvytön näkemään sen ulkopuolelle. Tämä lisäksi yleensä yhdistyy huonoon huumorintajuun. Joku kun vähän heittää läppää, niin yhyybyää syrjintää ja haukkumista. Todellisuudessa kaikki ihmiset joutuvat kokemaan läpänheittoa milloin mistäkin aiheesta. Joskus läpänheitto voi olla aika rankkaakin. Se on kuitenkin normaalia sosiaalista elämää ja jos itsetuntosi ei sitä kestä, niin kannattaisi mennä terapiaan.

Perusheteroiden kanssa on yleensä se haaste, että he ovat pitkälti tietämättömiä, jopa täysin tietämättömiä, kaikista sateenkaariasioista. Heille joutuu selittämään sellaisia juttuja, jotka ovat itsellesi selvää pässinlihaa ja tämä voi tuntua turhauttavalta. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että he eivät ole missään nimessä pahantahtoisia. Heidän todellisuutensa on vaan erilainen kuin sinun. Heidän maailmassaan miehet on miehiä ja naiset naisia ja that's it. Jotkut perusheterot eivät ole koskaan joutuneet tekemisiin kenenkään queer-henkisen kanssa, heidän tuttavapiirissään ei välttämättä ole ketään homoa ja he yleensä eivät ole koskaan kohdanneet transsukupuolista. Heistä moni tuntuu ajattelevan, että transsukupuolisuus on joku vitsi ja leffajuttu ja he ovat aidosti hämmästyneitä, kun kohtaavatkin oikean transun reaalielämässä. He eivät tiedä, miten transuun tulisi suhtautua ja mitä hänelle uskaltaa sanoa tai mitä häneltä uskaltaa kysyä. He saattavat olla äärettömän kiinnostuneita, mutta eivät uskalla lähestyä. Sitten, kun he uskaltavat lähestyä, niin he kysyvät yleensä aina samat kysymykset, jotka voivat tuntua suorastaan typeriltä. Ensimmäinen kysymys on, että onko sinulla penis ja voiko sen koon valita. Itseäni alkuaikoina ärsytti hirveästi se, että ketään ei tuntunut kiinnostavan, että miltä transsukupuolisuus tuntuu, vaan kaikkia kiinnosti vaan sukuelimeni. Lisäksi sukupuolenkorjausprosessin kulku ja vaikutukset ovat heille täysin tuntematon asia. He saattavat kysellä, että muuttuuko seksuaalinen suuntautumisesi ja voitko jatkaa nykyisen kumppanin kanssa vai koetko hänen olevan väärää sukupuolta yms. He eivät myöskään ymmärrä, että sukupuolenkorjaus ei muuta ihmisen luonnetta tai kiinnostuksenkohteita ja ihmettelevät, että voiko käydä niin, että henkilö, joka ei aiemmin tykännyt autoista, alkaisikin tykätä autoista yms. He eivät kysele tällaisia ollakseen sinua kohtaan inhottavia, vaan yrittävät ymmärtää, mistä tässä on kyse. Jos vastailet vilpittömästi ja olet avoin, niin he yleensä hyväksyvät sinut sen sukupuolen edustajana, minä haluatkin tulla hyväksytyksi. Itselleni kävi näin työpaikalla ja pääsin heteromiesten äijäporukoihin, vaikka kyseiset tyypit olivat tunteneet minut naisena pari vuotta.

Kokemusteni perusteella uskallan väittää, että kaikki syrjintätapaukset ovat harvinaisia yksittäistapauksia. Ne tulisi jättää omaan arvoonsa ja median tulisi lopettaa mässäilemästä niillä. Maailmaan mahtuu vaikka mitä kökköä ja kaikkien kanssa ei tule koskaan toimeen, joten älä hemmetissä oleta, että koko maailman tulee rakastaa ja ymmärtää sinua, koska olet homo tai trans. Mitäs jos koettaisit välillä itse ymmärtää maailmaa ja ottaisit ne homonpinkit lasit pois silmiltäsi?

tiistai 7. lokakuuta 2014

LGBT -sanasto

Tälle sivulle on tarkoitus koota kaikkea queer-liikehdintää koskevaa sanastoa, mikä on tämän blogin ymmärtämisen kannalta oleellista. Sanasto on kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa termit ovat aihealueittain, jotta sellaisenkin henkilön, jolle aihe on ennestään täysin tuntematon, on helppo tämän sanaston avulla tutustua aiheeseen. Toisessa osassa termit ovat aakkosjärjestyksessä, jotta niihin on helppo palata tarvittaessa. Laajempia sanastoja löytyy Internetistä, mm. Setan sivuilta, mutta omasta mielestäni kyseinen sanasto on ärsyttävään muotoon muotoiltu, joten päätin itse kirjoittaa kokonaan uuden ja helpommin ymmärrettävän.

Kommenttiosastolla on sallittua keskustella termeistä, esittää tarkentavia kysymyksiä yms.

* * *

HAKEMISTO:
  1. Sanasto aihealueittain
  2. Sanasto aakkosjärjestyksessä

* * *

1. SANASTO AIHEALUEITTAIN

LGBT:
LGBT = Lesbian Gay Bi Trans, kattotermi, jolla tarkoitetaan kaikkia ei-heteroita ihmisiä sekä heidän yhteiskunnallista toimintaansa
Hlbtiq = homo lesbo bi trans inter queer. Sama asia kuin LGBT, mutta ns. laajennettu termi, johon on sisällytetty muitakin ryhmiä
sateenkaari = sama kuin LGBT ja Hlbtiq
SeTa / seta = Seksuaalinen tasavertaisuus ry, LGBT-asioita Suomessa ajava järjestö
queer = yleiskuvaava termi, joka tarkoittaa seksuaalisesta tai sukupuolisesta normista jollain tapaa poikkeavaa henkilöä
heteronormatiivisuus = yhteiskunnallinen ja sosiaalinen asenne/ilmapiiri, minkä mukaan heteroseksuaalisuus on normaalia ja muu on tavanomaisesta poikkeavaa sekä sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja näillä on selkeästi määritellyt sukupuoliroolit
seksuaalivähemmistö = kaikki ei-heterot, ks. kohta seksuaalinen suuntautuminen alla
sukupuolivähemmistö = kaikki ei-cis-sukupuoliset, ks. kohta sukupuoli-identiteetti alla

Sukupuoli-identiteetti:
cis-sukupuolinen / cis = henkilö, joka kokee olevansa juuri sitä sukupuolta, mihin on syntynyt. Ei koe mitään sukupuoliristiriitaa
transsukupuolinen / trans = henkilö, joka kokee olevansa vastakkaista sukupuolta, kuin mihin on syntynyt. Tämän blogin kielenkäytössä asiasta käytetään puhekielen sanaa ”transu”.
transseksuaalisuus / transseksuaali = sama asia kuin transsukupuolinen, mutta vanhentunut ja epätarkka termi, sillä transsukupuolisuus liittyy nimenomaan henkilön sukupuoli-identiteettiin, eikä sillä ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa
FtM / ftm / female-to-male = naisesta mieheksi, naiseksi syntynyt henkilö (biologinen nainen), joka kokee olevansa mies
MtF / mtf / male-to-female = miehestä naiseksi, mieheksi syntynyt henkilö (biologinen mies), joka kokee olevansa nainen
transmies / transsukupuolinen mies = female-to-male
transnainen / transsukupuolinen nainen = male-to-female
genderqueer = henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti on häilyvä, ei koe olevansa selkeästi mitään sukupuolta. Tuntemuksen voimakkuus vaihtelee yksilöstä ja tilanteesta toiseen.
intersukupuolisuus = biologisen sukupuolen kehityshäiriö, henkilön biologinen sukupuoli on epäselvä
sukupuolenkorjausprosessi / sukupuolenkorjaus / transprosessi = lyhyemmin ”prosessi”, erilaisten lääketieteellisten hoitojen sarja, joiden tuloksena henkilö muuttaa sukupuolensa
sukupuolenvaihdos = sama kuin sukupuolenkorjaus, mutta poliittisesti epäkorrekti termi, minkä valtaosa transsukupuolisista kokee loukkaavana, sillä he eivät koe ”vaihtavansa” sukupuolta, vaan he ”korjaavat” sen
FtM-prosessi = sukupuolenkorjausprosessi naisesta mieheksi
MtF-prosessi = sukupuolenkorjausprosessi miehestä naiseksi
sukupuolen monimuotoisuus = yhteiskunnallinen asenne, jonka mukaan on paheksuttavaa ajatella, että sukupuolia olisi vain kaksi, mies ja nainen, ja että sukupuoli voisi ilmetä henkilössä vain kahdella eri tavalla, miehisenä tai naisellisena. Sukupuolen monimuotoisuus -ajattelun mukaan on paheksuttavaa ylipäätään yrittää määritellä tai lokeroida sukupuolta tai sukupuoliominaisuuksia.

Seksuaalinen suuntautuminen:
Tarkoittaa sitä, että mihin sukupuoleen/sukupuoliin henkilön seksuaalinen halu kohdistuu.
heteroseksuaali = tuntee vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan
homoseksuaali = tuntee vetoa omaa sukupuolta kohtaan (naista sanotaan yleensä lesboksi, miestä homoksi)
biseksuaali = tuntee vetoa sekä omaa että vastakkaista sukupuolta kohtaan
panseksuaali = tuntee vetoa omaa ja vastakkaista sukupuolta sekä erilaisia välimuotoja tai kokonaan sukupuolettomia kohtaan (esim. transsukupuoliset)
aseksuaali = ei tunne vetoa mitään sukupuolta kohtaan

Romanttinen suuntautuminen:
Tarkoittaa sitä, että mihin sukupuoleen/sukupuoliin henkilön romanttiset tunteet (ihastuminen, rakastuminen) kohdistuvat. Suurimmalla osalla ihmisistä romanttinen suuntautuminen on sama kuin seksuaalinen suuntautuminen, mutta osalla (varsinkin bi- ja panseksuaalit) seksuaalisten ja romanttisten tunteiden kohdistuminen voi olla vaihtelevaa. Romanttinen suuntautuminen on erityisen aiheellinen puhuttaessa aseksuaaleista henkilöistä, sillä heistä valtaosa kuitenkin tuntee ihastumisen tunteita.
heteroromanttinen = ihastuu vastakkaiseen sukupuoleen
homoromanttinen = ihastuu omaan sukupuoleen
biromanttinen = ihastuu sekä omaan että vastakkaiseen sukupuoleen
panromanttinen = ihastuu omaan ja vastakkaiseen sukupuoleen sekä erilaisiin välimuotoihin tai sukupuolettomiin (esim. transsukupuoliset)
aromanttinen = ei ihastu mihinkään sukupuoleen

Erilaiset mies- ja naistyypit:
butch = miehekäs nainen, ns. rekkalesbo
femme = naisellinen nainen
domme = seksuaalisessa mielessä dominoiva nainen
bear / karhu = iso, lihava ja karvainen mies, ns. karhuhomo
twink = hoikka, hintelä ja karvaton poikamainen mies
dandy = pukeutumisella koreileva mies
metroseksuaali = ulkonäöstään kiinnostunut ja homolta vaikuttava mies, joka on kuitenkin hetero
neitihomo = stereotyyppinen naisellinen homomies
androgyyni = sukupuolineutraali mies tai nainen

Päällä vai alla:
top = henkilö, joka on seksuaalisessa tilanteessa päällä, ns. toimija
bottom = henkilö, joka on seksuaalisessa tilanteessa alla, ns. toiminnan kohde
dominoiva / domi / dom = henkilö, jonka hallinnassa seksuaalinen tilanne on, hallitseva tai käskevä henkilö
submissiivinen / subi / sub = seksuaalisessa tilanteessa alistuva henkilö
switch = henkilö, joka voi vaihtaa paikkaa tai roolia, voi olla sekä top että bottom tai sekä domi että subi

Parisuhteet:
monogamia = yksiavioisuus, henkilöllä voi olla vain yksi puoliso kerrallaan
polygamia = moniavioisuus, henkilöllä voi olla useita puolisoita samanaikaisesti. Useimmiten ilmenee siten, että yhdellä miehellä on useita vaimoja (haaremi)
polyamoria = monisuhteisuus, yhdellä henkilöllä voi olla useita rakkaus- tai seksisuhteita samanaikaisesti ja myös hänen kumppaneillaan voi olla useita rakkaus- tai seksisuhteita samanaikaisesti. Polyamoriaan liittyy kiinteästi ajatus siitä, että henkilö voi rakastaa useita ihmisiä yhtä aikaa ja tämä on täysin sallittua. Polyamorisessa suhteessa elävät hyväksyvät toistensa useat kumppanit ja ovat tietoisia heistä. Eroaa polygamiasta siten, että polyamoria ei ole tarkemmin määritelty avioliittojärjestely, vaan eräänlainen elämäntapa, ja seksuaalinen ja romanttinen vapaus koskee kaikkia suhteen osapuolia.

Muuta:
perushetero = heteroseksuaalinen ja cis-sukupuolinen henkilö, joka ei ole mitenkään LGBT-henkinen
transvestiitti / transvestisismi = henkilö, joka saa kiksejä vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumisesta tai rooliin eläytymisestä. On lähinnä fetissi ja ei välttämättä liity sukupuoli-identiteettiin
fetissi / fetisismi = seksuaalisen halun kohdistuminen esineeseen tai sinänsä ei-seksuaaliseen asiaan, esim. kengät, kumi materiaalina, koiran talutushihna, sitominen roikkumaan kattoon pää alaspäin
BDSM = bondage-discipline-sadism-masochism-dominance-submission. Kattotermi sellaiselle seksuaalisuuden ilmentämiselle, mihin liittyy muutakin kuin yksinkertainen ”uloke reikään” -muoto
vanilla / vanilja = ”uloke reikään” -seksi
drag = teatteritaiteen muoto, missä näyttelijä/laulaja/tanssija esiintyy vastakkaisen sukupuolen edustajana
drag queen = mies, joka esiintyy naiseksi pukeutuneena
drag king = nainen, joka esiintyy mieheksi pukeutuneena
genderbender = teema, minkä tarkoituksena on sotkea sukupuolirooleja, esim. genderbender -bileet
crossdressing = pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin
transu = puhekielen termi, joka voi tarkoittaa joko transsukupuolista tai transvestiittia. Valtaosa transsukupuolisista kokee sanan erittäin loukkaavana. Tämän blogin kielenkäytössä sanalla tarkoitetaan aina transsukupuolista.

* * *

2. SANASTO AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ

androgyyni = sukupuolineutraali mies tai nainen
aromanttinen = henkilö, joka ei ihastu minkään sukupuolen edustajaan
aseksuaali = henkilö, joka ei koe seksuaalista kiinnostusta mihinkään sukupuoleen

BDSM = bondage-discipline-sadism-masochism-dominance-submission. Kattotermi sellaiselle seksuaalisuuden ilmentämiselle, mihin liittyy muutakin kuin yksinkertainen ”uloke reikään” -muoto. Ks. fetisismi, vanilja
bear = ns. karhuhomo. Iso, lihava ja karvainen mies
biromanttinen = henkilö, joka voi ihastua sekä mieheen että naiseen
biseksuaali = henkilö, joka kokee seksuaalista kiinnostusta sekä mieheen että naiseen
bottom = henkilö, joka on seksuaalisessa tilanteessa alla, ns. toiminnan kohde
butch = miehekäs nainen, ns. rekkalesbo

cis = ks. cis-sukupuolinen
cis-sukupuolinen = henkilö, joka kokee olevansa juuri sitä sukupuolta, mihin on syntynyt. Ei koe mitään sukupuoliristiriitaa
crossdressing = pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin

dandy = pukeutumisella koreileva mies
dom = ks. dominoiva
domi = ks. dominoiva
dominoiva = henkilö, jonka hallinnassa seksuaalinen tilanne on, hallitseva tai käskevä henkilö
domme = seksuaalisessa mielessä dominoiva nainen
drag = teatteritaiteen muoto, missä näyttelijä/laulaja/tanssija esiintyy vastakkaisen sukupuolen edustajana
drag king = nainen, joka esiintyy teatteritaiteessa mieheksi pukeutuneena
drag queen = mies, joka esiintyy teatteritaiteessa naiseksi pukeutuneena

female-to-male = ks. transmies
femme = naisellinen nainen
fetisismi = seksuaalisen halun kohdistuminen esineeseen tai sinänsä ei-seksuaaliseen asiaan, esim. kengät, kumi materiaalina, koiran talutushihna, sitominen roikkumaan kattoon pää alaspäin. Ks. BDSM
fetissi = ks. fetisismi
FtM / ftm = female-to-male, ks. transmies
FtM-prosessi = sukupuolenkorjausprosessi naisesta mieheksi

genderbender = teema, minkä tarkoituksena on sotkea sukupuolirooleja, esim. genderbender -bileet
genderqueer = henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti on häilyvä, ei koe olevansa selkeästi mitään sukupuolta. Tuntemuksen voimakkuus vaihtelee yksilöstä ja tilanteesta toiseen.

heteronormatiivisuus = yhteiskunnallinen ja sosiaalinen asenne/ilmapiiri, minkä mukaan heteroseksuaalisuus on normaalia ja muu on tavanomaisesta poikkeavaa sekä sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja näillä on selkeästi määritellyt sukupuoliroolit
heteroromanttinen = henkilö, joka ihastuu vastakkaisen sukupuolen edustajaan
heteroseksuaali = henkilö, joka kokee seksuaalista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen
Hlbtiq = homo lesbo bi trans inter queer. Sama asia kuin LGBT, mutta ns. laajennettu termi, johon on sisällytetty muitakin ryhmiä, ks. LGBT
homo = homoseksuaalinen mies
homoromanttinen = henkilö, joka ihastuu oman sukupuolen edustajaan
homoseksuaali = henkilö, joka kokee seksuaalista kiinnostusta omaan sukupuoleen

intersukupuolisuus = biologisen sukupuolen kehityshäiriö, henkilön biologinen sukupuoli on epäselvä

karhu = ks. bear

lesbo = homoseksuaalinen nainen
LGBT = Lesbian Gay Bi Trans, kattotermi, jolla tarkoitetaan kaikkia ei-heteroita ihmisiä sekä heidän yhteiskunnallista toimintaansa

male-to-female = ks. transnainen
metroseksuaali = ulkonäöstään kiinnostunut ja homolta vaikuttava mies, joka on kuitenkin hetero
monogamia = parisuhde/avioliittomuoto, missä henkilöllä voi olla vain yksi puoliso kerrallaan
MtF / mtf = male-to-female, ks. transnainen
MtF-prosessi = sukupuolenkorjausprosessi miehestä naiseksi

neitihomo = stereotyyppinen naisellinen homomies

panromanttinen = henkilö, joka voi ihastua sekä mieheen että naiseen sekä näiden välimuotoon tai kokonaan sukupuolettomaan henkilöön
panseksuaali = henkilö, joka kokee seksuaalista kiinnostusta sekä miehiä että naisia sekä kaikenlaisia välimuotoja ja kokonaan puolettomia henkilöitä kohtaan
perushetero = heteroseksuaalinen ja cis-sukupuolinen henkilö, joka ei ole mitenkään LGBT-henkinen, ks. heteroseksuaali, cis-sukupuolinen
polyamoria = monisuhteisuus. Parisuhdemuoto, missä yhdellä henkilöllä voi olla useita rakkaus- tai seksisuhteita samanaikaisesti ja myös hänen kumppaneillaan voi olla useita rakkaus- tai seksisuhteita samanaikaisesti. Polyamoriaan liittyy kiinteästi ajatus siitä, että henkilö voi rakastaa useita ihmisiä yhtä aikaa ja tämä on täysin sallittua. Polyamorisessa suhteessa elävät hyväksyvät toistensa useat kumppanit ja ovat tietoisia heistä. Eroaa polygamiasta siten, että polyamoria ei ole tarkemmin määritelty avioliittojärjestely, vaan eräänlainen elämäntapa, ja seksuaalinen ja romanttinen vapaus koskee kaikkia suhteen osapuolia.
polygamia = moniavioisuus. Parisuhde/avioliittomuoto, missä henkilöllä voi olla useita puolisoita samanaikaisesti. Useimmiten ilmenee siten, että yhdellä miehellä on useita vaimoja (haaremi)
prosessi = ks. sukupuolenkorjausprosessi

queer = yleiskuvaava termi, joka tarkoittaa seksuaalisesta tai sukupuolisesta normista jollain tapaa poikkeavaa henkilöä

romanttinen suuntautuminen = tarkoittaa sitä, että mihin sukupuoleen/sukupuoliin henkilön romanttiset tunteet (ihastuminen, rakastuminen) kohdistuvat

sateenkaari = ks. LGBT
seksuaalinen suuntautuminen = tarkoittaa sitä, että mihin sukupuoleen/sukupuoliin henkilön seksuaalinen kiinnostus kohdistuu
seksuaalivähemmistö = kaikki ei-heterot ihmiset
SeTa / seta = Seksuaalinen tasavertaisuus ry, LGBT-asioita Suomessa ajava järjestö
sub = ks. submissiivinen
subi = ks. submissiivinen
submissiivinen = seksuaalisessa tilanteessa alistuva henkilö
sukupuolen monimuotoisuus = yhteiskunnallinen asenne, jonka mukaan on paheksuttavaa ajatella, että sukupuolia olisi vain kaksi, mies ja nainen, ja että sukupuoli voisi ilmetä henkilössä vain kahdella eri tavalla, miehisenä tai naisellisena. Sukupuolen monimuotoisuus -ajattelun mukaan on paheksuttavaa ylipäätään yrittää määritellä tai lokeroida sukupuolta tai sukupuoliominaisuuksia.
sukupuolenkorjaus = ks. sukupuolenkorjausprosessi
sukupuolenkorjausprosessi = erilaisten lääketieteellisten hoitojen sarja, joiden tuloksena henkilö muuttaa sukupuolensa
sukupuolenvaihdos = sama kuin sukupuolenkorjaus, mutta poliittisesti epäkorrekti termi, minkä valtaosa transsukupuolisista kokee loukkaavana, sillä he eivät koe ”vaihtavansa” sukupuolta, vaan he ”korjaavat” sen, ks. sukupuolenkorjausprosessi
sukupuoli-identiteetti = henkilön kokemus siitä, että mitä sukupuolta edustaa
sukupuolivähemmistö = kaikki ei-cis-sukupuoliset henkilöt, ks. cis-sukupuolinen
switch = henkilö, joka voi seksuaalisessa tilanteessa vaihtaa paikkaa tai roolia, voi olla sekä top että bottom tai sekä domi että subi. Ks. top, bottom, dominoiva, submissiivinen

top = henkilö, joka on seksuaalisessa tilanteessa päällä, ns. toimija
trans = ks. transsukupuolinen
transmies = naisesta mieheksi, naiseksi syntynyt henkilö (biologinen nainen), joka kokee olevansa mies
transnainen = miehestä naiseksi, mieheksi syntynyt henkilö (biologinen mies), joka kokee olevansa nainen
transprosessi = ks. sukupuolenkorjausprosessi
transseksuaali = ks. transseksuaalisuus
transseksuaalisuus = sama asia kuin transsukupuolisuus, mutta vanhentunut ja epätarkka termi, sillä transsukupuolisuus liittyy nimenomaan henkilön sukupuoli-identiteettiin, eikä sillä ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa
transsukupuolinen = henkilö, joka kokee olevansa vastakkaista sukupuolta, kuin mihin on syntynyt
transsukupuolinen mies = ks. transmies
transsukupuolinen nainen = ks. transnainen
transu = puhekielen termi, joka voi tarkoittaa joko transsukupuolista tai transvestiittia. Valtaosa transsukupuolisista kokee sanan erittäin loukkaavana. Tämän blogin kielenkäytössä sanalla tarkoitetaan aina transsukupuolista. Ks. transsukupuolisuus, transvestisismi
transvestiitti = ks. transvestisismi
transvestisismi = henkilö, joka saa kiksejä vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumisesta tai rooliin eläytymisestä. On lähinnä fetissi ja ei välttämättä liity sukupuoli-identiteettiin. Ks. fetisismi
twink = hoikka, hintelä ja karvaton poikamainen mies

vanilja = ”uloke reikään” -seksi. Seksi, mihin ei liity leikkejä, fetissejä yms. Ks. BDSM, fetisismi
vanilla = ks. vanilja

Blogin tarkoitus

Tämän blogin ensisijainen tarkoitus on toimia tiedotus- ja keskustelualueena trans- ja homoasioille. Ohessa käsittelen muitakin poliittisia, yhteiskunnallisia sekä ihmiselämään liittyviä asioita. Blogi on suunnattu kaikille teille perusjampoille siellä ruudun takana ja haluankin ensisijaisesti jakaa kokemuksia sellaisille ihmisille, joilla ei ole henkilökohtaista LGBT-historiaa ja puhua asioista selkeästi siten, että LGBT-aluetta tuntematon ihminen voi ne ymmärtää. Internet on täynnä trans- ja homoblogeja, mutta kokemukseni mukaan ne ovat lähinnä LGBT-ihmisten halilaatikoita, joiden lukijat ovat etupäässä muita LGBT-ihmisiä. Blogeissa lähinnä tilitetään kokemuksista ja jaetaan niitä ja toiset tsemppaavat. Tämä blogi ei ole halilaatikko, vaan tarkoitukseni on tulevissa kirjoituksissa repiä monet poliittisesti arat aiheet kappaleiksi ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Täällä ei katsota asioita homonpinkkien sydämenmuotoisten lasien läpi ja paskota sateenkaaria, vaan asioista puhutaan kylmän realistisesti. Tämä blogi on poliittisesta korrektiudesta vapaa alue ja jos joku täällä jostain loukkaantuu, niin se en tule olemaan minä. Koska olen päättänyt repiä asiat kappaleiksi, niin se tarkoittaa sitä, että myös minut voi repiä kappaleiksi. Kommenttiosastolla on sallittua osallistua keskusteluun poliittisesti epäkorrektisti, esittää poliittisesti epäkorrekteja ja henkilökohtaisia kysymyksiä sekä ottaa esille poliittisesti epäkorrekteja asioita. Koska blogi on suunnattu perusheteroille, tyhmiä kysymyksiä ei ole. Olen täällä sitä varten, että vastaan. Blogin ymmärtämisen helpottamiseksi olen koonnut LGBT-sanaston, joka löytyy jatkossa helposti etusivun oikeasta laidasta profiilikirjoituksen yhteydestä. Mikäli blogikirjoituksessa tuli vastaan sana, jota et ymmärtänyt, niin klikkaa sanasto auki ja tsekkaa sieltä. Laajempia sanastoja löytyy Internetistä, mm. Setan sivuilta, mutta omasta mielestäni kyseinen sanasto on ärsyttävään muotoon muotoiltu, joten päätin itse kirjoittaa kokonaan uuden ja helpommin ymmärrettävän.

Olen sitä mieltä, että sateenkaarikoalitiosta on muodostunut yhteiskunnallisesti ongelmallinen ryhmittymä, joka lähinnä hidastaa ja hankaloittaa yhteiskunnallista keskustelua ja toimintaa. Asiaa vaikeuttaa erityisesti se, että sateenkaarijengin ja ns. perusheteroiden välillä ei tunnu olevan kunnollista keskusteluyhteyttä, vaan sateenkaarijengille on tyypillistä heittäytyä itsepäisiksi ja alkaa syyllistämään muita ja parkua syrjinnästä. Eräs tämän blogin tarkoitus on avata tuo keskusteluyhteys ilman, että perusheteron tarvitsee pelätä loukkaantumista, syyllistämistä tai muuta parkumista. Edustan itse sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöä (transsukupuolinen panseksuaali) sekä olen tämän lisäksi jossain määrin osallisena muissa vaihtoehtoelämäntaparyhmittymissä (esim. BDSM, polyamoria), joten koen olevani täysin valtuutettu edustamaan näitä ryhmittymiä.

Kommentoinnista sen verran, että kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi ja esittää kärkkäitä mielipiteitä. Annan tähän luvan sillä perusteella, että aion toimia sillä tavalla itsekin. Kommenteissa on sallittua kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.

Toivon tämän blogin olevan virkistävä tuulahdus ummehtuneessa ilmapiirissä ja toivon pystyväni avaamaan silmiä sekä keskusteluyhteyttä omalta osaltani.

Kuka olen ja miksi olen täällä

Moi.
Nimeni on Sametti ja olen transsukupuolinen mies. Synnyin tytöksi, mutta lähdin sukupuolenkorjausprosessiin ja olen nyt mies. Olen syntyperäinen suomalainen, vaaleaihoinen ja vaaleatukkainen. Edustan Y-sukupolvea. Olen kerennyt elämässäni pyllyilemään vähän siellä sun täällä lannanluonnista ja tiskaamisesta osakesijoittamiseen ja ulkomaankauppaan. Olen kiinnostunut maailman asioista hyvin laajasti. Harrastan psykologiaa, kuvataidetta, historiaa, muotia ja eräjormailua ja tykkään goottijutuista ja kukista, varsinkin orkideoista. Kuuntelen metallia, oopperaa, 1700-luvun juttuja ja teknojumputusta. Olen kiinnostunut BDSM:stä ja polyamoriasta. Myers-Briggs -indikaattori ENTJ. Konservatiivi, nationalisti, realisti ja ateisti. Arvostaa klassista sivistystä ja kokee syvää yhteenkuuluvuutta valkoihoiseen rotuun sekä länsimaalaiseen kulttuuriin.

Eräs kaunis päivä yllättäen heräsin tuumailemaan, että miksi kaikki homot ja transut ovat ihan samanlaisia? Kaikki LGBT-toiminta on vahvasti vihervasemmistolaisvärittynyttä, feminististä ja uskonnonvastaista (lähes yksinomaan kristinuskon tosin... johonkin shamanismiin tai hindulaisuuteen hurahtaminen on täysin ok). Joku homoushan on vain hyvin pieni osa ihmistä, eikä se kerro (tai sen ei järjen mukaan pitäisi kertoa) henkilöstä yhtään mitään. Miten ihmeessä siitä saa jonkun ideologian aikaiseksi?

LGBT-jengi sanoo olevansa syrjinnänvastaisella asialla. Miksi he sitten ovat avoimen vihamielisiä heteroita kohtaan ja käyttäytyvät heteroita kohtaan kuin pahimmat homofoobikot homoja kohtaan ja tämä on kaikkien mielestä ihan ok ja oikeutettua? Mitä suvaitsevaisuutta se muka on? Heterofobia on heterofobiaa. Ei se ole suvaitsevaisuutta.

Viimeinen niitti oli sukupuolen monimuotoisuus -hömppä. Mitään sukupuolia ei ole oikeasti olemassa ja heteronormatiivisuus on patriarkaatin salaliitto naisten ja homojen sortamiseksi. Queer-aktivisti Sade Kondelin sanoo laskeneensa, että eri sukupuolia on vähintään 19 683 kappaletta. Yritäpä missä tahansa asiallisesti keskustella sukupuolieroista, niin olet heti demonisen ja taantumuksellisen patriarkaatin palveluksessa. Tämä kaikki siitä huolimatta, että jokaikinen ihminen tässä maailmassa kykenee näkemään, että sukupuolia on tasan kaksi, mies ja nainen, ja jokaikinen ihminen kykenee näkemään, että sukupuolieroja on selkeästi olemassa.

Feminismistä, queerfeminismistä varsinkaan, en jaksa edes aloittaa. Sen manaan vaan suoraan syvimpään helvettiin. Kunpa se vaan pysyisi siellä.

Miksi nykymaailma on sellainen, että emme suostu hyväksymään tai edes näkemään puhtaita tieteellisiä faktoja, vaikka uskottelemme itsellemme elävämme uudessa uljaassa edistyksellisessä, vapaassa ja loogisessa maailmassa? Todellisuudessa hommassa ei ole loogisuuden, järjen tai vapauden häivääkään, uljaudesta puhumattakaan. Tämä on irvokkuuden, epäjärjestyksen, tuhon, hulluuden ja rumuuden aikakausi.

Okei. Mikäs ihmeen eläjä minä nyt sitten olen? Mikä ihmeen transu ja taidehomo muka olen, kun sanoudun jyrkästi irti koko sateenkaariuden syvimmästä olemuksesta?

Olen Sametti, BDSM:ää harrastava konservatiivinen transu. Olen elävä esimerkki siitä, että maailma ei ole niin yksioikoinen paikka, kuin mitä ehkä haluaisimme uskoa. Kipinä tähän blogiin syntyi siitä, kun huomasin, että kaikki keskustelu tiettyjen aihealueiden ympärillä junnaa täysin paikallaan ja osapuolia on pääsääntöisesti kaksi, perusheterot sekä sateenkaarikoalitio, eikä juuri mitään näiden väliltä. Keskustelu on lähinnä juupas-eipäs -tasoa ja vaikka ensimmäisellä osapuolella on kaikki faktat tiskissä, niin toinen osapuoli sulkee niiltä silmänsä täysin ja keskittyy lähinnä kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen kakara.

Tilanne olisi hauska, ellei kyse olisi isoista yhteiskunnallisista asioista. Tähän on tultava loppu. Ymmärsin, että minulla on asioihin paljon sellaisia näkökulmia, joita en ole nähnyt vielä kenenkään esittävän missään. En lisäksi lukeudu mihinkään poliittiseen leiriin selkeästi, enkä ole minkään ryhmän tyypillinen edustaja. Päätin siis loggautua blogosfääriin ja tuoda näkemykseni esiin julkisesti.